Vargavinter

Vaikka talvi ei ole kunnolla alkanutkaan, huomasin, että tarvitsen paksummat lapaset ulkoiluun. Maria Olssonin Vargavinter-lapaset ovat keikkuneet suosikeissa jonkun aikaa, joten päätin kokeilla, tulisiko virkkaamalla sopivan paksua ja lämmintä jälkeä. 

Ensimmäisen parin aloitin ennen joululomaa varastolangoista (Dropsin Nepalia), ja tein lapaset ohjeen mukaan 40 silmukalla. Lapasista tuli hieman liian leveät ja lyhyet, joten tein piparireunan pidentääkseni niitä.

Seuraavaan pariin ostin matkan varrelta langat lempiväreissäni ja virkkailin niitä nukuttaessani lapsia. Vähensin pari silmukkaa ja lisäsin varteen kerroksen. Tykkään molemmista pareista ja kylläpä vaan tuli lämpimät :). Toiseen mahtuu vielä aluslapaset tarvittaessa.

Lankaa meni yksi kerä per lapanen ja jos oikein keskittyy, niin ainakin yhden lapasen virkkaa illassa. Tällaiset voisin virkata tytöillekin, eikä ahdaisi yhtään virkata samaa mallia uudelleen. Suosittelen!

Toivottelen vielä onnellista uutta vuotta teille lukijoille! Ihanaa, että teitä on löytänyt tänne näinkin monta ja erityiskiitos teille, ketkä piristätte päivääni kommentilla!

Pyjamapöllöt

En yleensä tee itse joululahjoja, sillä tekisin niitä kuitenkin kauheassa paniikissa juuri ennen jouluaattoa. Tänä vuonna tein poikkeuksen ja tiesin jo ennen kesää, mitä meidän kolme kummipoikaa saavat jouluna lahjaksi. Toteutus jäi kyllä loppuvuoteen, sillä ostin vasta marraskuussa Tampereen messuilta pyjamapöllöjen tekemispakkaukset Tuulia Designilta.

Messuilta ostan lankoja ja sitten näitä tekemispakkauksia, jos joku ihana ihminen on valmiiksi miettinyt ohjeen ja pakannut mukaan kaiken virkkuukoukusta lähtien. Kutosen koukulla virkkasin kolme pöllöpussukkaa ontelokuteesta ja kudetta jäi vielä reippaasti ylikin.

Ripustuslenkissä on puuhelmiä ja pussukka suljetaan nokan alta magneettilukolla. Nokan alta löytyy myös pussukan aukko, jonne piilotin jo valmiiksi kummipojille yöpuvut. Näiden joululahjojen kanssa ei tullut stressi, ehkäpä kokeilen ensi vuonna uudestaan:).

Joulukuusia ja tähtiä

Yllätin muutkin kuin itseni tekemällä tänä vuonna joulukortit jo pari päivää ennen deadlinea. Innostuin joulukortti-ideasta, johon törmäsin Pinterestin kautta. Yksinkertainen ja kaunis, ja vieläpä sellainen, mihin löytyy materiaalit jokaisen askartelijan kaapista. En onneksi ollut yksin vastuussa korttien askartelusta, sillä tytötkin osallistuivat omilla tuotoksillaan.

Muutaman kortin mukaan kerkesin vielä virkata valkoisen tähden. Näiden virkkaaminen jäi kyllä viimeiseen yöhön ja kuvatkin on napattu puolen yön aikaan. Tähtien ohje löytyy täältä.

Nyt on joulujutut hyvässä vaiheessa ja pari lahjaakin on paketointia vaille valmiina. Niistä kuva sitten joulun jälkeen.

Virkattu ikkunakoriste

Ulkona ei vielä lunta ole, mutta meidän olohuoneen ikkunassa leijailee "lumihiutaleita". Innostuin virkkaamaan pari pyöreää koristetta siitä samaisesta Lea -virkkauslehdestä, josta virkkasin aikaisemmat joulupallotkin.

Kokeilin muutamaa eri mallia hieman soveltaen. Kun virkkuu oli sopivan kokoinen, kiinnitin sen viimeisellä kerroksella metallirenkaaseen. Lopuksi yhdistin renkaat siimalla toisiinsa ja lisäsin pari lasihelmeä koristeeksi. Saas nähdä, tuleeko niitä oikeitakin lumihiutaleita vielä ennen joulua tänne Espooseen.

Joulun sydämet

Joulujuhlakausi on jälleen alkanut. Lähes huomaamatta on muodostunut perinteeksi, että tarhantädeille teen joulukorttien mukaan joulukoristeen. Pari vuotta sitten koriste taisi olla virkattu, viime vuonna paperista ja tänä vuonna askartelumassasta.  

Ihana-lehden joulunumeroa selatessa tykästyin näihin sydänkoristeisiin. Massaan oli painettu pitsiliinalla kuvioita ja joulukoristeiksi massa oli muotoiltu piparimuoteilla. Nättejä tuli, vaikka pitsiliinaksi tuota kuviota ei taida erottaa kukaan. Kokeilin useampaakin liinaa, ja tämä oli parasta mitä niistä sain irti.

Innostuin tekemään näitä tyttöjen kanssa useamman. Tokaluokkalaisen opettaja taitaa saada omansa ja jäi näistä muutama myös siihen meidän tulevaan joulukuuseenkin.

Hopeiset joulupallot

Joka vuosi joulu on tullut sen verran yllättäen, että aina jää jotakin suunniteltua tekemättä. Hobby Pointin kirkkaat muovipallot ovat odottaneet virkattua päällystä jo pari vuotta.

Tänä vuonna tämä pikku projekti kiilasi tehtäväjonon kärkeen. Varsinkin, kun sain lainaksi Lea virkkausideoita -lehden (erikoisnumero 2/2007), josta löytyi useampikin malli joulupallojen koristeluun.

Kokeilin jokaiseen palloon erilaista mallia. Kolme onnistui oikein hyvin, yhdestä tuli vähän liian reilu näin pienelle pallolle (halkaisija 6 cm). Lankana hopeista Online Häkelgarnia Tampereen messuilta ja koukku 1,5 mm.

Joulupallot roikkuvat nauhoistaan keittiön ikkunassa ja odottavat sitä joulua, kun meillä on joskus oma kuusi. Tavoitteena on, että siinä joulukuusessa olisi kaikki koristeet itse tehtyjä. Vähitellen kun aloittaa, niin ehkäpä tavoite toteutuu joku päivä :).

Tonttu

Joulun odotus on alkanut meilläkin. Kahden vaiheilla -blogissa näkemäni tonttu innosti virkkaamaan punahiippaisen tonttuherran. Sen verran helppoa hommaa, ja vain nenän kiinnitys, että valmistui hyvissä ajoin ennen joulua. Tänä vuonna haluan ehdottomasti vaaleiden joulukoristeiden sekaan ripauksen punaista.

Vaikeinta oli muuten tuo viiksien kirjominen. No, tällä tontulla taitaa olla niin kiire joulun alla, ettei ole aikaa viiksikarvojen sukimiseen. Vähän eri paria, mutta olkoon! 

Fairy SnowCap

Minun ei pitänyt neuloa pipoa, tai ylipäänsä aloittaa uutta neuletta, sillä keskeneräisiä on liikaakiin. Koti on kuin keskeneräisten töiden hautausmaa. Mikähän mättää, kun into lopahtaa heti alkuunsa? Aloitan neuleita ja virkkuita, mutta ne jää kesken heti alkumetreillä. Poikkeuksena kuitenkin tämä pipo, jonka neuloin hetkessä ja sain jopa valmiiksi. 

Ravelryssä törmäsin Rosemary (Romi) Hillin The Great Oddments Knitdown -projektiin. Ostamalla e-kirjan saa tipotellen 15-18 ohjetta pieniin projekteihin, jotka voi toteuttaa yksinäisistä, epämääräisistä keristä, joita jokaiselta neulojalta varmasti löytyy. Pikaisella vilkaisulla totesin, että Romi Hillin muut neuleohjeet ovat kauniita, joten silloinen hinta, reilu 7 euroa, ei tuntunut pahalta sijoitukselta, vaikkei tiennyt mitä tuleman pitää. 

Ensimmäinen ohje oli Fairy SnowCap -pipo, johon löytyi oranssinväristä Dropsin Nepalia. Ilmeisesti joskus ajattelin perustavani kettuhuivitehtaan, sillä tuota ketunoranssia on edelleen jäljellä (edelleenkin vaikka tämä söi kaksi kerää). Pieni neule, mutta opin paljon uutta. Ensimmäistä kertaa loin väliaikaisen aloituksen i-cordin avulla ja neuloin pipon ylhäältä alas. Pari kerrosta vähemmän olisi riittänyt, jos olisin päässyt sovituspuuhiin. Siistimmän ja viimeistellymmän ilmeen takia silmukat pääteltiin neulan avulla silmukoimalla. En ole ihan varma, onnistuinko niin kuin piti, mutta uusi tekniikka sekin. 

Tästä ensimmäisestä pikkuprojektista jäi todella positiivinen fiilis, sillä ohje oli huolella suunniteltu ja pääsin oppimaan uuttakin. Jään innolla odottelemaan, mitä seuraavaksi Ravelryn ohjekirjastoon ilmestyy :).

Lahjaneulomuksia

Syksyn aikana on valmistunut pari pientä lahjaneuletta. Naapurissa asuu meidän viisivuotiaan paras kaveri, ja hän on toivonut kissahuivia jo viime talvesta. Neuloin silloin nuorimmaiselle kissahuivin ja molempien isosiskoille kettuhuivit. Olihan se varsin epäreilua, ettei yhdellä ollut minkäänlaista elukkaa kaulassa.

Alkuperäiseen ohjeeseen en enää löytänyt toimivaa linkkiä, mutta erilaisia käännösversioita löytyy Ravelryn kautta. Omani tein kuitenkin ottamalla mallia aikaisemmista.

Isänpäivälahjaksi neuloin miehelle Hugo-kaulurin. Mies ulkoilee talvella paljon lasten kanssa, eikä koskaan käytä kaulaliinaa. Koska kaulaliinat jää kaappiin, päätin neuloa kaulurin. Hugo on yksinkertainen ja mitä paras tv-neule. Kaulus on erittäin joustava. Vaikka kuvan mukaan kauluri olisi sopiva minulle, se venyy niin, ettei kiristä miehenkään kaulaa. 

Lankana Titityyn klubilankaa, The Uncommon Threadin Lush Sportia. On muuten upeat ruskean sävyt langassa, melkein voisin pitää itsekin.

Beanie

Tästä ei pipo yksinkertaisemmaksi muutu. Pari talvea lempparipiponi on ollut harmaa Rikke, mutta nyt halusin sille kaverin. Olen kyllä neulonut muitakin pipoja, mutta värikkäät jää käyttämättä ja minun oudonmalliseen päähäni ei ihan mikä tahansa pipo istu. Niinpä innostuin Kalastajan Vaimon beaniesta, kun sitä kehuttiin kovasti useissa blogeissa. Eikä turhaan ole kehuttu, tästä tuli uusi suosikki!

Tampereen messuilta ostin perjantaina kerän Dropsin Alpaca Silkiä. Vähän epäilyttävän näköinen kerä, sellainen pieni oksennuspallo, mutta niin vain siitä sai pipon neulottua. Neulottu pintakin miellyttää silmää ja jos vastaan tulee samaa lankaa jossain muussa kivassa värissä, ostan ehdottomasti ja teen toisen. Tämän beanien neuloin Prosessineulojan ohjeella, puikot 4 mm.

Pink dreams

Viikonlopppuna juhlittiin ystävien häitä. Halusin ehdottomasti jotain värikästä piristämään mustaa kotelomekkoa. Väri määräytyi sen mukaan, minkä väriset korkkarit lähimmästä ostoskeskuksesta löytyi ja millaista lankaa lankakorissa oli jo valmiina. Suht vaivattomasti päädyin asustamaan mekon pinkillä. Sävy on oikeasti tummempi, enemmän fuksiaan taittava kuin neoniin. En vaan saanut kuvattua väriä oikein ja nyt silmiä särkee kun näitä kuvia katsoo :).

Aloitin neulomaan huivia saman tien, kun sain idean ja löysin sopivan ohjeen. Olin jälleen kerran viime tipassa liikkeellä ja pelkäsin, etten saa valmista ajoissa. Tämä pikkuinen Boo Knitsin Sweet Dreams on kuitenkin niin nopea neuloa, ettei siihen mennyt kuin muutama ilta. Päättelyyn taisi mennä saman verran aikaa, sillä päättelykerroksella reunaan tehtiin nirkkoja.

Lankana huivissa on The Uncommon Threadin Posh Fingering. Juhlavuutta varten halusin lisätä huiviin ohjeessa olevat helmet (kokoa 6/0). Soukan Menitan helmivalikoima oli rajallinen, mutta lopulta vaaleanpunaisia helmiä löytyi sopiva määrä. Tosin laskujeni mukaan ohjeen vaatimat 300 helmeä ei tähän huiviin riittänyt. Niinpä viimeisellä kerroksella tiputin helmien määrää melkein puolella.

Varsin juhlava pikkuhuivi siitä lopulta muotoutui ja nyt on asusteet valmiina vaikka ensi kesänkin juhliin. Jos joku vaikka sellaiset järjestäisi :).

Hihan jatkeet

Ensimmäiset pakkaset muutama viikko sitten säikäyttivät tämän vilukissan siihen malliin, että piti neuloa käsille lämmikettä. Toimiston lämpötila laski niin alhaiseksi, että tietokonetta sai nakutella sormet jäässä. Jospa näistä rannekkeista olisi siihen apua. Ainakin ajatuksen tasolla tällaiset rannekkeet tuntuvat toimistoon kätevämmiltä kuin kämmekkäät (vai mikä nyt onkaan oikea sana niille, joissa on peukaloille oma paikkansa?).

Ohje on Picklesin. Helppo kuin mikä, mutta ei minun makuuni. Nuo langankierrot silmukoiden ympäri koettelivat hermoja. Tykkään kuitenkin lopputuloksesta ja Rowanin Felted Tweediä on ihana neuloa. Jos tämä pari menee toimistoon niin toiset pitäisi neuloa kotiin. Kaapista löytyy muutama paita vajaamittaisilla hihoilla eikä niillä tarkene talvella millään. Seuraavia rannekkeita varten voisikin kaivella jämälangat esille.

Taskutakki

Taistelu Taskutakin kanssa on viimein ohi, ja pakkohan tässä vaiheessa on tuulettaa, kun sain neulottua epäilyistäni huolimatta sopivankokoisen ja pidettävän neuletakin! Taskutakki on yksi suosikeistani Veera Välimäen Lankaleikki-kirjassa ja päätin panostaa kirjan hengen mukaisesti käsinvärjättyihin lankoihin. Ostin loppukesällä Titityystä The Uncommon Threadin Merino Sportia ja pian sen jälkeen loin silmukat 4,5 mm puikoille.

Takki aloitettiin neulomalla ensin kaulus, taskut ja suurin osa etukappaleesta. Ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin luottaa ohjeeseen, niin hämärästi neule muotoutui takiksi. Tämän jälkeen vaihdettiin numeroa pienempiin puikkoihin ja aloitettiin kaarroke ja raglan-lisäykset. Neule oli jo pitkällä ennen kuin sitä pääsi ensimmäistä kertaa kunnolla sovittamaan.

Yritän yleensä välttää purkamista viimeiseen asti ja niinpä nytkin ummistin silmäni selkeältä ongelmalta. Aloitin jo ensimmäistä hihaa, kun oli pakko todeta, että kainalo kiristää todella epämukavasti ja hiha on aivan liian kapea. Ei auttanut kun purkaa lähes koko takakappale ja vaihdoin puikot 3,5 millisistä nelosiin.

Kuvittelin, että ongelma korjaantuu ja jatkoin neulomista helmaan asti. Tässä vaiheessa jouduin myöntämään, että kainalo kiristää edelleen ja uutena ongelmana oli pussittava takaosa. Onneksi purettavaa oli tällä kertaa vain hihoihin asti. Päätin tehdä vielä yhdet raglan-lisäykset ja vaihtaa sen jälkeen takaisin 3,5 mm puikkoihin. Takaosa pussittaa edelleen hiukan, mutta ei enää niin häiritsevästi. Lankaa oli tässä vaiheessa vielä reippaasti jäljellä, joten päätin tehdä hihoista kokopitkät.

Taskutakista tuli ehdottomasti uusi suosikkini. Se ei ole täydellinen, mutta ei se haittaa. Kainalossa on kurtut, joille ei voi mitään. Taskuja en osannut taaskaan ommella huomaamattomasti, ja etureunat tahtovat nousta ylöspäin. Takin väri on kuitenkin kauniin sininen, lanka upeaa ja tämä on todella mukava päällä. Takki on ihana kietoa ympärille kylmällä ja se menee niin mekon kuin farkkujenkin kanssa. Ja ei voi kuin ihmetellä, että tälläkin tavalla voi neuloa neuletakin. Ehdottomasti mielenkiintoinen projekti, ja kyllä kannatti purkaa ja yrittää uudelleen, vaikka kuinka kiukutti :).

Olohuoneen pitsiset

Olohuoneen valaisinprojekti osoittaa, että joidenkin asioiden suhteen olen hyvinkin kärsivällinen. Tämä projekti käynnistyi jo pari vuotta sitten, jolloin hankin tarvittavat osaset lamppujen seinäkiinnitystä varten. Ostin Bauhausista putkenpätkiä, joiden läpi päätin pujottaa lampun johdon. Kotijoukot olivat kuitenkin ideaa vastaan, joten niinpä se jäi pitkäksi aikaa hautumaan. 

Samaan aikaan moni muukin käytti vastaavanlaista ideaa ja putkia alkoi tulla vastaan Pinterestissä ja blogeissa. Esittelin niitä kotona ja viimeinkin kesän lopussa (kun valoa oli pakko saada lisää) mies kiinnitti putket seinään.

Lamput olisivat olleet minun makuuni ilman varjostimiakin, mutta pakkohan sellaiset oli virkata kun olin pari vuotta pyöritellyt erilaisia ideoita mielessäni.

Lopulta päädyin ohjeeseen, joka löytyy vuoden 2011 Interweave Crochetin Accessories-numerosta. Langaksi halusin ohuinta valkoisen sävyä mitä kotoa löytyy, eli DMC Petraa (nro 5). Kakkosen koukulla varjostimista tuli sopivan kokoiset ensimmäisellä yrityksellä.

Varjostimessa on kuusi virkattua palaa, jotka kiinnitettiin toisiinsa viimeisellä kerroksella. Ylimmäisen palan keskelle jätettiin tilaa valaisimen kannalle virkkaamalla ensimmäiset kerrokset tasona. Tässä vaiheessa olisi pitänyt mittailla ja mallailla, että kanta varmasti mahtuu aukosta. 

En myöskään ymmärtänyt, missä vaiheessa tasona virkatut kerrokset olisi pitänyt ommella yhteen. Kovettamisen jälkeen varjostinta oli mahdoton muotoilla enää mitenkään, joten yläosan palanen on edelleen aukinainen. Onneksi se ei tuolta seinää vasten näy minnekään.

Kaksi suht samankokoista palluraa löytyy nyt sohvan molemmin puolin. Kylläpä kelpaa iltaisin istua sohvalla ja neuloa tai virkata. Seuraavaksi lähtee muuten tuo lehtikoriste, sillä uusi virkkausidea on seinälle jo valmiina.

Tässä vielä illan pimeydessä napattu kuva kovetusvaiheesta. Käytin taas samaa liima-vesiseosta kuin jossain aikaisemmassakin lamppuprojektissa. Napakat varjostimet tuli, mutta eihän nuo ihan ohuimmat narunpätkät mitään kovaa kohtelua kestä. Toivotaan, että lapset ja kissat kohtelee varjostimia hellästi:).

Syyslomalla

Syyslomalla lapset nauttivat lumesta. Sitä tuli niin reippaasti, että kaikkea mahdollista päästiin kokeilemaan: pulkkamäkeä, liukureita, lumiukon tekemistä. Matkaneuleitakin oli mukana riittävästi, joten minä neuloin ja virkkasin. Kolmen päivän "talvi" oli hauska kokea, mutta kotiin oli kiva tulla jatkamaan vielä lumetonta syksyä. En ole vielä valmistautunut tekemään juoksulenkkejä talven keskellä. 

Keskeneräisten neuleiden esittely jatkuu, sillä valmistakaan ei ole. Villavyyhdin neulekerhon tämän syksyn ensimmäinen neule on ylittänyt jo puolivälin. Tarkkasilmäinen näkee langan seassa pienenpieniä helmiä, melkein langanvärisiä.

Tämä virkattu olohuoneen valaisin onkin lähes valmis. Pientä muotoilua vielä ja esittelen sitten jotain aivan ihanaa tai järkyttävää. Toivotaan ensimmäistä, sillä käyttöön tämä tulee olipa lopputulos millainen tahansa.

Nuvem eteni hyvin automatkoilla, mutta onhan se hidas kuin mikä. En osaa neuloa kahdella pyöröllä yhtä aikaa, sillä puikkojen väliin tulee väkisinkin löysiä silmukoita. Vaikka kuinka kiristelen. Missähän on vika? Muuten neule olisi niin aivotonta neulottavaa, mutta nuo löysät silmukat tympii jokaisella kerroksella.

Tästä se arki taas alkaa! Tiedä vaikka olisi ensi kerralla jotain valmistakin esiteltävänä.