Yhä uudelleen jaksan iloisesti yllättyä siitä, että saan neulottua itselleni käyttökelpoisen puseron. Tosin tämä Veera Välimäen Seven Wonders on paljon muutakin kuin käyttökelpoinen, sillä siitä tuli aikalailla täydellinen. Sain paidan testineulottavaksi syyskuussa, ja paidan neulominen vei täysin mennessään.
Paita on helmineuletta, jonka etu- ja takakappaleen katkaisee palmikkopaneeli. Etukappaleessa yhden mallikerran levyinen ja takaa reippaasti leveämpi. Palmikoiden neulominen oli pitkästä aikaa sen verran hauskaa, etten olisi malttanut laskea neuletta käsistäni.
Malliltaan paita on reilu ja laatikkomainen mukavuusneule, jossa on vielä muhkea kaulus. Yksityiskohtana näkyväksi jätetyt olkasaumat. Tähän paitaan on mitä parhain kääriytyä, ja tässä on kuin kotonaan. Ei kiristä, purista eikä ahdista. Koostaan huolimatta neule eteni vauhdilla, sillä se neulotaan dk-vahvuisesta langasta ja 4,5 mm puikoilla.
En millään raaskinut panostaa käsinvärjättyihin lankoihin, kuten ohjeessa (ohje on tehty yhteistyössä Primrose Yarn Companyn kanssa). Sen sijaan ostin Snurresta Cascade Yarnsin Roslynia, joka on minulle uusi tuttavuus.
Roslyn on yhdistelmä villaa ja silkkiä. Kuulin, että silkillä voi olla joskus kastelun jälkeen taipumus haista voimakkaasti. Eräällä kanssaneulojalla oli ollut ongelmia juuri Roslynin kanssa, mutta onneksi ainakaan tämä värierä ei tuoksunut sen kummemmalle. En ehkä olisi kestänyt, jos olisin neulonut paidan, jota ei voi pestä tai edes pitää päällänsä. Tuoksun kanssa ei siis ole ollut ongelmia, mutta jonkun verran langasta irtoaa silkkitöhnää. Sen tosin huomaa vain, jos pukee yllensä mustat housut, jotka keräävät itseensä kaiken roskan ja karvan lähistöltä.
Lopputuloksena siis mitä ihanin paita tulevalle talvelle. Sen alle voi pukea näppärästi kerroksia lisää, ja niin tarkenee paremmin jäähalleissakin - se tuli tänään testattua.