Veera Välimäen Happy Street on yksi niistä ohjeista, joista innostuin välittömästi. Ohje oli saatava heti keväällä ja pyörittelin erilaisia lankayhdistelmiä kotona huomatakseni, että yksi väri puuttuu. Olin aiemmin osallistunut Titityyn The Uncommon -klubiin, joten tiesin, että kesällä on kiva yllärilankapaketti tulossa. Onneksi maltoin odottaa siihen asti.
Sinänsä hassua, että Veeran huivissa ihastuin juuri tuohon harmaan ja räikeän pinkin yhdistelmään, mutta omaani en kuitenkaan kovin räväkkää väriä uskaltanut lähteä neulomaan. Yritin kovasti perustella turvallista värivalintaa sillä, että tätä on tarkoitus käyttää sitten pitkään!
Huiviin valikoituivat lopulta tummanharmaa Cascaden Heritage, vaaleanharmaa The Uncommon Threadin Posh Fingering ja vihreä Uncommonin Silky Merino. Miten sieltä Titityyn paketista tulikin juuri tuo lähes ainoa vihreän sävy, josta pidän hurjasti?
Innoissani loin silmukat ja neuloin tätä pitkin kesää. Nuo lyhennetyillä kerroksilla tehdyt muotoilut ja värienvaihdot ovat tässä huivissa mielettömän upeat. Tätä neuloi mielellään, mutta pääteltäviä langanpäitä kertyi aikamoinen määrä. Onneksi jossain vaiheessa tajusin päätellä niitä sitä mukaa kuin etenin.
Huivi oli lähes valmiina pitkän pätkän. Aloin epäilemään omia värivalintojani ja mieltä kaihersi, etten sittenkään neulonut tähän vihreän tilalle pinkkiä. Happy Street on tästä kaukana, sillä enemmän tämä on sellainen suomalainen maantie havupuiden keskellä.
Pieni tauko teki hyvää ja sen jälkeen päätin unohtaa kaikki epäilykset. Kaunishan tämä on näinkin, ja sopii just eikä melkein sekä syys- että talvitakin kanssa! Vielä tänään kiedon sen tiukasti kaulaani ja lähden ulkoiluttamaan huivia pariksi päivää ihan muihin maisemiin.