Olen jo jonkun aikaa lykännyt näiden pönötyskuvien ja tavallistakin tavallisemman villapaidan bloggaamista, kun en keksi juurikaan kivaa sanottavaa. Peruspaidan ohje löytyy Kerällä-kirjasta. Innostuin paidasta, kun näin sellaisen
kauniin punaisena Kerroksia-blogissa. Peruspaita on todellakin niin tavallinen ja yksinkertainen kuin voi vaan olla. Sileää neuletta paksulla langalla, ei edes joustinneuletta hihansuissa tai helmassa. Kaula-aukko on normaalia suurempi ja paita valahtaakin välillä olkapäältä alas.
Näin tavalliseen neuleeseen olisi pitänyt valita lanka, jossa on luonnetta. Ohjeen tweed-lanka olisi ollut parempi, mutta eihän sellaista ollut saatavilla silloin kun lankakaupassa piipahdin. Hätäisesti valitsin tiheydeltään ja metreiltäänkin vastaavan Rowanin Pure Wool Aranin. Jo kotona alkoi epäilyttämään tuo mitätön sininen väri ja tasainen, eloton neulepinta.

Ohjeeseen kiukustuin siinä vaiheessa, kun huomasin että lanka ei todellakaan tule riittämään. Ohjeen 400 g on aika nafti määrä, joten olisi ollut suotavaa, että siinä kerrotaan kuinka pitkään helmaan ja hihoihin langan pitäisi riittää. Ensimmäinen versio oli hiukkasen kainaloiden alapuolella kun puolet langasta oli käytetty. Purin koko paidan ja yritin saada puikkokokoa muuttamalla langan riittämään. Sain aikaiseksi lyhythihaisen napapaidan. Luovutin ja kävin ostamassa viidennen kerän, purin jälleen koko tekeleen ja palasin alkuperäiseen puikkokokoon. Toinen hiha on neulottu lähes kokonaan viidennestä kerästä. Neulepinnasta huomaa, että osassa kohtaa lanka on neulottu jo kolmatta kertaa.
Tavoitteena oli saada tästä villapaita talven ulkoiluihin ja laskettelureissulle, mutta lumi suli ja lomat meni. Tosin eiköhän tälle ole ensi vuonnakin käyttöä. Kaikesta purkamisesta ja tuskailusta huolimatta, voisin harkita neulovani tämän myös siitä tweed-langasta. Sitten joskus.