December Socks

Lentopelkoisena nappasin lentokoneeseen mukaan sukkaprojektin. Neulominen pitää suht tehokkaasti levottomat ajatukset loitolla. Ohjehan on Niina Laitisen December Socks ja se tuli vuoden vaihteessa ostamani sukkakalenterin mukana. Tavoitteena oli neuloa 12 sukkaparista ainakin yhdet tämän vuoden aikana, joten varsin tyytyväinen voin olla. Tavoite täytetty jo heinäkuussa! 

Lankana näissä on Louhittaren Luolan Väinämöinen ja sävynä tuttu smaragdi. Tykkään tosi paljon tuosta sukan etuosan pitsineuleesta, mutta takaosan joustimen tekisin jatkossa vaikka sileänä neuleena. Jotenkin se ei sovi yksiin tuon pitsin kanssa. Lentokoneessa en kuitenkaan kerennyt näitä sen enempää miettiä, vaan posotin suoraan ohjeen mukaan. Mutta kauniit nämä on joka tapauksessa ja kohtahan näitä villasukkia saa taas kiskoa jalkaan.

Kappa

Kesäkuussa tuon edellisen postauksen neuletakin vastapainoksi neuloin Kappaa. Ihanan aivotonta, pelkkää sileää neuletta, mutta silti sen neulominen koukutti minut kunnolla. Täydellinen matkaneule pitkille automatkoille ja niinä iltoina, kun pääsin istahtamaan sohvalle klo 23 aikaan, en muuhunkaan pystynyt.

Kapan ohje löytyy Veera Välimäen Huivileikki-kirjasta. Koko huivi meni minulta vähän ohi, mutta innostuin lopulta nähdessäni blogeissa muiden upeita Kappoja. Aloitin projektin Snurresta saamallani Lamana Piuralla ja jatkoin ikuisuuden lankakorissa pyörineillä Debbie Blissin Rialto Laceilla (keltainen & tummanharmaa). Loppuun vielä toinen kerä Piuraa.

Raidoitus onnistui paremmin kuin hyvin. Keltainen vyyhti oli hiukan vajaa ja toisaalta taas Piurassa oli metrejä enemmän kuin Rialto Lacessa, joten kolme viimeisintä raitaa ovat lähes yhtä leveät. Vähän muuten saattaisi ahdistaa, että raidat kapenisivat alaspäin mennessä.

Kapasta tuli unelmankevyt, pehmoinen ja lämmin. Huivin voi kiepauttaa ympärilleen monin eri tavoin ja sen verran pitkäkin se on, että menisi makuupussista. Tykästyin nyt tuohon pitsivahvuisesta neulottuun pintaan ja olisihan sellainen ihana myös neuletakkina. Taitaa olla taas edessä reissu lankakauppaan.

Casual Lace

Hiukkasen on ollut viileää tänä kesänä, mutta uutukaisessa pitsineuletakissa se ei tunnu enää ollenkaan niin pahalle! Malliksi valikoitui pitkällisten pähkäilyjen jälkeen Justyna Lorkowskan Casual Lace.

Hullaannuin ajatuksesta, että kaksi vyyhtiä Louhittaren Luolan Tuulen Tytärtä riittäisi S-kokoon. Aika pian kävi kuitenkin selväksi, että tiheys ei täsmännyt ja lankaa kului enemmän kuin piti. En kuitenkaan päässyt panikoimaan langan riittävyyden takia, sillä olin jo hamstrannut tätä ihanaa smaragdin vihreää lankaa pari vyyhtiä toista projektia varten. Ja parempi näin! Ohjeen mukainen koko olisi ollut liian tiukkis, mutta tästä tuli varsin sopiva. Hiukkasen kyllä ihmettelen, miten tässä nyt näin onnistuneesti kävi.

Itse ohje on selkeä ja todella perusteellinen. 16-sivuinen ohjepumaska säikäytti aluksi, mutta aika monet sivut sai karsia jo heti alkuunsa. Haastavin osuus oli yläosa raglan-lisäyksineen, mutta pitsikaavion lukutaito riitti tähänkin. Sen verran työläs tuo pitsiosuus oli, että kerrankin hihojen neulomista oikein odotti. 

Pakko vielä mainita uskomaton tuuri nappien suhteen. Ostin vuosi sitten yhdeksän vihreää nappia Menitasta (toinen projekti mielessä). Ne napit sopivat tähän loistavasti, mutta kaksi jäi puuttumaan. Kävin Menitassa uudestaan, ja nappipurkilosta löytyi yksi nappi sekä yksi mallinappi. Enempää en olisi tarvinnutkaan! 

Ensimmäistä kertaa neuloin Tuulen Tytärtä ja pidin kovasti. Väinämöiseen verrattuna tässä on mielestäni vähän enemmän kiiltoa. Kastelun ja pingotuksen jälkeen odotin pehmeämpää neuletakkia, mutta tuntuma on hiukkasen natiseva. Ei se tosin muuta lopputulosta mitenkään - ihan huippu neuletakki tästä tuli!