The Weekender

Enpäs muista, milloin olisin neulonut villapaidan viikossa valmiiksi. Andrea Mowryn the Weekender on ollut tehtävälistalla vuoden, ja moni neuloja on kerennyt tehdä jo useammankin Weekenderin tässä ajassa. En ollenkaan ihmettele miksi. Paksuhkolla langalla ja isoilla puikoilla paita valmistuu hetkessä, ja vaikka tämä on helppo laatikkoneule, sen jokainen yksityiskohta on mietitty tarkasti silmukoiden luomisesta niiden päättelyyn asti. Arvostan!

Neuloin oman versioni the Fibre Co:n Loresta. Ihastuin tuohon pehmoiseen villalankaan neulottuani siitä mallineuleen Snurreen. Silloin neuloin Hovera-takin 4 mm puikoilla, ja jäin miettimään, että jos tahtoisin rennompaa neulepintaa, Lorea voisi hyvin neuloa paksummillakin puikoilla. Niinpä kokeilin, onnistuisinko neulomaan dk-vahvuisesta Loresta Weekenderin, vaikka lanka onkin ohuempaa kuin ohjeessa. Muita muutoksia en ohjeeseen tehnytkään, ja puikkokoot vaihtelivat ohjeen mukaan 4,5 mm ja 5,5 mm välillä. Lankaa paitaan ei mennyt kuin kolme vyyhtiä, ja sävyltään tämä harmaa taittaa mielestäni aika paljon vihreään.

Lopputulos kastelun jälkeen on oikein käyttökelpoinen. Hieman jouduin totuttelemaan näin suurilla puikoilla neulottuun neulepintaan, missä pienempikin virhe näyttää massiiviselta. Mutta niitähän ei muut huomaa. Paita on tällä hetkellä yksi suosikeistani, ja olen päättänyt, että se sopii niin jäähalleihin kuin työpaikallekin. Lisäksi tulevaisuuden projekteja varten on muistettava, että viihdyn parhaiten paidoissa, joissa on tällainen vähän reilu 20 cm väljyys. Tämän paidan sisälle voisi jäädä koko talveksi.

Linho

Ravelryssä tuli joku aika sitten vastaan Joji Locatellin suunnittelema Linho, joka oli neulottu Tukuwoolista. Alkuperäinen malli on tehty pellavasta, ja tätä kesäistä versiota en aikoinaan rekisteröinyt mitenkään. Kiinnostus nousi kummasti, kun näin Tukuwool-version, ja tiesin heti, mihin lankavarastoni vaaleanharmaat Humut käyttäisin.

Tutkailin muiden neulojien projekteja, ja päädyin säätämään ohjetta hieman. Paita neulotaan ylhäältä alaspäin, ja siinä on reilu kaula-aukko. Jottei paita valahda olkapäiltä, päätin aloittaa neulomisen pienimmän koon mukaan, mutta tein raglan-lisäyksiä sen verran enemmän, että päädyin yhtä kokoa isompaan mitä normaalisti neuloisin. Sivuissa tein muutamia lisäyksiä, jotta paita olisi hiukan a-linjainen. Viidyn paremmin neuleissa, jossa on enemmän väljyyttä.

Nämä pienet muutokset toimivat loistavasti, ja olen erittäin tyytyväinen paitaan. Pidän valtavasti tuosta villan ja pitsin yhdistelmästä paidan etuosassa. Varsin toimistokelpoinen lopputulos tästä tuli, ja ehdottomasti sellainen paita, jonka voisin neuloa uudestaankin.

Wildflowers Cardigan

Veera Välimäen suunnittelema Wildflowers-neuletakki lähti puikoille lähes tulkoon heti, kun Beeswax-testineuleeni oli valmistunut. Aikataulu oli kiireinen, eikä Veera todellakaan odottanut, että saisin tämän testineuleen valmiiksi ennen ohjeen ilmestymistä. Mutta niin vain yritin neuloa takkia mahdollisimman nopeasti ja aina, kun siihen oli tilaisuus. Arki tuli kuitenkin väliin, ja pääsin päättelemään viimeiset langanpäät neuleesta vasta tällä viikolla.

Wildflowers neulotaan alhaalta ylöspäin. Etu- ja takakappaleita koristaa palmikot, joiden määrä kasvaa sitä mukaa, kun vartalosilmukoita lisätään neuleeseen. Hihoja varten luodaankin jo alussa suurinpiirtein puolet tarvittavista silmukoista, ja loput hihasilmukat poimitaan kainalon kohdalta. Hihat neulotaan sileällä ja aivan viimeiseksi neulotaan joustinneuleosuus, joka kiertää etukappaleesta niskan taakse ja sieltä alas toista etukappaletta pitkin. Voin kertoa, että viimeiset kerrokset joustinneuletta tuntuivat erittäin pitkille :). 

Lankana neuleessa on Primrose Yarnsin Rose Sport, jota sain värjääjältä itseltään. Sävy on Crime of Passion, joka mielestäni kuvaa väriä hyvin. Lankakaupassa olisin saattanut arastella tällaista harmaata, johon on roiskittu mukaan sinistä, vihreää, keltaista ja punaistakin, mutta mitä pidemmälle neule eteni, sitä enemmän pidin väristä. Hieman harmillista kuitenkin, että palmikot tuntuvat katoavan värinvaihteluiden sekaan ainakin hämärämmässä valaistuksessa.

Neuloin takin ohjeen mukaisilla mitoilla, vaikka tiesin, että näin lyhyenä ihmisenä saisin siitä ehkäpä tarkoitettua pidemmän ja massiivisemman neuleen. Mutta kyllähän ihminen nyt yhden kääriytymistakin talveksi tarvitsee. Tämä saa luvan pitää minut lämpimänä niin töissä kuin kotonakin.

Beeswax

Veera Välimäki kysyi elokuussa, josko minulla olisi aikaa neuloa villapaita tai pari suhteellisen kiireisellä aikataululla. Kyseessä on yhteistyö amerikkalaisen Primrose Yarns co:n kanssa Sheep and Wool festivaaleille, jotka pidetään New Yorkissa 20.-21.10.2018. Iloisena yllätyksenä Primrose Yarns lähetti muutamalle testineulojalle projekteihin langat, joten enpä keksinyt ainuttakaan syytä, miksi kieltäytyisin kunniasta.

Lankapaketti matkasi Suomeen viikon, ja sisälsi kuusi vyyhtiä Marquess MCN dk:ta ja Rose Sportia. Veera välitti väritoiveet eteenpäin, joten värimaailma oli omaan makuuni. Itse olisin helposti päätynyt johonkin perusharmaaseen väriin, joten oli virkistävää neuloa annetuista langoista.

Ensimmäisenä puikoille pääsi ihana hunajakennopalmikkoinen Beeswax Marquess MCN:stä. Paidassa on korkeahko kaulus ja palmikot kulkevat etu- ja takakappaleessa sekä hihoissa. Paidan sivuista löytyy ainaoikeinneuletta. Vaikka palmikkopuikko oli ahkerassa käytössä, paita eteni vauhdikkaasti aikataulussa 4,5 mm puikoilla. Ohje oli selkeä ja lanka aikalailla unelma neuloa. Oikea luksusneule, johon ei lankojen puolesta oma budjetti ehkä riittäisi. Kovasti kehujakin olen tästä paidasta kuullut.

Eilen ilmestyi myös toinen Veeran suunnittelema Wildflowers-neuletakki. Tästä testineuleesta kerkesin jättää kommentit, mutta itse neule jäi kesken. Palataan siihen siis myöhemmin!

Hovera

Aikalailla samoihin aikoihin, kun helteinen kesä alkoi kääntyä kohti syksyä, otin puikoille paksuhkon villaneuleen. Snurresta kysyttiin, josko haluaisin neuloa heille mallineuleen syksyn uutuuslangasta, the Fibre Companyn Loresta. Lore on rouheaa dk-vahvuista 100 % englantilaista lampaanvillaa, ja värikartasta löytyy 16 upeaa sävyä. 

Eilen The Fibre Co. lanseerasi yhdessä tämän uutukaisen langan kanssa the Borrowdale Collectionin, jonka kaikki 21 ohjetta on neulottu Loresta. Hovera on yksi malliston neuleista, ja sen on suunnitellut Annie Lupton. Se on ryhdikäs, vähän ehkä jakkumainenkin villatakki, jonka etu- ja takaosassa kulkee pystyt palmikkoraidat ja paljon, paljon nyppyjä. 

Takki neulotaan alhaalta ylöspäin. (Tällä kertaa en voinut kiukutella ja jättää neuletta keskeneräisten pinoon, koska olin luvannut tämän valmiiksi syyskuuhun mennessä...) Olkasaumat silmukoidaan yhteen mattress stitch -tekniikalla, ja se tuo ryhtiä takin yläosaan. 

Tämä neulehan olisi valmistunut hetkessä, ellei olisi ollut niin paljon nyppyjä jarruttelemassa menoa. Tällä langalla neulottuna neuleen palmikot ja nypyt pääsevät kyllä oikeuksiinsa, ja suosittelen lankaa ehdottomasti erilaisiin pintaneuleisiin.

Neuloin villatakin ohjeenmukaisesti 4 mm puikoilla, mutta itse voisin helposti käyttää kyllä paksumpiakin puikkoja. Jonossa on talveksi parikin neuletta, johon Lore sopisi mitä parhaiten. Snurreen lanka tulee myyntiin ensi viikolla. 

Hay

Laine Magazine 3:sen kannessa komeilee Clare Mountainin suunnittelema Hay - yksinkertainen, sileällä neulottu paita, jonka molemmissa reunoissa kulkee pystyt, pitsiraidat. Ei ole ensimmäinen kerta, kun tällainen yksinkertainen malli pienellä jujulla vetoaa minuun. 

Lehden paita on neulottu sport-vahvuisesta langasta, mutta toisten neulojien Ravelry-projekteja selatessani huomasin, että moni oli neulonut paidan onnistuneesti hieman ohuemmasta fingering-langasta. Hedgehog Fibresin graffitinharmaata Sockia löytyi sopiva määrä, ja jotta paidasta tulisi mieluummin oversize kuin makkarankuori, päätin neuloa paidan hiukan ohjetta paksummilla puikoilla (4 mm).

Paita neulotaan alhaalta ylöspäin, mutta yhtenä kappaleena kuitenkin. Mallitilkku olisi tehnyt neulomisesta rentouttavampaa, sillä nyt jännäsin minkähän kokoinen paidasta tulee näillä pienillä muutoksilla. Varma keino saada projekti ufoutumaan on tällainen epävarmuus ja jännitys yhdistettynä aiemmin mainittuun neulomissuuntaan. Neulomisenhan pitäisi olla rentouttavaa!

Paita jäikin keskeneräisten joukkoon pidemmäksi aikaa, mutta keväällä päätin lopulta saada jotain valmiiksi neulerintamalla. Paita valmistui samaan aikaan kun toukokuun helteet tulivat Suomeen, joten tämä tummanharmaa neulepaita hautautui vaatekaapin perälle. Nyt kesän jälkeen paitaa katsoo taas ihan uusin silmin, ja sehän on mitä parhain vaate tulevalle syksylle ja talvelle.

Huhtikuun keskeneräiset

Kaipaan aikaa, jolloin energiaa riitti enemmänkin käsitöihin. Tai oikeastaan sitä innostusta, jolloin tuntui, että viikottain oli aloitettava joku uusi ihana projekti. Kaikki puikot olivat varattuina eri neuleille ja lankakaupassa piti pyörähtää vähän väliä. Onkohan siitä nyt jo neljä kuukautta kun viimeksi kävin Snurressa? Ei sillä, että tällä neulomisvauhdilla uutta lankaa tarvitsisinkaan.  

Jottei homma ihan kokonaan unohdu, olen virkannut yhtä isompaa tyynynpäällistä. Lattiatyynymme (kokoa 60x60) on kaivannut jo jonkun aikaa uutta päällistä. Molla Millsin kalenterista löytyy ohje tähän ihanaan kuvioon, jota virkkaan mustalla ja luonnonvalkoisella kalalangalla. 

Mittailin tarkasti aiemmin virkkaamiani tyynyjä, ja laskeskelin sopivan silmukkamäärän niiden perusteella. Tietysti mittailin vielä parin kerroksen jälkeen, että koko on varmasti oikea. Mutta jotain mystistä matkan varrella tapahtui. Nyt kun tyyny on reippaasti yli puolen välin, huomasin että leveydestä on kadonnut 20 cm. Lattiatyyny taitaa jäädä vielä odottelemaan omaa päällistänsä, ja tälle yksilölle pitää ostaa uudet sisukset.

Toinen aktiivinen keskeneräinen on Hay-neule Laine Magazinesta. Aloitin tämän jo loppuvuodesta, mutta se jäi muiden kiireiden jalkoihin. Paita neulotaan alhaalta ylöspäin, joten siinä vaiheessa kun etu- ja takakappale eroteltiin, oli jotenkin helppoa unohtaa koko neule. Neulon paidat mieluummin ylhäältä alaspäin, ja jotenkin tämä toinen tapa tuntuu niin työläältä. Paita on kuitenkin sen verran kaunis, ettei sitä voi keskeneräiseksi jättää. Otin itseäni niskasta kiinni, ja nyt mennään jo hihoissa. Näyttäisi siltä, että tästä tulee todella ihana. Ei mikään kevätpaita värinsä puolesta, mutta käyttöön tulee vaikka sitten loppuvuodesta.

Tätä paitaa neuloessa olen taas vähitellen innostunut neulomisesta. Mutta aiemmasta poiketen, tekee mieli ensin tehdä keskeneräiset valmiiksi ennen kuin aloitan uutta. Tavoitteenani on myös käydä lankavarastoni läpi ja aloittaa seuraavat neuleet varastolangoista. 

Indigo

Ennen neulejumia kerkesin testineuloa Veera Välimäelle eilen julkaistuun Interpretations vol. 5 -kokoelmaan Indigo-villapaidan, joka on oikein muhkea a-linjainen palmikkopaita korkealla kauluksella. Ihastuin paitaan saman tien valokuvat nähtyäni.

Lankakaapista ei tietenkään löytynyt sopivaa dk-vahvuista lankaa, joten suuntasin Snurreen lankaostoksille. Poistokorista löytyi entuudestaan tuntematonta Adriafilin WoCaa, joka on 70% villaa ja 30% hamppua. Muutaman kerran manailin neuloessani lankavalintaani, sillä tuntui, että lanka oli sen verran takertuvaista sorttia, että sitä kului paljon enemmän kuin suositus oli. 

Lopputulokseen olen kuitenkin enemmän kuin tyytyväinen. No, väri nyt tietenkin on minun makuuni ja pinta eläväinen, mutta jotenkin palmikot näyttävät kauniilta tästä langasta neulottuna. Ja vaikka olen villapaitoja neulonut jo useampia, minulta edelleen puuttui sellainen, joka pitää lämpimänä kylmemmälläkin ilmalla. Ei paljoa ole pakkaset tällä viikolla haitanneet, sillä olen asustanut tämän paidan sisällä. (Valokuvia en kyllä lähtenyt ulos ottamaan tuuliseen -20 asteen pakkasilmaan.)

Mutta itse neuleeseen, joka on tuttua Veeran tyyliä saumattomasti ylhäältä alaspäin. Kaikki koot alkavat samalla silmukkamäärällä ja oikeastaan lopullisen koon voi päättää aikalailla vasta siinä vaiheessa, kun on aika erottaa hihasilmukat. Jotenkin ihanaa, ettei ihan heti tarvitse tietää, mihin lokeroon sitä itsensä laittaa. Palmikot pitivät neuloessa mielenkiinnon yllä, eivätkä yllättäen tuntuneet ollenkaan työläille, vaikka alussa niin pelkäsinkin. Palmikoiden määrä lisääntyy vähitellen ja lopputulos on upea. Lisäksi se on supermukava päällä - suosittelen! 

Morning Fog

Viimeisin valmistunut neuletakkini on kyllä niin nimensä näköinen kuin mahdollista. Henkäyksen kevyt, pörröinen ja sumuisen harmaa Morning Fog, jonka ohje löytyy Laine Magazinen toisesta numerosta. Neuletakki neulotaan paksuilla puikoilla kaksinkertaisesta, pitsivahvuisesta langasta.

Morning Fog eteni paksuilla puikoilla (5,5 mm) todella nopeasti hihoihin asti. Siinä vaiheessa tökkäsi ja pahasti, sillä magic looppaus paksuilla puikoilla ja ohuella langalla oli haastavaa. Vauhti hidastui, välillä pysähtyi täysin, mutta sitkeästi jatkoin loppuun asti.

Lopputulos ei kuitenkaan ole ihan niin täydellinen, kuin olin toivonut. Malliltaan takki on kaunis ja ohje erittäin selkeä, mutta omat valintani eivät olleet ihan niin onnistuneita. Vähän suunnittelematta ostin neuletakkiin Lamana Premiaa. Tummempi harmaa oli jo loppu, mutta vaaleampi harmaa oli myös kaunis. Ei ehkä kuitenkaan parhain vaihtoehto tähän takkiin. Huomasin sen tosin vasta siinä vaiheessa, kun se oli valmis, enkä löytänyt sopivaa paitaa neuletakin alle. Vaalean värin vuoksi tuntuu, että kaikki tummemmat kuosit ja värit kuultavat ehkä liikaakin takin alta. Tämä ongelma tietysti poistuu, kun käyn ostamassa sopivamman paidan alle puettavaksi.

Olisin myös voinut neuloa takin yhtä kokoa suurempana, sillä takki näyttää lanteilta hiukkasen pieneltä. Keveytensä takia se myös helposti alkaa vetäytymään sivuille, eikä laskeudu niin kauniisti kuin toivoisin. Tämäkin tietysti liittyy pieneen kokoon. No, vielä en luovuta tämän suhteen. Ehkäpä neuletakki pääsee aktiivisempaan käyttöön ja viihdyn siinä paremmin, kun löydän takin alle jotain sopivampaa.

Seven Wonders

Yhä uudelleen jaksan iloisesti yllättyä siitä, että saan neulottua itselleni käyttökelpoisen puseron. Tosin tämä Veera Välimäen Seven Wonders on paljon muutakin kuin käyttökelpoinen, sillä siitä tuli aikalailla täydellinen. Sain paidan testineulottavaksi syyskuussa, ja paidan neulominen vei täysin mennessään.

Paita on helmineuletta, jonka etu- ja takakappaleen katkaisee palmikkopaneeli. Etukappaleessa yhden mallikerran levyinen ja takaa reippaasti leveämpi. Palmikoiden neulominen oli pitkästä aikaa sen verran hauskaa, etten olisi malttanut laskea neuletta käsistäni.

Malliltaan paita on reilu ja laatikkomainen mukavuusneule, jossa on vielä muhkea kaulus. Yksityiskohtana näkyväksi jätetyt olkasaumat. Tähän paitaan on mitä parhain kääriytyä, ja tässä on kuin kotonaan. Ei kiristä, purista eikä ahdista. Koostaan huolimatta neule eteni vauhdilla, sillä se neulotaan dk-vahvuisesta langasta ja 4,5 mm puikoilla.  

En millään raaskinut panostaa käsinvärjättyihin lankoihin, kuten ohjeessa (ohje on tehty yhteistyössä Primrose Yarn Companyn kanssa). Sen sijaan ostin Snurresta Cascade Yarnsin Roslynia, joka on minulle uusi tuttavuus. 

Roslyn on yhdistelmä villaa ja silkkiä. Kuulin, että silkillä voi olla joskus kastelun jälkeen taipumus  haista voimakkaasti. Eräällä kanssaneulojalla oli ollut ongelmia juuri Roslynin kanssa, mutta onneksi ainakaan tämä värierä ei tuoksunut sen kummemmalle. En ehkä olisi kestänyt, jos olisin neulonut paidan, jota ei voi pestä tai edes pitää päällänsä. Tuoksun kanssa ei siis ole ollut ongelmia, mutta jonkun verran langasta irtoaa silkkitöhnää. Sen tosin huomaa vain, jos pukee yllensä mustat housut, jotka keräävät itseensä kaiken roskan ja karvan lähistöltä.

Lopputuloksena siis mitä ihanin paita tulevalle talvelle. Sen alle voi pukea näppärästi kerroksia lisää, ja niin tarkenee paremmin jäähalleissakin - se tuli tänään testattua. 

Ranunculus

Suunnittelin Ranunculus-topista helppoa ja nopeaa matkaneuletta. Olihan kyseessä paksut puikot ja vain kaksi vyyhtiä Bc Garnin Tussah Tweediä. Taisin kuitenkin hullaantua liikaa suunnittelijan versiosta, jossa paita oli neulottu juuri Tussah Tweedistä alkuperäistä ohjetta pienemmillä puikoilla (4,5 mm). 

Pääni ei mahtunut ensimmäisen version kaula-aukosta sisään, joten oli suosiolla vaihdettava puikkokokoa suuremmaksi. Reissussa ei tietenkään ollut mukana koko puikkoarsenaalia, joten 5 mm puikoilla oli pärjättävä. Toinen versio päätyi pingotukseen asti. Jotta sain paitaan tarpeeksi leveyttä, jouduin pingottamaan paidan äärimittoihin. Tottakai paidan pituus kärsi tästä, ja valmis paita oli aikamoista napamallia. 

Keräilin hetken voimia ennen kuin purin helman joustimen, ja neuloin mittaa lisää 10 cm ellen enemmänkin. Lopputuloksena ihan ok toppi kesäkäyttöön, mutta hiukkasen houkuttelisi ensi kesäksi neuloa sama reilummassa koossa. Sitä en tiedä, uskaltaisinko neuloa ihan ohjeen mukaisilla puikoilla (6 mm), sillä aikaisemmat paitani Tussah Tweedissä ovat venähtäneet käytössä paljon.

Ohje oli todella selkeä, ja tähän samaan paituliin oli kirjoitettu ohje useampaankin eri versioon. Ihanasti ohjeessa oli myös huomioitu pienet yksityiskohdat, jotka tekevät valmiista paidasta paljon viimeistellymmän näköisen. Nämä vinkit voisi ottaa hyvin käyttöön muissakin neuleprojekteissa. 

Nyt toivon lämpimiä syyspäiviä, jotta toppi pääsee käyttöön. Seuraavaan kesään on liian pitkä aika!