Raitulit

Tyttöjen kevätmyssyprojekti vähän venähti, mutta sainpas pipot valmiiksi ennen kuin ovat liian lämpimät. Idea lähti Marja Suomelan Raituli-piposta, ja Ravelryssä linkitinkin nämä Raitulin alle. Lanka (Dropsin Merino Extra Fine) on kuitenkin paksumpaa kuin ohjeessa, joten puikkokoko (3,5 & 4 mm) on suurempi ja silmukkamäärä sitä myötä pienempi. Kavennuksetkin taisin tehdä oman pääni mukaan. Raitulista taitaa jäljelle jäädä raidat?

Virkkasin vielä kukkaset alareunaan, onhan nämä kevätmyssyt:). Näille ilmoille vielä sopivat, mutta eiköhän kohta riitä ohuemmatkin pipot. Aurinko lämmittää jo joinakin päivinä niin ihanasti!

Hauskaa Vappua kaikille! Toivotaan hyvää grillaussäätä illaksi!

Kerhokassit

Reilu viikko sitten nappasin matkalukemiseksi Novitan kesäkäsityöt -lehden, ja sieltä löytyi muutama kiva juttu to do -listalle. Ensimmäiseksi oli ihan pakko virkata molemmille tytöille kerhokassit Hanko-langasta. Itselläni oli joskus pienenä tuollainen punainen kassi ja olen miettinyt, ostaisinko omillekin tytöille sellaiset. Mieluummin kuitenkin väkerrän kassit itse, joten tytöt saivat virkatut versiot tuosta samasta kerhokassista. Värit valikoituivat sen mukaan, mitä kotoa löytyi. Tosin valkoista Hankoa tarvittiin kaupasta kerä.

Keltaisen kassin tein ihan ohjeen mukaan, eli virkkasin tasona ja ompelin lopuksi sivusaumat yhteen. Itse kassinhan virkkasi nopsaan 5 mm koukulla, mutta tuntui, että saumojen ja kahvojen ompeluun meni sama aika. Toisen kassin virkkasin sitten samaan tapaan kuin dinolapasetkin, eli pyörönä edestakaisin. Suosittelen! Nää on kyllä söpöt ja tytöt tykkää myös. Tekisi mieli vielä vääntää kerhokassi isommassa koossa (ohje samassa lehdessä), mutta ehkä kassimäärä on jo nykyisellään ihan riittävä...

Life on Sundays

Viime syksynä osallistuin Villavyyhdin Suureen Suomalaiseen Neulekerhoon. Sain syksyn aikana neljä lankalähetystä ohjeineen ja näistä paketeista kolme oli omaan makuuni. Näissähän on aina vaarana, ettei lankojen värimaailma osu kohdalleen ja langat jää neulomatta. Lanka kai se tärkein on, sillä mikäli ohje ei sillä hetkellä osu ja uppoa, niin oikealle langalle löytyy kyllä ohje.

Tämä on syksyn Neulekerhon viimeisin malli. Veera Välimäen Life on Sundays ja lankana superihana Lanitium ex Machina (55 % villaa, 45 % silkkiä). Lanka on ihanan pehmeä ja silkkisen kiiltävä, onkohan minulla koskaan ollut mitään näin ihanaa?

Jostain syystä en heti innostunut tästä Veeran mallista, vaikka monista hänen suunnittelemista huiveista pidänkin. Ehkä se johtui siitä, että olin juuri neulonut Stephen Westin Geysir Stretchin, jossa oli myös raitoja nostetuilla silmukoilla. Lisäksi olin bongaillut Ravelrystä hurjan paljon huivimalleja, joihin nämä langat olisivat myös sopineet.

Neuloin kuitenkin huivia silloin tällöin tammikuusta alkaen ja vähitellen tykästyin malliin. Siitähän tuli mielettömän ihana! Langat ovat omasta mielestäni enemmänkin juhlavan kiiltäviä kuin arkisia, mutta ehkä nuo värit yhdessä ja huivin malli tekevät huivista arkisemman oloisen kuin olisin etukäteen uskonut. Ja se arkisuus sopii kyllä minulle, ihan peruskäyttöön tämä tulee eikä mitään spesiaalijuttuja varten.

T. Rex

Kummipojalle 1-v lahjaksi dinolapaset. Pieni projekti, mutta ensimmäisen lapasen kohdalla sain purkaa useasti, kun vauhtia oli vähän liikaa ja en sisäistänyt (=lukenut tarkasti) ohjetta. T.Rexin kuva on virkattu lapasiin intarsiana. Jokainen kerros suljettiin piilosilmukalla ja sen jälkeen käännyttiin takaisin. Ei tullut siis ommeltavia saumoja, eikä lankoja tarvinnut kuljettaa mukana, niin kuin muuten pyörönä virkatessa olisi pitänyt.  

Aiemminkin olen tuskaillut näiden poikalapsien kokojen kanssa, sillä he kasvavat hurjaa vauhtia. Tuntuu, että vaatteet ovat jo pieniä siinä vaiheessa, kun saan ne valmiiksi. Tällä kertaa tein viisivuotiaan koossa, joten toivottavasti on mieluummin liian iso kuin pieni. 

Ohje löytyy Interweave Crochet, Accessories 2011  -lehdestä. Lankana Dropsin Nepalia ja koukku 4,5 mm. Hauska ja napakka malli! 

Vauvalle raitaa

Minusta tuli viikko sitten täti! On tästä jo puolisen vuotta tiedetty, mutta jätin lahjojen neulomisen tyypilliseen tapaani viime tippaan. Viikko lasketun ajan jälkeen päätin vihdoin aloittaa peiton tekemisen. Pyörittelin erilaisia ideoita, mutta peitto on kuitenkin sellainen, jota tulee käytettyä pitkään eikä se jää heti pieneksi niin kuin vaatteet.  

Ensin virkkasin siksak-peittoa, mutta totesin, että lanka ei riitä. Sitten perusraitaa virkaten, mutta lanka ei riittänyt sittenkään. Vaihdoin koukun puikkoihin ja ainaoikealla raidoittaen neuloin pienelle minityypille peiton. Lankana Rico Design Essentials Merino DK Villavyyhdistä ja puikot 4 mm. Kokoa peitolla n. 72 cm x 90 cm. Ei mikään hempeä vauvapeitto, mutta tykkään väreistä näin.

Lisäksi junasukat, joille toivottavasti on käyttöä.

Tumppujakin yritin tehdä peiton jämistä, mutta näistä tuli Baby Born -kokoa. Teen siis uudet ja nämä menee tytön nukkeleikkeihin. Ohjeen löysin täältä, mutta siltikin paksummalla langalla ja isommilla puikoilla ei mahtunut viikon ikäisen pojun käsiin.

Sydänpussukka

Pinterestin kautta bongailen vähän liikaakin kivoja ideoita toteutettavaksi. Niin kuin tämä virkattu sydänpeitto. Halusin testata mallia, mutta pienemmässä mittakaavassa. Ekaluokkalainen tarvitsi ehdottomasti koulun liikuntatunneille uuden pussukan liikkavaatteille, joten jämälangat ja koukku esiin:). 

Virkkasin pyörönä sydänpussukan sateenkaaren väreissä. Tykkään hurjasti! Pohjaksi virkkasin perusympyrän sinisellä ja pussin suuhun jätin reiät narua varten. Värikkäät pylväsryhmät muodostavat sydämiä, tai ainakin jotain sinnepäin.

Alkuperäinen ohje löytyy täältä, mutta seurasin tätä hyvin kuvitettua ohjetta.

Parvekekukkaset

Vuosi sitten toukokuussa innostuin sisustamaan meidän parveketta. Halusin sinne ehdottomasti virkatut pehmusteet tuoleihin. Paksua puuvillalankaa oli jäänyt yhdestä purkuprojektista ja sopiva ohje löytyi täältä. Ei ollutkaan ihan niin nopea juttu kuin luulin ja lankaakin päälliset söivät tuhottomasti. 

Virkkailin näitä pitkin kesää ja sain valmiiksi kukkaset kahteen päälliseeen. Yksi parvekekukkanen koostuu kahdesta kukasta röyhelöineen (keskusta on molemmissa eri värinen, joten kääntämällä saa uutta ilmettä). Lisäksi kukkasten sisällä on virkattu pyöreä läkkärä, jonka tehtävä on kenties toimia lisäpehmusteena. Pinkkireunaisen toinen puoli, jossa on sininen keskusta, jäi kuvaamatta, kun tuskastuin koko hommaan. Jotenkin näitä oli tosi vaikea kuvata.

Syksy tuli ja kukkaset jäivät pyörimään keskeneräisten kasaan. Pari viikkoa sitten otin itseäni niskasta kiinni ja ompelin palat yhteen. Kokeilin, josko nämä toimisivat keittiön tuoleilla, mutta olivat siihen liian pienet. No, nyt on parvekkeella pari kukkapäällistä kesää odottamassa. Kaksi tuolia odottaa vielä omaansa, mutta niiden aika on myöhemmin ja aivan eri ohjeella.

Pehmokisu

Onko tää sitten kissa vai kettu, siitä on jo meidän perheessä monta eri mielipidettä. Mun mielestä kissa, mutta myönnän kyllä, että värin takia siinä on kettuakin. Sain vinkkiä, että Ysoldalta löytyy pehmojen ohjeita, joissa ei olisi lopussa saumoja ommeltavana. Ihastuin kuitenkin tämän kisun ohjeeseen ja päätin neuloa sen, vaikka ei ihan saumaton ollutkaan.

Tein ohuemmalla langalla ja pienemmillä puikoilla kuin ohjeessa, ja näillä tuli kissalle pituutta 24 cm (lankana Dropsin Nepalia ja puikot 3,5 mm). 

Ohjetta seuraten kokeilin neulahuovuttaa silmät ja suun. Vähän on silmät ristissä ja suu miten sattuu, mutta kelpaa mulle ja varsinkin tytölle.

Pari saumaa jäi enemmän tai vähemmän näkyviin. Päälaen aukko piti ommella kiinni oikealta puolelta, enkä saanut sitä niin hienosti kuin olisin halunnut. Kaulaankin jäi ruttu, mutta sen piilotin virkatulla kaulaliinalla :). Eipä näiden kanssa niin tarkkaa ole, mutta aina löytyy jotain opittavaa.

Pehmo on jo hyväksytty jengiin mukaan. Kaapon mielestä se on loistokaveri nojailuun.

Kukkanauha

Säännöllisen epäsäännöllisesti käyn kurkkaamassa Emma Lambin blogia ja hänen ihastuttavia virkkauksiaan. Virkattu kukkanauha onnistuisi varmasti kukkasilla kuin kukkasilla, mutta tartuin virkkuukoukkuun vasta kun Mollie Makes -lehdestä (issue 24/2013) löytyi ohje.

Pääsiäisenä virkkasin kukkia ja pidin hommasta yllättävän paljon. Olis nimittäin voinut olla liian pientä pipertämistä, mutta homma eteni hyvin. Varsinkin kun päättelin kukkia sitä mukaa, kun sain ne valmiiksi.

Jonkun aikaa piti kyllä miettiä, että mihinkäs tällaisen nauhan laittaa roikkumaan. Kukkaset päätyivät lopulta olkkarin verhoihin ja sopivat siihen oikein loistavasti. Lankana Cataniaa ja koukku 3 mm.

Avaimenperä

Näitä avaimenperiä virkatessa ei kauaa nokka tuhissut, eikä lankavarasto pienentynyt juuri ollenkaan, mutta on tätä projektia suunniteltu jo puoli vuotta! Pinterestin kautta tämäkin idea tuli vastaan ja vähänkö on saamaton olo, kun nyt vasta sain tehtyä. Idea napattu täältä. 

Aaltoileva raitapeitto

Tämä peitto on neulottu ihan tarpeeseen (ainakin toivon niin), mutta aloitin sen kyllä vältelläkseni paria muuta neuletta. Talvilomalle olin pakannut mukaan pinkit polvarit sekä Boxyn. En mitään muuta, jotta neulon varmasti vain jompaa kumpaa näistä. Tympäännyin molempiin varsin nopsaan, joten pyörähdin lähimmän marketin kautta ja tulin sieltä mukanani kassillinen Novitan Isoveljeä.

Tytöt tekevät useamman kerran vuodessa pitkiä automatkoja. Lähes joka kerta kuulen narinaa siitä, miten toisella on kylmä ja toisella kuuma, ja sitten toisinpäin. Nyt loppuu valitus, sillä ensimmäinen matkapeitto on valmis! Parempi varmaan saada se toinenkin valmiiksi ennen seuraavaa automatkaa. Tämähän on näppärän kokoinen peitto muutenkin, joten käyttö tuskin jää pelkille automatkoille:). 

Ohje on Picklesin ja löytyy täältä. Yksinkertainen, ja suht nopea neuloa 6 mm puikoilla. Kokoa peitolla on   n. 73 cm x  99 cm. Tykkään paljon sekä mallista että peiton väreistä, tämä on ihana!