Kirsikoita

Annoin itselleni luvan aloittaa uuden virkkaustyön heti, kun Evora-tyyny valmistui. Samalla koukulla (1,75 mm) ja langoilla (kalalanka) sekä ripauksella punaista puuvillalankaa sain virkata yhden tärkeän tilaustyön. Nuorimmainen tyttöni tarvitsi kouluun pientä pussukkaa, ja toiveena oli samanlainen Kirsikka-pussukka kuin Virkkurin Kuosikirjasta löytyy.

Kirsikoiden virkkaaminen oli varsin koukuttavaa puuhaa, ja pussukka valmistui muutamassa päivässä. Tällä kertaa muistin kiinnittää hieman huomiota viimeistelyyn, ja lisäsin vetoketjuun avaamista helpottavan nauhan. Saaja on tyytyväinen, ja niin minäkin. Ihanaa, kun neitokaiset osaavat arvostaa itsetehtyä ja malttavat aina odotella näiden töiden valmistumista, vaikka joskus toteutus kestääkin (tällä kertaa onneksi ei:)).

Tänä viikonloppuna suurin osa kässäilijöistä taitaakin olla Tampereella messuilla. Nauttikaa messuista, ja mielenkiinnolla odottelen messuraportteja! Minulta jää tällä kertaa messut tietoisesti väliin, vaikka ne ovatkin olleet jo useana vuonna marraskuun ihana piristys.

The Oslo Hat

Pakko tunnustaa, että viimeiset pari talvea olen viihtynyt parhaiten parikymmentä vuotta vanhassa pipossa, joka on ostettu kaupasta. Malliltaan se muistuttaa aikalailla Oslo-pipoa, jollaisia löytyy tällä hetkellä lähes jokaisesta vaatekaupasta. Samaiset pari talvea olen suunnitellut neulovani vastaavanlaisen, mutta niin se vain on jäänyt sopivan ohjeen puuttuessa. 

Tarvittiin siis valmis ohje, että pääsen korvaamaan akryylipiponi merinovillaisella. PetiteKnitsin the Oslo Hat on aikalailla täydellinen ohje koko perheelle. Meillä tästä innostui myös teini, jolle tein omansa. Voisin kuvitella, että tämä menee myös tarhaikäisille, joten tänä vuonna pukinkonttiin taidan neuloa pipoja.

Lankana pipossa on ohjeenmukainen Filcolana Arwetta Classic, jota neulotaan kaksinkertaisena. Toiseksi pienimpään ja toiseksi suurimpaan kokoon lankaa meni hiukkasen reilu kaksi kerää. Viidestä kerästä neuloutuu siis kaksi pipoa. 

Teini on tyytyväinen omaan pipoonsa, ja pipo napattiin käyttöön heti, kun sain langat pääteltyä.

Omani neuloin hieman vaaleammasta harmaasta. Pipotehtailu jatkuu täällä heti, kun pääsen täydentämään Arwetta-varastojani. Viime aikoina näitä Oslo-pipoja on neulottu vähän joka puolella. Tiedä vaikka tästä tulisi yhtä suosittu kuin Rikke-myssystä aikoinaan.

Maileg-maailma

Jos minulla olisi enemmän luovaa vapaa-aikaa, tykkäisin tuunailla ja sisustaa kotia sekä askarrella lasten leikkeihin kaikkea pientä ja söpöä. Tiedättehän te - sellaista aikaa, jolloin on virkeä, ajatus kulkee, on aikaansaava ja tarmokas. Valitettavasti sellaista aikaa ei ole viime aikoina kovin usein ollut. Yleensä sitä istahtaa iltaisin sohvalle niin väsyneenä, ettei kykene muuhun kuin tuttuihin ja turvallisiin neuleisiin, jotka eivät ihan liikoja vaadi. Uuden neuleen aloittaminen ja lankojen keriminenkin on yleensä ajoitettava viikonloppuihin.

Tästä huolimatta olen vuosien aikana saanut muutamia pikkujuttuja näperrettyä tytöille. Osa niistä on tehty Barbeille, osa nukkekotiin ja osa varta vasten tähän Maileg-maailmaan. Vähitellen ne kaikki ovat päätyneet Maileg-pupujen, -hiirien ja -kissojen kotiin. Tästä kuvasta löytyy Ebba Masalin -taulu, neulottu peitto ja makramee-seinätekstiili. Tekoturkistupsu on kokenut jossakin pipossa kovia, ja purettuna siitä on tullut kaunis, pehmeä matto.

Maileg-kodista löytyy myös viime jouluksi virkkaamani keinu, joka näyttää ihan söpöltä vaikka tässä ei ihan ajatus ja toteutus kohdanneetkaan. Lattiaa koristaa virkattu Juhannusruusu-matto, minilankakori täynnä lankaa sekä Snurren paperikassi. Mistäs muualtakaan ne langat olisi ostettu? 

Heijastin-työpajalta päivää!

Kerroinkin pari viikkoa sitten ihanasta lauantaipäivästä Prymillä. Saimme sieltä materiaalit heijastavien koristeiden tekoon, ja ensimmäisen tasseliheijastimen kerkesinkin askarrella paikan päällä Keravalla. Samalla kaavalla tein kaksi tasselia kotona lisää.

Näissä viimeisissä käytin kahta eri vahvuista heijastinlankaa, ja tasselit on askarreltu näppärästi tuollaisen apulaitteen avulla, jolla syntyy helposti tasseleita kolmessa eri koossa. Hauskat, hopeiset hatut tekevät heijastimesta viimeistellyn näköisen. Tytöt ihastuivat näihin heijastaviin tasseleihin, joten ne menevät koristamaan heidän koulureppujaan.

Itselleni tein pienen koristeen laukkuun tai takin pieleen pujottelemalla heijastinlankaa pienen pieneen kirjontakehikkoon. Siitä tuli oikein söpö, vaikkei taida kauas heijastaa. Kovin läheistä tarkastelua se ei kuitenkaan kestä, sillä tuo heijastinlanka, varsinkin kaksinkertaisena, on jäykkä materiaali tällaiseen projektiin.

Huhuu - onkohan siellä enää ketään?

Tämä vuosi on ollut käsitöiden suhteen täysin erilainen kuin aikaisemmat. Alkuvuoden tahmeus on jatkunut koko kevään ja kesän. On ollut useitakin viikkoja, jolloin en ole neulonut ainuttakaan silmukkaa, ja unohdin jopa pakata langat mukaan lomareissulle. Vähitellen myös kaikki aikaisemmat "rutiinit" kuten Ravelryn selaaminen ja uusien ohjeiden etsiminen, blogin päivittäminen ja muiden blogien seuraaminen ja jopa lankakaupoissa käynti ovat jääneet vähitellen pois. Välillä olen saattanut innostua luomaan silmukat uuteen neuleeseen, mutta kaikki ne neuleet ovat hautautuneet keskeneräisten kasaan. Voisin jopa väittää, että päivästäni ovat kadonneet ne pari tuntia, jolloin pystyn harrastamaan käsitöitä. Sitä en tiedä mihin, sillä mitään muutakaan aikasyöppöä elämääni ei ole ilmestynyt. 

Toukokuussa olin kuitenkin harvinaisen aikaansaava, sillä sain valmiiksi edellisessä postauksessa keskeneräisenä esittelemäni paidan (kuvat ilmaantuvat ehkä blogiin, jos saan itseni ylipuhuttua mallin hommiin) sekä tämän virkatun maton. Vanhemmalla tyttärelläni oli jonkinlainen sisustuskriisi huoneensa suhteen. Pieni siivous ja uusi matto auttoivat pahimpaan ahdistukseen.

Maton ohje löytyy Virkkuri 4 -kirjasta ja on siis Molla Millsin käsialaa. Kuteena on ohjeenmukainen Lankavan Ministeri-polyesterikude, joka sopii mainiosti tällaiseen lapsi- ja eläinperheeseen. Matto on sen verran kevyt, että sen voi tarvittaessa nakata pesukoneeseen. Kuvassa näkyykin meidän perheen uusin tulokas - pieni touhukas riiviö nimeltänsä Sani.

Samasta kirjasta virkkasin myös tämän kuuloketaskun samaiselle neitokaiselle (silitysmerkki Nova Melinalta). Nopea pieni välityö, joka on ollut aktiivisessa käytössä siitä asti. Näitä tarvittaisiin parikin lisää tähän perheeseen. 

Tällä hetkellä näyttää, että pienen hiljaiselon jälkeen syksystä tulee taas käsitöiden suhteen vilkkaampi. Lupauduin neulomaan The Fibre Companyn villaisesta lankauutuudesta, Loresta, mallineuleen Snurrelle, joten puikot ovat olleet kiireisinä viimeiset pari viikkoa. Selkeästi tarvitsin neuleen deadlinella, jotta saan jotakin valmiiksikin asti:). 

Vuoden viimeiset

Vaikka blogi tuntuu hiljenneen, niin se ei tarkoita sitä, etteikö täällä olisi neulottu tai virkattu. Lähes kaikki viime aikojen tuotokset ovat olleet lahjoja, jotka ovat valmistuneet niin viime tipassa, ettei kaikista ole edes keretty valokuvaa ottaa. Alla kuitenkin pari varsin onnistunutta lahjaa.

Vanhempi tytöistä piti ystävälleen yllätyssynttärit yksisarvisteemalla, ja siitä se ajatus sitten lähti. Muistin, että olin nähnyt Ravelryssä ohjeen söpöön yksisarviseen. Plussaa tietysti se, että ohje oli ilmainen ja se oli todella nopea ja helppo virkattava. Samalta suunnittelijalta löytyy muuten monta muutakin upeaa virkkausohjetta.

Tämän vuoden neulotut joululahjat ovatkin sitten tässä kuvassa. Kaksi pipoa. Yksinkertaiset joustinneulepipot, mutta jotenkin näissä meni kaikki kohdalleen. Puikkokoko (3,5 mm) suhteessa langanpaksuuteen (Lamana Cusco), silmukkamäärä (102 s) sekä pipon korkeus. Tällä reseptillä on tarkoitus neuloa vielä tytöillekin pipot, jos vaan ruuhka puikoilla hellittää.

Viime vuodelta pitää mainita myös yksi tosi kiva juttu. Kodin Kuvalehdestä kysyttin ohjetta kissakassiin, jonka virkkasin kesäkuussa. Kassi olikin kovassa käytössä nuorimmalla tyttärellä kesän kauppa- ja kirpparikierroksilla. Ohje löytyy joulukuun numerosta (24/2017).

Ihanaa alkanutta vuotta teille kaikille! 

Lankavaraston kätköistä

Olen yrittänyt melko onnistuneestikin kaivella uusiin projekteihin lankoja ensisijaisesti omasta lankavarastostani. Mikä tyytyväisyyden tunne siitä tuleekaan, kun saa käytettyä pitkään pyörineitä jämänöttösiä tai yksittäisiä keriä johonkin hyödylliseen. 

Dropsin Alpacaa on tullut ostettua joskus useampikin kerä. Vaaleanharmaata löytyi sopiva määrä näihin Ulla-lapasiin, joiden ohje löytyy uusimmasta KlompeLompe-kirjasta. Viimeiset talvet olen käyttänyt tällaisia ohuempia lapasia aluslapasten päällä. Pitää sormet kylmälläkin lämpimänä, mutta toimivat loistavasti yksinään alkusyksystä ja keväällä.

Toinen lapaspari on neulottu kaksinkertaisena kaksisäikeisestä Kampes-villalangasta. Mallina käytin aiemminkin neulomaani pöllökämmekkäiden ohjetta (Mollie Makes issue 21, 2013). Yritin tehdä näistä lapasia aikuiselle, mutta pieleen meni. Onneksi mahtuvat kummallekin tytölle, joten en purkanut. Sille lahjottavalle aikuiselle päätin lopulta neuloa ihan toisenlaiset lapaset, mutta niistä myöhemmin.

Kuplia

Tiedättekös sen tunteen, kun joku neule on niin suosittu, että se tulee vastaan lähes jokaisessa blogissa, instassa ja facebookissa, eikä sitä enää halua nähdä ainakaan omilla puikoilla? Niin kävi näiden Soile Pyhänniskan suunnittelemien Kupla-lapasten kanssa. Kuplat jäi silloin muutama vuosi sitten neulomatta, vaikka malli on kaunis. Ja olihan nämä myös tosi mukavat ja nopeat neuloa. 

Tämä lapaspari meni naapurin tytölle. (Lanka Drops Nepal, puikot 4 mm) 

Lisää vaniljaa

Lankakorissani (tai siis lankakaapissani...) on jo pidemmän aikaa majaillut yksi vyyhti iloisen kirjavaa Hedgehog Fibresin Sockia. Se on keritty aikoja sitten, ja useamman kerran olen mallaillut sitä huiveihin kontrastiväriksi. Jostain syystä lanka on kuitenkin palautunut aina takaisin kaappiin, ja olen harmitellut virheostostani.

Niinpä olin enemmän kuin innoissani, kun vihdoinkin löysin langalle sopivan projektin. Kiitos kuuluu nuorimmaiselleni, joka huomasi, ettei hänellä ole ihanan pehmeitä unisukkia. Muutamana iltana kuuntelin, miten uni ei tule, kun varpaat jäätyvät (peittoa hän ei tietenkään voi käyttää), ja laitoin sukat puikoille. Mallina jo entuudestaan tuttu Vanilla is the new black.

Kissamerkit

Vietimme naapurin rouvan kanssa villiä perjantai-iltaa virkkauksen merkeissä. Ohje näihin hauskoihin rintamerkkeihin löytyy Molla Millsin Virkkurista (Kurittomat kuosit) ja ihanat kissasilitysmerkit on ostettu Nova Melinalta. Pienellä vaivalla varsin söpö lopputulos!

Kisupenaali

Jottei tekeminen loppuisi koskaan kesken, nuorimmaisella on tapana kehitellä minulle pieniä välipalaprojekteja. Reilu puoli vuotta sitten kuulin toiveen kissapenaalista. Hän selitti tarkkaan, millainen sen pitää olla, ja langatkin kävimme ostamassa yhdessä. Hän myös valvoi, että työ pääsi hyvään alkuun, mutta sitten kiireinen kevät vei mennessään. Kesällä kukaan ei edes muistanut penaalia, mutta hyvissä ajoin ennen koulun alkua neiti varmisteli, että onhan penaali pian valmiina. Kuten monesti ennenkin, motivaationi katosi siinä vaiheessa, kun piti virkata kättä, jalkaa ja häntää ja ommella niitä kiinni.

Penaali ei siis ehtinyt ensimmäiselle koulupäivälle, mutta ensimmäiselle kokonaiselle kouluviikolle kuitenkin. Pakko kyllä myöntää, ettei ilman kovaäänistä painostusta tämä projekti olisi ehkä koskaan valmistunut. Vaikka olihan se ihana nähdä, miten innoissaan tyttö oli valmiista penaalista. Kiitokset vaihtuivat nopeasti toiveeseen takista, jonka kissa ehdottomasti tarvitsisi. Tällä kertaa kaulahuivi saa kuitenkin riittää.

Ohje on suurimmaksi osaksi omasta päästä, kissan päähän katsoin mallia täältä.

Kirsikoita

Heti perään esittelen ehkä söpöimmän avaimenperän ikinä. Tähänkin löytyy ohje Molla Millsin uusimmasta kirjasta (Virkkuri 4 - kurittomat kuosit). Minun lisäkseni tyttöni ovat selailleet kirjaa innokkaasti, ja kaikenlaisia toiveita on kuultu. Tässä niistä ensimmäinen. Avaimenperälle oli oikeasti tarve, sillä aikaisempi oli kesän aikana hävinnyt (ja ne avaimet myös...). 

Tämä avaimenperän ohje on aika tyypillinen kirjan ohje siinä mielessä, että pelkällä langalla ja koukulla ei selviä. Viimeistelty tuote ja ulkonäkö on saatu monessa ohjeessa aikaiseksi käyttämällä muitakin materiaaleja langan lisäksi. Tästäkin pienestä työstä löytyy huopaa, narua ja metallirengas, lisäksi tarvittin tekstiililiimaa. Onneksi askartelutarvikevarastoni on kohtuullinen, ja kaikki muu löytyi liimaa lukuunottamatta. 

Jäätelöpurkit

Molla Millsin uusin Virkkuri (Kurittomat Kuosit) ilmestyi muutama viikko sitten, ja kirja sai täällä aikaiseksi inspiraatiopuuskan, kuten hyvän käsityökirjan kuuluukin. Vaikka kirjan tuotteet on suunnattu pääasiassa lapsille, siitä löytyy myös ohjeita kodin sisustukseen sekä lahjaideoita. Useampikin projekti odottelee koukulle pääsyä, joten eiköhän tästäkin kirjasta ole iloa vuosiksi eteenpäin.

Ensimmäiseksi uudistin koululaisen kynäpurkit erivärisillä jäätelökuoseilla. Tytön pöytä alkoi siivous- ja järjestelyurakan jälkeen muistuttaa liikaa toimistoa, joten jotain hauskaa pöydälle oli saatava. Kirjassa jäätelökuviota oli käytetty limupussukkaan, mutta samalla silmukkamäärällä ja hieman pienemmällä koukulla (2 mm), ohje taipui peltipurkin päälliseksi. Lankana näissä on tuttua Schachenmayrin Cataniaa sekä Scheepjesin Catonaa. 

Varsin koukuttava projekti, ja erityisesti meidän tyttöjen mieleen! Jään vielä miettimään, mihin muuhun voisin tuota jäätelökuviota käyttää. 

(Tyttöjen söpöt kynät on ostettu Nova Melinalta)

Flamingo-paita

Tytöllä oli tarve neulepaidalle. Matkalle sattui Nook Kollektiivi ja Kässäkerho Pom Pomin lankaa (sävyssä Flamingo), ja yhtäkkiä pitkään jatkunut neulejumi olikin jo selätetty. Alunperin tarkoituksena oli neuloa rento, oversize villapaita, mutta huomasin, että kaksi vyyhtiä ei siihen riittänytkään. Lapset kasvavat ja niin eespäin... 

Instagramin kautta sain vinkin So Faded Pint Sized -ohjeesta, joka minulta oli mennyt täysin ohi. Aikuisten versio oli tuttu, ja pian huomasin, että pienempi malli oli oikein hyvä ohje perusraglaniin.

Neuloin paidan hieman ohjetta soveltaen. Aloitin 12-vuotiaan koolla, mutta mittojen puolesta paita taitaa olla 10-vuotiaan kokoa. Jätin olkapäiden ainaoikean pois, ja resorit tein kierretyllä joustimella.

Lanka on mitä parhainta. Väri on upea ja en voinut kuin ihailla, miten langan eri sävyt tulivat esille paitaa neuloessa. Ehkä jatkossa uskallan valita itsellekin rohkeammin muita kuin harmaan eri sävyjä. Parasta tietysti se, että tyttö tykkää, mutta onhan se hassua, että heinäkuussa neulepaita ei ole yhtään liikaa. No, ensi viikolla valmiit neuleet jää kotiin ja pakkaan mukaani vain pari keskeneräistä. Vihdoinkin täälläkin on loma!

Kissakassi

Viime viikolla teki mieli virkata jotain. Mietiskelin, mitä virkattua tässä taloudessa vielä tarvittaisiin, ja huomasinkin, että tyttärelläni ei ole pientä kesäkassia vaikkapa jäätelöretkiä varten. Kyllähän sellainen tarvitaan!

Tiesin jo aloittaessani, että kassi on kissa-aiheinen, mutta muuten malli muotoutui virkatessa. Kissan silmien ja suun kanssa oli jälleen kerran vaikeuksia, vaikka meidän Kosti-kissa yrittikin parhaansa mukaan näyttää mallia.

Lankana Dropsin paksu puuvillalanka Drops Loves you 8 ja koukku 3,5 mm.

Miau!

Tulin vain huikkaamaan, että Hilja Designin suunnitteleman nallekarhun ohje löytyy nyt Ravelrystä (klik). Samaa ohjetta pohjana käyttäen virkkasin tämän kissan kummipojalle synttärilahjaksi. Suloinen, eikös totta?

Ananaspussukka

Viimeisen reilun vuoden aikana moni lähipiirin tyttö on saanut synttärilahjaksi virkatun pussukan. Suurin osa on jäänyt kuvaamatta blogiin, koska ne ovat olleet samanlaisia kuin aikaisemmatkin. Tästä viimeisimmästä nappasin kuitenkin pari kuvaa, sillä vihdoinkin sain testattua syksyllä kokeilemaani waistcoat stitchiä pussukkaan. Pinta näyttää siis neulotulta, vaikka onkin virkattu. Pinnasta tuli aikamoista peltiä 2,5 mm koukulla, joten suosittelen hieman normaalia isompaa virkkuukoukkua. Lankana tässä on Catania, jonka sinivihreitä jämänöttösiä löytyi useampaakin sävyä.

Pussukka on viimeistelty ananassilitysmerkillä. Tytöt ovat ostaneet useaan otteeseen silitysmerkkejä Nova Melinalta, ja vihdoinkin sain luvan kokeilla yhtä silitysmerkkiä itsekin. Voi olla, että ensi kerralla ostan itsellekin muutaman silitysmerkin, sillä näillä saa virkattuun pussukkaan pienellä vaivalla ihan uutta ilmettä.

Virkattu nallekarhu

Hilja Designin Pirjo kyseli joku aika sitten innokkaita testivirkkaajia suunnittelemalleen nallekarhun ohjeelle. Olin jo aiemmin ihaillut näitä nalleja instassa, joten innolla lähdin mukaan. Mietin kyllä ensin ihan tosissani, onko minusta tähän, sillä keskeneräisten joukosta löytyy useampikin virkatun pehmon alku. Onneksi lähdin, sillä enpä muista, milloin virkatun pehmoeläimen tekeminen olisi ollut näin hauskaa.

Hommahan alkaa virkkaamalla ensin nallen kirjovirkattu, timanntikuvioinen vartalo. Sopivan väriyhdistelmän miettiminen oli hauskaa ja puuvillajämille tuli käyttöä. Pikkuruiset kädet ja jalat valmistuivat vaivattomasti, ja ne kiinnitettiin vartaloon ennen pään virkkaamista. Erittäin toimiva juttu, sillä näin vältyin siltä masentavalta hetkeltä, jolloin virkatun pehmon kymmenet pikkuosat lojuvat siellä täällä ja jäävät odottamaan sitä ihmettä, milloin innostun ompelemaan ne kiinni. 

Lopputuloksena on tosi söpö nalle, jolle tekisi mieli virkata useampikin kaveri eri väriyhdistelmillä. Tämä meni veljenpojalle synttärilahjaksi, joten pitäähän näitä saada omaankin kotiin. 

Ohje on tulossa myöhemmin Ravelryyn - lisään linkin heti, kun ohje on saatavilla.
Edit: ohje löytyy täältä

Minityypeille

Joitakin tilaustöitä ei voi loputtomiin vältellä. Siitä pitää huolen vaativa tyttöseni, joka kyselee, milloin on valmista ja tarkkailee, miten projekti etenee. Maileg-pupu tarvitsi villaista ylleen, joten talvilomalla neuloin pupuselle pipoa, villatakkia ja säärystintä. Vielä olisi lapaset ja sukat tehtäväjonossa.

Minimakramee

Ostin uusimman Mollie Makes -lehden (issue 75) makramee-tekemispaketin takia, mutta tietysti toivoin, että lehdestä löytyisi muutakin kivaa (eipä oikeastaan). Onneksi en kuitenkaan kokeillut makrameeta nyt ensimmäistä kertaa. Purin tekeleen niin monesti, että ilman aikaisempia onnistumisen kokemuksia, saattaisin jättää makrameet muille.

Kohosolmu tuotti minulle suuria vaikeuksia. Yritin edetä ensin lehden kuvallisten ohjeiden avulla, mutta lopulta oli etsittävä aiheesta youtube-video.

Vaikka tekniikka oli lopulta hallussa, lopputulos ei vastaa ihan sitä, mitä piti. Käsialani oli ilmeisesti sen verran löysä, että nauhojen pituus ei riittänyt kunnon hapsuihin. Purin vielä kerran kaiken, ja yritin tehdä tiukemmat solmut, mutta ei auttanut. No, tällä mennään. Tämä minimakramee (n. 11,5 x 13 cm) jää roikkumaan koristeeksi tytön huoneeseen, ja sinne se sopii mainiosti näillä lyhyilläkin hapsuilla.