The Weekender

Enpäs muista, milloin olisin neulonut villapaidan viikossa valmiiksi. Andrea Mowryn the Weekender on ollut tehtävälistalla vuoden, ja moni neuloja on kerennyt tehdä jo useammankin Weekenderin tässä ajassa. En ollenkaan ihmettele miksi. Paksuhkolla langalla ja isoilla puikoilla paita valmistuu hetkessä, ja vaikka tämä on helppo laatikkoneule, sen jokainen yksityiskohta on mietitty tarkasti silmukoiden luomisesta niiden päättelyyn asti. Arvostan!

Neuloin oman versioni the Fibre Co:n Loresta. Ihastuin tuohon pehmoiseen villalankaan neulottuani siitä mallineuleen Snurreen. Silloin neuloin Hovera-takin 4 mm puikoilla, ja jäin miettimään, että jos tahtoisin rennompaa neulepintaa, Lorea voisi hyvin neuloa paksummillakin puikoilla. Niinpä kokeilin, onnistuisinko neulomaan dk-vahvuisesta Loresta Weekenderin, vaikka lanka onkin ohuempaa kuin ohjeessa. Muita muutoksia en ohjeeseen tehnytkään, ja puikkokoot vaihtelivat ohjeen mukaan 4,5 mm ja 5,5 mm välillä. Lankaa paitaan ei mennyt kuin kolme vyyhtiä, ja sävyltään tämä harmaa taittaa mielestäni aika paljon vihreään.

Lopputulos kastelun jälkeen on oikein käyttökelpoinen. Hieman jouduin totuttelemaan näin suurilla puikoilla neulottuun neulepintaan, missä pienempikin virhe näyttää massiiviselta. Mutta niitähän ei muut huomaa. Paita on tällä hetkellä yksi suosikeistani, ja olen päättänyt, että se sopii niin jäähalleihin kuin työpaikallekin. Lisäksi tulevaisuuden projekteja varten on muistettava, että viihdyn parhaiten paidoissa, joissa on tällainen vähän reilu 20 cm väljyys. Tämän paidan sisälle voisi jäädä koko talveksi.

Pörröpipo

Viime vuosina mohairlankoja on näkynyt useammankin neulojan puikoilla joko yksistään tai yhdistettynä johonkin toiseen lankaan. Jostain syystä itse olen neulonut vain yhden neuletakin mohairista, vaikka varsinkin mohairin yhdistäminen merinoon tai villaan houkuttelisi kovasti. 

Niinpä olin oikein innoissani, kun sain testattavakseni Adlibriksen Super Kid Silk Lace -lankaa, joka on 70 % mohairia ja 30 % silkkiä. Lanka on ihanan pehmeänpörröistä, ja miten sattuikin, että kerät olivat kauniin hohtavanharmaat. Lankojen mukana tuli Jonna Kivilahden (Mrs Jones / Glorian Koti) suunnittelema ohje joustinneulepipolle (2o2n), mutta lopputulos ei taida ihan muistuttaa sitä.

Ohjeen mukaan pipo olisi neulottu kolminkertaisella langalla tasona. Tiesin heti, etten halua ommella saumoja, joten aloitin pipon neulomisen pyörönä. Ensimmäisestä versiosta tuli liian suuri, vaikka puikkokoko oli numeroa pienempi. Toinen versio eteni pienemmällä silmukkamäärällä valmiiksi asti. Päätin kuitenkin neuloa joustimen jälkeen pipon yläosan pelkkää sileää, joka miellytti silmääni enemmän. Valitettavasti lopputulos oli jälleen liian suuri, joten purkuun vaan. Tämä kolmas versio on neulottu kaksi numeroa pienemmillä puikoilla (4,5 mm) ja 2o2n -joustin vaihtui vielä lennosta 1o1n -joustimeen. 

Kolmas kerta siis todensanoi, ja piposta tuli ihana. Liiankin ihana meidän kissanpennun mielestä, joka jostain syystä hullaantui tähän silkkimohairiin täysin. Jos haluan pipolle pitkää ikää, se on parempi säilyttää kissan ulottumattomissa.

Linho

Ravelryssä tuli joku aika sitten vastaan Joji Locatellin suunnittelema Linho, joka oli neulottu Tukuwoolista. Alkuperäinen malli on tehty pellavasta, ja tätä kesäistä versiota en aikoinaan rekisteröinyt mitenkään. Kiinnostus nousi kummasti, kun näin Tukuwool-version, ja tiesin heti, mihin lankavarastoni vaaleanharmaat Humut käyttäisin.

Tutkailin muiden neulojien projekteja, ja päädyin säätämään ohjetta hieman. Paita neulotaan ylhäältä alaspäin, ja siinä on reilu kaula-aukko. Jottei paita valahda olkapäiltä, päätin aloittaa neulomisen pienimmän koon mukaan, mutta tein raglan-lisäyksiä sen verran enemmän, että päädyin yhtä kokoa isompaan mitä normaalisti neuloisin. Sivuissa tein muutamia lisäyksiä, jotta paita olisi hiukan a-linjainen. Viidyn paremmin neuleissa, jossa on enemmän väljyyttä.

Nämä pienet muutokset toimivat loistavasti, ja olen erittäin tyytyväinen paitaan. Pidän valtavasti tuosta villan ja pitsin yhdistelmästä paidan etuosassa. Varsin toimistokelpoinen lopputulos tästä tuli, ja ehdottomasti sellainen paita, jonka voisin neuloa uudestaankin.

The Oslo Hat

Pakko tunnustaa, että viimeiset pari talvea olen viihtynyt parhaiten parikymmentä vuotta vanhassa pipossa, joka on ostettu kaupasta. Malliltaan se muistuttaa aikalailla Oslo-pipoa, jollaisia löytyy tällä hetkellä lähes jokaisesta vaatekaupasta. Samaiset pari talvea olen suunnitellut neulovani vastaavanlaisen, mutta niin se vain on jäänyt sopivan ohjeen puuttuessa. 

Tarvittiin siis valmis ohje, että pääsen korvaamaan akryylipiponi merinovillaisella. PetiteKnitsin the Oslo Hat on aikalailla täydellinen ohje koko perheelle. Meillä tästä innostui myös teini, jolle tein omansa. Voisin kuvitella, että tämä menee myös tarhaikäisille, joten tänä vuonna pukinkonttiin taidan neuloa pipoja.

Lankana pipossa on ohjeenmukainen Filcolana Arwetta Classic, jota neulotaan kaksinkertaisena. Toiseksi pienimpään ja toiseksi suurimpaan kokoon lankaa meni hiukkasen reilu kaksi kerää. Viidestä kerästä neuloutuu siis kaksi pipoa. 

Teini on tyytyväinen omaan pipoonsa, ja pipo napattiin käyttöön heti, kun sain langat pääteltyä.

Omani neuloin hieman vaaleammasta harmaasta. Pipotehtailu jatkuu täällä heti, kun pääsen täydentämään Arwetta-varastojani. Viime aikoina näitä Oslo-pipoja on neulottu vähän joka puolella. Tiedä vaikka tästä tulisi yhtä suosittu kuin Rikke-myssystä aikoinaan.

Wildflowers Cardigan

Veera Välimäen suunnittelema Wildflowers-neuletakki lähti puikoille lähes tulkoon heti, kun Beeswax-testineuleeni oli valmistunut. Aikataulu oli kiireinen, eikä Veera todellakaan odottanut, että saisin tämän testineuleen valmiiksi ennen ohjeen ilmestymistä. Mutta niin vain yritin neuloa takkia mahdollisimman nopeasti ja aina, kun siihen oli tilaisuus. Arki tuli kuitenkin väliin, ja pääsin päättelemään viimeiset langanpäät neuleesta vasta tällä viikolla.

Wildflowers neulotaan alhaalta ylöspäin. Etu- ja takakappaleita koristaa palmikot, joiden määrä kasvaa sitä mukaa, kun vartalosilmukoita lisätään neuleeseen. Hihoja varten luodaankin jo alussa suurinpiirtein puolet tarvittavista silmukoista, ja loput hihasilmukat poimitaan kainalon kohdalta. Hihat neulotaan sileällä ja aivan viimeiseksi neulotaan joustinneuleosuus, joka kiertää etukappaleesta niskan taakse ja sieltä alas toista etukappaletta pitkin. Voin kertoa, että viimeiset kerrokset joustinneuletta tuntuivat erittäin pitkille :). 

Lankana neuleessa on Primrose Yarnsin Rose Sport, jota sain värjääjältä itseltään. Sävy on Crime of Passion, joka mielestäni kuvaa väriä hyvin. Lankakaupassa olisin saattanut arastella tällaista harmaata, johon on roiskittu mukaan sinistä, vihreää, keltaista ja punaistakin, mutta mitä pidemmälle neule eteni, sitä enemmän pidin väristä. Hieman harmillista kuitenkin, että palmikot tuntuvat katoavan värinvaihteluiden sekaan ainakin hämärämmässä valaistuksessa.

Neuloin takin ohjeen mukaisilla mitoilla, vaikka tiesin, että näin lyhyenä ihmisenä saisin siitä ehkäpä tarkoitettua pidemmän ja massiivisemman neuleen. Mutta kyllähän ihminen nyt yhden kääriytymistakin talveksi tarvitsee. Tämä saa luvan pitää minut lämpimänä niin töissä kuin kotonakin.

Syksyn ensimmäinen pipo

Syksyn ensimmäinen pipo lähti puikoille täysin suunnittelematta. Kävin Snurressa täydentämässä lankavarastoani, ja miettiessäni, ostanko harmaata lankaa vaiko vähän tummempaa harmaata, näin muhkean pörröisen pipon. Se oli neulottu vanhan roosan värisestä Gepard PuFista, ja halusin sellaisen ehdottomasti itsellenikin. Pipo neuloutui parissa illassa kahdesta kerästä PuFia 6 mm puikoilla (80 silmukalla tuli varsin sopiva isohkoon päähäni). 

Maileg-maailma

Jos minulla olisi enemmän luovaa vapaa-aikaa, tykkäisin tuunailla ja sisustaa kotia sekä askarrella lasten leikkeihin kaikkea pientä ja söpöä. Tiedättehän te - sellaista aikaa, jolloin on virkeä, ajatus kulkee, on aikaansaava ja tarmokas. Valitettavasti sellaista aikaa ei ole viime aikoina kovin usein ollut. Yleensä sitä istahtaa iltaisin sohvalle niin väsyneenä, ettei kykene muuhun kuin tuttuihin ja turvallisiin neuleisiin, jotka eivät ihan liikoja vaadi. Uuden neuleen aloittaminen ja lankojen keriminenkin on yleensä ajoitettava viikonloppuihin.

Tästä huolimatta olen vuosien aikana saanut muutamia pikkujuttuja näperrettyä tytöille. Osa niistä on tehty Barbeille, osa nukkekotiin ja osa varta vasten tähän Maileg-maailmaan. Vähitellen ne kaikki ovat päätyneet Maileg-pupujen, -hiirien ja -kissojen kotiin. Tästä kuvasta löytyy Ebba Masalin -taulu, neulottu peitto ja makramee-seinätekstiili. Tekoturkistupsu on kokenut jossakin pipossa kovia, ja purettuna siitä on tullut kaunis, pehmeä matto.

Maileg-kodista löytyy myös viime jouluksi virkkaamani keinu, joka näyttää ihan söpöltä vaikka tässä ei ihan ajatus ja toteutus kohdanneetkaan. Lattiaa koristaa virkattu Juhannusruusu-matto, minilankakori täynnä lankaa sekä Snurren paperikassi. Mistäs muualtakaan ne langat olisi ostettu? 

Kaikkien aikojen villasukat ja naisen tossukat

Olin syyskuun alussa Kaikkien aikojen villasukat -kirjan julkkareissa hotelli St. Georgessa Helsingissä. Kirja on julkaistu 90-vuotiaan Novitan kunniaksi, ja villasukkien ohjeita Novitan langoille on suunnitellut kirjaan 10 varsin erilaista suunnittelijaa. Osa suunnittelijoista on pitkän linjan novitalaisia, osa taas nuorempia ja tuttuja esimerkiksi instagramin kautta. Tämä näkyy myös siinä, että kirjan ohjeista löytyy villasukkia monenlaiseen makuun.

Lea Petäjä ja Ronja Hakalehto

Julkkareissa oli paikalla lähes kaikki kirjan suunnittelijat, ja he avasivat suunnitteluprosessiaan Erika Appellströmin (Novitan brändipäällikkö) kysymysten johdolla.  Näitä tarinoita voi lukea myös kirjan sivuilta. Kirjan alusta löytyy perusohjeet villasukkaan eri vahvuisille Novitan langoille sekä sanasto- ja tekniikkaosio. Varsinaisia villasukkaohjeita kirjoneule-, pitsi- ja palmikkosukkiin löytyy yhteensä 28.

Yksi omista suosikeistani on Ronja Hakalehdon Naisen tossukat. Koulussakin tutuksi tullut ainaoikeinneulottu tossu on saanut tässä pitsineuleen tossun kärkeen.

Kirjoneulesukkia jaksan ihailla vuodesta toiseen, vaikka niiden neulominen ei vieläkään suju ilman harmpaiden kiristelyä. Minna Metsänen on suunnitellut kirjaan Kide- sekä Mosaiikki-sukat (kuvissa alempana). Näistä ensimmäiset teini tilasi jo itselleen. Saas nähdä, saisinko delegoitua homman eteenpäin vai joudunko neulomaan ne itse.

Myös Riikka Hytösen palmikkosukat ovat näyttävät.

Ensimmäisenä kirjan ohjeista pääsi puikoille Naisen tossukat, sillä kaipasin nopeaa ja pientä välityötä. Lisäksi pääsin vihdoinkin testaamaan Prymin Ergonomics sukkapuikkoja ja Schachenmayrin uutta merinojakkilankaa.

Ergonomics-puikot yllättivät positiivisesti. Sen jälkeen kun opettelin magiclooppaamaan, en ole käyttänyt sukkapuikkoja, jotka olen aina kokenut hieman hankalaksi käyttää. Ergonomics-puikot ovat taipuisat ja joustavat, ja pidin siitä paljon. Jälki oli tasaisempaa kuin metallisilla sukkapuikoilla neuloessa, eikä puikkojen väliin jäänyt löysää silmukkaa. Ehdottomasti käytän näitä toistekin. 

Merinojakkilanka oli myös mielenkiintoinen tuttavuus. Hieman karhea, joka vakuuttaa ainakin minut sukkalangoissa. Sen värikartta on upea, joten pidän mielessä tämän langan jatkossakin sukkalankoja hankkiessani. 100 g kerästä neulon vielä toisenkin parin tossukoita. Näillä ajattelin ilahduttaa muutamia ystäviä ja sukulaisia.

Kirja saatu kustantajalta, ja puikot sekä lanka Prymiltä.

Beeswax

Veera Välimäki kysyi elokuussa, josko minulla olisi aikaa neuloa villapaita tai pari suhteellisen kiireisellä aikataululla. Kyseessä on yhteistyö amerikkalaisen Primrose Yarns co:n kanssa Sheep and Wool festivaaleille, jotka pidetään New Yorkissa 20.-21.10.2018. Iloisena yllätyksenä Primrose Yarns lähetti muutamalle testineulojalle projekteihin langat, joten enpä keksinyt ainuttakaan syytä, miksi kieltäytyisin kunniasta.

Lankapaketti matkasi Suomeen viikon, ja sisälsi kuusi vyyhtiä Marquess MCN dk:ta ja Rose Sportia. Veera välitti väritoiveet eteenpäin, joten värimaailma oli omaan makuuni. Itse olisin helposti päätynyt johonkin perusharmaaseen väriin, joten oli virkistävää neuloa annetuista langoista.

Ensimmäisenä puikoille pääsi ihana hunajakennopalmikkoinen Beeswax Marquess MCN:stä. Paidassa on korkeahko kaulus ja palmikot kulkevat etu- ja takakappaleessa sekä hihoissa. Paidan sivuista löytyy ainaoikeinneuletta. Vaikka palmikkopuikko oli ahkerassa käytössä, paita eteni vauhdikkaasti aikataulussa 4,5 mm puikoilla. Ohje oli selkeä ja lanka aikalailla unelma neuloa. Oikea luksusneule, johon ei lankojen puolesta oma budjetti ehkä riittäisi. Kovasti kehujakin olen tästä paidasta kuullut.

Eilen ilmestyi myös toinen Veeran suunnittelema Wildflowers-neuletakki. Tästä testineuleesta kerkesin jättää kommentit, mutta itse neule jäi kesken. Palataan siihen siis myöhemmin!

Hovera

Aikalailla samoihin aikoihin, kun helteinen kesä alkoi kääntyä kohti syksyä, otin puikoille paksuhkon villaneuleen. Snurresta kysyttiin, josko haluaisin neuloa heille mallineuleen syksyn uutuuslangasta, the Fibre Companyn Loresta. Lore on rouheaa dk-vahvuista 100 % englantilaista lampaanvillaa, ja värikartasta löytyy 16 upeaa sävyä. 

Eilen The Fibre Co. lanseerasi yhdessä tämän uutukaisen langan kanssa the Borrowdale Collectionin, jonka kaikki 21 ohjetta on neulottu Loresta. Hovera on yksi malliston neuleista, ja sen on suunnitellut Annie Lupton. Se on ryhdikäs, vähän ehkä jakkumainenkin villatakki, jonka etu- ja takaosassa kulkee pystyt palmikkoraidat ja paljon, paljon nyppyjä. 

Takki neulotaan alhaalta ylöspäin. (Tällä kertaa en voinut kiukutella ja jättää neuletta keskeneräisten pinoon, koska olin luvannut tämän valmiiksi syyskuuhun mennessä...) Olkasaumat silmukoidaan yhteen mattress stitch -tekniikalla, ja se tuo ryhtiä takin yläosaan. 

Tämä neulehan olisi valmistunut hetkessä, ellei olisi ollut niin paljon nyppyjä jarruttelemassa menoa. Tällä langalla neulottuna neuleen palmikot ja nypyt pääsevät kyllä oikeuksiinsa, ja suosittelen lankaa ehdottomasti erilaisiin pintaneuleisiin.

Neuloin villatakin ohjeenmukaisesti 4 mm puikoilla, mutta itse voisin helposti käyttää kyllä paksumpiakin puikkoja. Jonossa on talveksi parikin neuletta, johon Lore sopisi mitä parhaiten. Snurreen lanka tulee myyntiin ensi viikolla. 

Hay

Laine Magazine 3:sen kannessa komeilee Clare Mountainin suunnittelema Hay - yksinkertainen, sileällä neulottu paita, jonka molemmissa reunoissa kulkee pystyt, pitsiraidat. Ei ole ensimmäinen kerta, kun tällainen yksinkertainen malli pienellä jujulla vetoaa minuun. 

Lehden paita on neulottu sport-vahvuisesta langasta, mutta toisten neulojien Ravelry-projekteja selatessani huomasin, että moni oli neulonut paidan onnistuneesti hieman ohuemmasta fingering-langasta. Hedgehog Fibresin graffitinharmaata Sockia löytyi sopiva määrä, ja jotta paidasta tulisi mieluummin oversize kuin makkarankuori, päätin neuloa paidan hiukan ohjetta paksummilla puikoilla (4 mm).

Paita neulotaan alhaalta ylöspäin, mutta yhtenä kappaleena kuitenkin. Mallitilkku olisi tehnyt neulomisesta rentouttavampaa, sillä nyt jännäsin minkähän kokoinen paidasta tulee näillä pienillä muutoksilla. Varma keino saada projekti ufoutumaan on tällainen epävarmuus ja jännitys yhdistettynä aiemmin mainittuun neulomissuuntaan. Neulomisenhan pitäisi olla rentouttavaa!

Paita jäikin keskeneräisten joukkoon pidemmäksi aikaa, mutta keväällä päätin lopulta saada jotain valmiiksi neulerintamalla. Paita valmistui samaan aikaan kun toukokuun helteet tulivat Suomeen, joten tämä tummanharmaa neulepaita hautautui vaatekaapin perälle. Nyt kesän jälkeen paitaa katsoo taas ihan uusin silmin, ja sehän on mitä parhain vaate tulevalle syksylle ja talvelle.