Huhuu - onkohan siellä enää ketään?

Tämä vuosi on ollut käsitöiden suhteen täysin erilainen kuin aikaisemmat. Alkuvuoden tahmeus on jatkunut koko kevään ja kesän. On ollut useitakin viikkoja, jolloin en ole neulonut ainuttakaan silmukkaa, ja unohdin jopa pakata langat mukaan lomareissulle. Vähitellen myös kaikki aikaisemmat "rutiinit" kuten Ravelryn selaaminen ja uusien ohjeiden etsiminen, blogin päivittäminen ja muiden blogien seuraaminen ja jopa lankakaupoissa käynti ovat jääneet vähitellen pois. Välillä olen saattanut innostua luomaan silmukat uuteen neuleeseen, mutta kaikki ne neuleet ovat hautautuneet keskeneräisten kasaan. Voisin jopa väittää, että päivästäni ovat kadonneet ne pari tuntia, jolloin pystyn harrastamaan käsitöitä. Sitä en tiedä mihin, sillä mitään muutakaan aikasyöppöä elämääni ei ole ilmestynyt. 

Toukokuussa olin kuitenkin harvinaisen aikaansaava, sillä sain valmiiksi edellisessä postauksessa keskeneräisenä esittelemäni paidan (kuvat ilmaantuvat ehkä blogiin, jos saan itseni ylipuhuttua mallin hommiin) sekä tämän virkatun maton. Vanhemmalla tyttärelläni oli jonkinlainen sisustuskriisi huoneensa suhteen. Pieni siivous ja uusi matto auttoivat pahimpaan ahdistukseen.

Maton ohje löytyy Virkkuri 4 -kirjasta ja on siis Molla Millsin käsialaa. Kuteena on ohjeenmukainen Lankavan Ministeri-polyesterikude, joka sopii mainiosti tällaiseen lapsi- ja eläinperheeseen. Matto on sen verran kevyt, että sen voi tarvittaessa nakata pesukoneeseen. Kuvassa näkyykin meidän perheen uusin tulokas - pieni touhukas riiviö nimeltänsä Sani.

Samasta kirjasta virkkasin myös tämän kuuloketaskun samaiselle neitokaiselle (silitysmerkki Nova Melinalta). Nopea pieni välityö, joka on ollut aktiivisessa käytössä siitä asti. Näitä tarvittaisiin parikin lisää tähän perheeseen. 

Tällä hetkellä näyttää, että pienen hiljaiselon jälkeen syksystä tulee taas käsitöiden suhteen vilkkaampi. Lupauduin neulomaan The Fibre Companyn villaisesta lankauutuudesta, Loresta, mallineuleen Snurrelle, joten puikot ovat olleet kiireisinä viimeiset pari viikkoa. Selkeästi tarvitsin neuleen deadlinella, jotta saan jotakin valmiiksikin asti:). 

Huhtikuun keskeneräiset

Kaipaan aikaa, jolloin energiaa riitti enemmänkin käsitöihin. Tai oikeastaan sitä innostusta, jolloin tuntui, että viikottain oli aloitettava joku uusi ihana projekti. Kaikki puikot olivat varattuina eri neuleille ja lankakaupassa piti pyörähtää vähän väliä. Onkohan siitä nyt jo neljä kuukautta kun viimeksi kävin Snurressa? Ei sillä, että tällä neulomisvauhdilla uutta lankaa tarvitsisinkaan.  

Jottei homma ihan kokonaan unohdu, olen virkannut yhtä isompaa tyynynpäällistä. Lattiatyynymme (kokoa 60x60) on kaivannut jo jonkun aikaa uutta päällistä. Molla Millsin kalenterista löytyy ohje tähän ihanaan kuvioon, jota virkkaan mustalla ja luonnonvalkoisella kalalangalla. 

Mittailin tarkasti aiemmin virkkaamiani tyynyjä, ja laskeskelin sopivan silmukkamäärän niiden perusteella. Tietysti mittailin vielä parin kerroksen jälkeen, että koko on varmasti oikea. Mutta jotain mystistä matkan varrella tapahtui. Nyt kun tyyny on reippaasti yli puolen välin, huomasin että leveydestä on kadonnut 20 cm. Lattiatyyny taitaa jäädä vielä odottelemaan omaa päällistänsä, ja tälle yksilölle pitää ostaa uudet sisukset.

Toinen aktiivinen keskeneräinen on Hay-neule Laine Magazinesta. Aloitin tämän jo loppuvuodesta, mutta se jäi muiden kiireiden jalkoihin. Paita neulotaan alhaalta ylöspäin, joten siinä vaiheessa kun etu- ja takakappale eroteltiin, oli jotenkin helppoa unohtaa koko neule. Neulon paidat mieluummin ylhäältä alaspäin, ja jotenkin tämä toinen tapa tuntuu niin työläältä. Paita on kuitenkin sen verran kaunis, ettei sitä voi keskeneräiseksi jättää. Otin itseäni niskasta kiinni, ja nyt mennään jo hihoissa. Näyttäisi siltä, että tästä tulee todella ihana. Ei mikään kevätpaita värinsä puolesta, mutta käyttöön tulee vaikka sitten loppuvuodesta.

Tätä paitaa neuloessa olen taas vähitellen innostunut neulomisesta. Mutta aiemmasta poiketen, tekee mieli ensin tehdä keskeneräiset valmiiksi ennen kuin aloitan uutta. Tavoitteenani on myös käydä lankavarastoni läpi ja aloittaa seuraavat neuleet varastolangoista. 

Briossimuna

Vielähän täällä yksi pääsiäisaiheinen neulomus valmistui, nimittäin briossimuna. Suuret oli suunnitelmat ja tarkoitus oli tehdä näitä useampikin, mutta ehkäpä jatkan projektin parissa ensi vuonna. Ohje puolikkaaseen munaan löytyy täältä. Tein siis puolikkaita kaksi ja ompelin yhteen. Huomattavasti näppärämpää olisi neuloa kerralla kokonainen. Tämän myötä toivottelenkin teille lukijoille aurinkoista pääsiäistä!

Rocking Sheep

Joulukoristeet jäi viime jouluna tekemättä. Tai oikeastaan pari aloitusta on edelleen keskeneräisten kasassa odottelemassa seuraavaa joulua. Päätin siis tsempata pääsiäiskoristeiden kanssa, mutta voi olla, että tämän kummempaan en pysty.

Dropsilta löytyy ohje hauskaan lammaskoristeeseen, joka oli pakko ottaa koukulle. Lopputulos on melko söpö, mutta pakko kyllä myöntää, että näiden tekeminen oli yhtä tuskaa. Ensimmäisen kanssa luin ohjeen väärin, ja naamasta ei ota selvää onko kyseessä lammas vai sittenkin apina. Ajattelin, että toisen kanssa homma sujuu paremmin, mutta jotenkin se muistuttaa vielä vähemmän lammasta. No, eipä näitä kukaan niin tarkkaan tiiraile. Hyvälle näyttää oksalla roikkuessa.

Paperimassavarjostin

Suuri Käsityölehden (4/2017) ohje paperimassasta tehtyyn lampunvarjostimeen innosti askartelemaan uuden materiaalin parissa. Lampun rouhea ja simppeli ulkonäkö sai minut vakuuttuneeksi, että tuollainen varjostin tarvitaan meille olohuoneeseen ikkunalampuksi. Toisaalta maalaamalla ja koristelemalla varjostimen voisi muokata myöhemmin uuteen uskoon, jos tämä yksinkertainen versio alkaa tuntua tylsälle.

Paperimassajauheen ostin Sinellistä, ja huomasin jälleen kerran, että uuden materiaalin kanssa olisi hyvä tehdä ensin koeversio. Ei ollutkaan ihan helppoa saada massa levitettyä tasaisesti pullon päälle. Pullo toimi siis muottina varjostimelle. Epätasaisuus näkyy parhaiten tietysti silloin, kun valo on päällä. No, itsetehty ja silleen...

Vaikka blogi on ollut hiljainen, teen kyllä lähes päivittäin jotain käsitöihin liittyvää. Pienet jutut jäävät helposti kuvaamatta, joten nytkin mennään kännykkäräpsyillä. Tämä alin kuva esittää uusinta kissan kestävää kukkaamme, joka on askarreltu puutikuista ja puuhelmistä. Idea Askarelli-myymälän näyteikkunasta. Maljakkoina toimivat lasipullot tuunasin aikoinaan betonipastalla.

Jonkin aikaa vaivannut neulejumi on muuten nyt selätetty, ja puikot heiluu täällä vauhdikkaasti. Toivottavasti into säilyy siihen asti, että saan jotain valmistakin aikaiseksi:)

Amppeli

Jouduin viherkasviostoksille, sillä muutenhan makramee-amppelin solmuileminen olisi varsin turhaa puuhaa. Käyttämäni Paula-punoskude on sen verran paksuhkoa, että pystyin seuraamaan Kotivinkin ohjetta vain löyhästi. Valmista sain kuitenkin aikaiseksi, ja kukka ruukkuineen on pysynyt hienosti amppelissa.

Minimakramee

Ostin uusimman Mollie Makes -lehden (issue 75) makramee-tekemispaketin takia, mutta tietysti toivoin, että lehdestä löytyisi muutakin kivaa (eipä oikeastaan). Onneksi en kuitenkaan kokeillut makrameeta nyt ensimmäistä kertaa. Purin tekeleen niin monesti, että ilman aikaisempia onnistumisen kokemuksia, saattaisin jättää makrameet muille.

Kohosolmu tuotti minulle suuria vaikeuksia. Yritin edetä ensin lehden kuvallisten ohjeiden avulla, mutta lopulta oli etsittävä aiheesta youtube-video.

Vaikka tekniikka oli lopulta hallussa, lopputulos ei vastaa ihan sitä, mitä piti. Käsialani oli ilmeisesti sen verran löysä, että nauhojen pituus ei riittänyt kunnon hapsuihin. Purin vielä kerran kaiken, ja yritin tehdä tiukemmat solmut, mutta ei auttanut. No, tällä mennään. Tämä minimakramee (n. 11,5 x 13 cm) jää roikkumaan koristeeksi tytön huoneeseen, ja sinne se sopii mainiosti näillä lyhyilläkin hapsuilla.

Hexagon

Joulun jälkeen innostuin taas sisustamisesta. Huonekalut vaihtoivat paikkaansa ja muutama uusi juttukin tuli nettikirpparilta kotia. Kuten tämä keinutuoli ja sen päällä oleva virkattu kalalankapeitto (värjäsin vaalean peiton mustaksi). Keinutuoli tarvitsee alle oman mattonsa, joten sellainen oli virkattava pikaisesti. 

Valitsin malliksi Molla Millsin Hexagonin, joka on helppo virkata juuri sen kokoiseksi kuin on tarve. Tykkään maton modernista ja raikkaasta ilmeestä, joka sopii tuollaisen vanhahkon keinutuolinkin alle. Matto on virkattu Paula-punoskuteesta, jolla syntyi tasaista jälkeä. Narumaisen kuteen virkkaaminen oli kuitenkin harvinaisen rankkaa ja raastavaa käsille. Mutta lopputulos on sellainen kuin halusinkin, joten ei muistella pahalla näitä pieniä haasteita. 

Pikku Pilvi

Täällä on hurahdettu pilveihin. Tyttöjen valkoinen yövalo sai kaverikseen metallilangasta väännetyn yksilön, jonka ympärille kieputtelin vielä led-valot. Inspiraatiosta kiitokset Ida Interior Lifestylelle.

Puutähti

Messuostosten ensimmäinen ja helpoin tekemispaketti on pyöräytetty valmiiksi. Kyseessä on Taito Etelä-Karjalan puutähti-koriste. Mutta niin vain näinkin helpon jutun voi tehdä vaikeamman kautta, kun omaa kyvyn lukea kuvalliset ohjeet monella eri tapaa. Lopputulos on kuitenkin aika lähellä alkuperäistä mallia, joten hurraa ensimmäiselle valmistuneelle joulukoristeelle. 

Makramee-seinätekstiili

Taitokeskukset ovat heti lankakauppojen jälkeen suosikki putiikkejani. Taito Pirkanmaalle on mentävä Tampereella käydessä, ja pitkään Nurmeksen Taitokeskus oli tuon pienen kaupungin suosikkipaikkojani. No, koska kyseessä on hiipuva itäsuomalainen kaupunki, Taitokeskuskin muutti jokin aika sitten Lieksaan. Onneksi syysloman aikana pääsin vierailemaan sinne ja nappasin mukaani makramee-tekemispaketin. Olen ennenkin ylistänyt näitä tekemispaketteja, joissa joku valmiiksi kokoaa kaiken tarvittavan valmiiseen pakettiin ja minun tehtäväkseni jää vaan seurata ohjeita. Harjanvarren jouduin kyllä hakemaan lähimmastä Prismasta. 

Tämä makramee-seinävaate tehdään kaksoistasosolmuilla Paula-punoskuteesta. Jäin saman tien koukkuun ja väkersin koko seinävaatteen yhden viikonlopun aikana. Tilasin tuota samaa vaaleanharmaaata Paulaa Lankavalta Tampereen Messuille noudettavaksi, ja pidetäänkin sitten makramee-bileet naapurin rouvan kanssa. Eikös ne amppelitkin ole nykyään taas kovin muodikkaita?

Himmelihommia

Tänä vuonna olen ollut harvinaisen innoissani pimenevistä illoista ja lähestyvästä joulusta. Sisustusvalot ja led-kynttilät palavat iltaisin lähes joka huoneessa, ja nautiskelen tunnelmasta teetä hörppien ja neuloen. Sisustusvalot ovat siis tärkeässä roolissa pimeänä aikana, joten oli selvää, että tytön huoneen sisustusta uusiessa piti valotkin päivittää.

Pienet minihimmelit sopivat hyvin huoneen tyyliin, joten vaikka himmelihommat ei minun kärsivällisyydelleni olekaan, väänsin niitä sen tarvittavat 20 kappaletta. Pujotin mustat muovipillit metallilankaan, mikä tuntui olevan helpommin käsiteltävää kuin lanka. Myös himmeleiden kiinnitys valosarjaan oli varsin näppärää metallilangan avulla.

Innostuin vielä tekemään olohuoneen ikkunaan samalla tyylillä himmelikranssin, jonka sisään pujottelin paksumpaa metallilankaa pitämään muotoa sekä valosarjan. Läheltä tarkasteltuna se näyttää kovastikin itse tehdyltä, mutta iltahämärässä kukaan ei pieniä puutteita huomaa.

Alsedan uudet vaatteet

Järkkäilyinnostus siirtyi tyttöjen huoneista myös olohuoneen puolelle. Jo jonkun aikaa minua on häirinnyt Ikean Alseda-rahien värikkäät Välkky-päälliset. Silloin joskus kaipailin jotain piristystä ja väriä elämään, mutta tässä sitä nyt ollaan. Ei varmaankaan yllätä ketään, että oranssi ja fuksia korvattiin valkoisella ja tummanharmaalla. 

Tällä kertaa tein päälliset virkkaamalla. Sen kummempaa ohjetta en tähän etsinyt, mutta nämä ovat vähän kuin suuret, pyöreät korit. Alareunat kiristin vielä narulla rahin alle. Sinne ne Alsedat nyt maastoutuu paremmin muiden huonekalujen joukkoon. Entiset on kyllä jemmassa, jos joku päivä tarvitaan lisää väriä.

Palamatto

Esikoisen huoneen mattoprojekti on kestänyt kauan. Ehkäpä pienen ikuisuuden neitokaisen mielestä, joka jo ehdotteli, että voitaisiin ostaa matto kaupasta niin kuin muutkin tekevät.

Ensimmäinen versio matosta meni heti alussa purkuun, ja toisesta olisi voinut tulla kaunis harlekiinikuvioinen matto, mutta matonkuteeni olivat liian paksuja kirjovirkkaukseen. Lopulta päädyin virkkaamaan Lankavan palamaton, jonka kokoa on helppo säätää huoneen koon mukaan.

Tähän palamattoon on virkattu matonkuteita aiemmista projekteista sekä muutama uudempikin vyyhti. Kokoa yhdellä palalla on noin 50 x 50 cm (koukku 10 mm).

Huoneessa näkyvä sängyn peitto on puolestaan äitini käsialaa. Ohje siksak-peittoon löytyy Novitan sivuilta.

Lampunvarjostin puuhelmistä

Eilen innostuin värkkäämään tytölle valkoisista puuhelmistä ja metallilangasta uuden lampunvarjostimen entisen tilalle. Juuri tälle neidille, joka haluaa pinkistä eroon huoneensa sisustuksessa. Neiti on innoissaan uudesta lampusta ja minä siitä, että keksin vihdoinkin käyttöä vuosia sitten hamstraamilleni puuhelmille. Mikäli huomio kiinnittyy seinän väriin, niin tiedoksi, että olemme saaneet tiukan vaatimuksen myös seinän uudelleenmaalaamisesta.

Koukutettua

Parvekkeesta se kaikki lähti. Nautin tästä elämäntilanteesta, jossa intoa ja voimia riittää vuosien tauon jälkeen kodin sisustamiseenkin. Vanhoja huonekaluja on myyty ja uusia, tähän asuntoon sopivampia, ostettu tilalle. Tytöt järjestelevät tavaroitaan, ja haluavat enemmän nuoren neitokaisen, kuin lapsen huoneen. Kaikkea en kuitenkaan suostu ostamaan valmiina, joten kärsivällisyyttä vaaditaan kaikilta. 

Nuorimmainen haluaa eroon kaikesta pinkistä. Ensimmäinen askel on uusi matto, joka on virkattu Molla Millsin pitsimaton ohjeella. Seuraavaksi esittelen neidille ideani verhoja varten. Katsotaan, millaiseen lopputulokseen päädymme.

Vanhemman tytön matto on vielä kesken, mutta jotain valmistakin on. Tytöt saavat jääkiekkopeleistä tsempparipalkintona vastustajajoukkueen viirejä. Jääkiekko on tärkeä ja rakas harrastus, joten virittelin viirit seinälle virkattujen viirien sekaan. 

Ja kiitos vielä teille ihanille edellisen postauksen kommenteista! 

Liekki

Meiltä löytyy ympärivuotisia koristevalaisia joka huoneesta, mutta ajattelin, että kyllä joukkoon vielä yksi mahtuu. Taito Pirkanmaa myy tekemispakettina Liekki-sisustusvaloa, joka neulotaan paperinarusta ylhäältä alaspäin. Lopuksi se pingotetaan ja kovetetaan liima-vesiseoksella pyöreän kartion päälle. Nyt nautiskellaan hämäristä syksyn illoista tämän Liekin valossa.

Käpykimppu

Käpyruusuja - 

kissan kestäviä, enkä minäkään saa näitä hengiltä. 

(Ohje Suuri Käsityölehdestä 7/2016)

Kynäpurnukka

Tämä yksinkertainen kynäpurnukka ei olisi edes postaamisen arvoinen, ellen olisi oppinut sitä tehdessäni jotain uutta. Kesällä törmäsin muutaman kerran Instagramissa ja Facebookissa waistcoat stitchiin (kuvallinen ohje esim. täällä), jolla virkatusta pinnasta saa neulotun näköistä.

Peruspurnukka olikin yhtäkkiä hauskempi tehdä, kun pääsin testaamaan uutta tekniikkaa. Oikeastaan se ei juurikaan eroa kiinteillä silmukoilla virkkaamisesta paitsi, että kiinteät silmukat virkataan edellisen kerroksen v-silmukkaan eli silmukan keskelle, eikä silmukoiden väliin. En malta odottaa, että voin kokeilla sitä pussukoissa, laukuissa tai tyynyissä. Pinnasta tulee jämäkkää, mutta neulotun näköistä. 

Säiliötrio

Säiliöiden määrä on lisääntynyt kesän aikana yhdestä kolmeen. Reippaana äitinä lupasin virkata tytöillekin omat säiliöt, ja vieläpä käytiin Snurressa asti valitsemassa mieluisan väriset juuttinarukartiot. Kukaan ei kuitenkaan vastustellut, kun omin nämä kaikki lopulta itselleni. Ohje säiliöihin löytyy sieltä Molla Millsin Virkkurista (nro 3).