Neidonkyynel

Vähän ennen joulua sain viimeisen Villavyyhdin Neulekerhon lanka- ja ohjepaketin. Lanka oli Hopeasäikeen Merinoa, josta pidän todella paljon ja ohjeena Suvi Simolan Iines kämmekkäät ja kauluri. Kauniit kämmekkäät neulon varmasti myöhemmin, mutta nyt oli tarve lapasille.

Päädyin neulomaan joululomalla Villaviidakon Emman Neidonkyyneleet. Malli on kaunis kuin mikä, ja ohje selkeä. Neuloin lapaset 3,5 mm puikoilla, mutta ohuemmalla langalla. Lapasista tuli ihanat ja juuri sen kokoiset kuin pitääkin.

Langan väriinkin ihastuin kun katselin automatkalla kauniita, talvisia pakkasmaisemia ja huomasin, että langasta löytyy samoja talven kirpeitä sävyjä. Yleensä vierastan lankaa, josta löytyy useampaa eri väriä, mutta tällainen kahden neutraalin värin sekoitus ei ahdista liikaa:).

Kiitokset Matille valokuvista!

Tähti

Vietimme joulun Pohjois-Karjalassa, keskellä kovia pakkasia ja kauniita talvimaisemia. Nyt takaisin kotona, ja kotikoneelta löytyi vielä kuva tähti-pannunalusista, joita virkkasin joululahjoiksi. Ohjehan on Eilen tein -blogista, lankana DMC Hooked Zpagetti ja koukku 10 mm.

Malli on lähes sama kuin virkatuissa tähdissä, joita tein Dropsin ohjeella, ja joka löytyy pari postausta aiemmin. Yksinkertaisempi vain, niin kuin paksummalle "langalle" sopiikin. Tuttu kun oli, niin näitä tuli vauhdilla. Pitää myös muistaa tulevaisuudessa, jos on tarvetta pikkulahjoille vaikka uuteen kotiin ja haluan kyllä tällaisen myös itse!

Pikkuprinssille

Pari pientä neulomusta valmistui joululahjoiksi. Toinen niistä on Picklesin King of the Castle -hat kaksinkertaisesta merinolangasta. Pipo meni lahjaksi alle vuoden ikäiselle pojalle, mutta aika arvuuttelemalla menin koon suhteen. Lanka oli ohuempaa kuin ohjeessa, joten tein pipon 3-4 -vuotiaan koossa. Mieluummin vähän iso kuin liian pieni. Pipo on erittäin joustava, joten toivon, että olisi pitkäikäinen. Pipon hauska kruunukuvio avautuu paremmin, kun se on oikeasti käytössä eikä vaan tasolle levitettynä.

Samaan pakettiin neuloin myös junasukat. Niitä on kehuttu niin valtavasti, joten pakkohan minunkin oli sellaiset neuloa. Parasta näissä taitaa olla se, että ne pysyvät hyvin jalassa. Pitkä varsi pitää myös pienet jalat lämpiminä. Sukat on neulottu Dropsin Karismasta 3 mm puikoilla. Sukkien ohje ja koskettava tarina löytyy täältä.

Jotain pientä joulukortin mukaan

Viimeinen joulujuhla on nyt ohi. Tänäkin vuonna päätin tehdä itse jotain pientä tarhan opettajille, ekaluokan opettajalle, iltapäiväkerhon ohjaajille ja harrastusten vetäjille. Osa lahjuksista jäi niin viime tippaan, että en kerennyt niitä valokuvaamaaan. Tässä kuitenkin pari kuvaa heijastimista ja kuusenkoristeista, jotka laitettiin joulukorttien mukaan.

Heijastimet on tehty tällä ohjeella. Virkkasin vain yhden kerroksen enemmän, jotta sain isommat kukkaset. Lankana ihanan pehmeää puuvillaa (Mayflower Cotton 8).

Virkattu tähti on tehty Dropsin ohjeella, aika kiemuraisille näyttävät, mutta ajatus tärkein :).

Nyt vielä vähän pakkausta ja paketointia, ja sitten suunta Tukholman kautta Pohjois-Karjalaan. Rauhallista joulun aikaa kaikille!

Sydämiä hääparille

Hääparille kortti, mitenkäs muuten kuin neuloen. Hullun hommaa, mutta pakko oli kokeilla. Ohjeena käytin tätä tiskirätin ohjetta. Lankana ohutta puuvillaa ja puikot 2,5 mm. Kortin takakappale on neulottu ilman sydäntä. Kovetin kappaleet vesi-liimaseoksella ja ompelin ne yhteen liittäen samalla tuon sisällä olevan paperin kansiin kiinni.

Varsinaisen lahjan lisäksi tehtailimme ekaluokkalaisen kanssa sydämiä ja karkkikeppejä. Virkkasin sydämiä tällä vanhalla tutulla ohjeella. Tyttö halusi suunnitella ja toteuttaa oman osuutensa ja päätti tehdä hamahelmistä karkkikeppejä.

Vielä olisi muutama joulujuttu kesken - miksi ihmeessä minulla jää nämä joka joulu viime tippaan???

Rockin´ Dress

Olimme koko perheen voimin itsenäisyyspäivän viikonloppuna ihanissa & tunnelmallisissa talvihäissä. Olin jo aiemmin ihaillut Doris Chanin Rockin´ Red Dressiä Interweave Crochet -lehdessä (Fall 2012), ja vihdoin sain hyvän syyn kiiruhtaa Villavyyhtiin sopivaa lankaa etsimään. No, syksyllä puuvillalankojen valikoima on rajallinen. Cascade Yarnsin Ultra Pima oli sopivaa vahvuudeltaan, mutta värin suhteen jouduin tinkimään. Tämä oranssin ruskea oli valikoimasta se mieluisin, joten ostin kaikki 6 vyyhtiä.

Enpä ole koskaan virkannut näin haastavaa työtä. Ensimmäisten kuuden kerroksen kanssa taistelin päivän ja välillä opiskelin silmukoita youtubessa. Sen jälkeen virkkaus jäi hautumaan, ja vasta kun juhlapäivä alkoi uhkaavasti lähestyä, kaivoin työn uudelleen esiin. Tällä kertaa homma alkoi edetä. Siihen asti, kunnes huomasin kainaloiden kohdalla, että mekosta tulee liian pieni. Purin muutaman kerroksen ja jatkoin isommalla koolla. Virkkaaminen oli hauskaa, kun olin oppinut tarvittavat silmukat. Mekon alaosa on pelkkää pylvästä ja kiinteää silmukkaa, joten loppu valmistui vauhdilla.

Ostetut 6 vyyhtiä ei tietenkään riittänyt isompaan kokoon, joten hädissäni tilasin lisää lankaa ihan Amerikasta asti, Jimmy Beans Woolista. Paketti saapui viikossa perille!

Mekko valmistui ajoissa, ja sopiva alusmekkokin löytyi virkatun mekon alle. Juhlavalla huivilla, kampauksella ja meikillä taisin olla tilaisuuteen ihan sopivasti pukeutunut. Olisipa ihana esitellä mekko kauniilla kuvilla, mutta tällä väkinäisellä pönötyksellä mennään. Häiden valaistus oli sen verran haastava, että kuvien taso oli lähinnä tätä alimmasta kuvaa.

Angry bird

Pienelle pojalle lahjaksi Angry bird. Olen aika ylpeä itsestäni, että olen ajoissa - jouluunhan on vielä 10 päivää - ja on siinä samaa näköäkin, kuin siinä aidossa oikeassa. Ei ehkä niin vihainen ja nuorimmaisen mielestä jotain pupumaistakin tässä on, mutta ihan hyvä, eikö vaan?

Mutta taas sen huomasin, että tällaiset pienten osien virkkaukset ja niiden yhdistäminen ei vaan ole minun juttu. Tytöt jo toivoivat itselleen samanlaista, mutta ei vaan pysty. Ainakaan ihan heti.

Koukkuna 3 mm ja lankana punaista Novitan Tennesseetä ja muita samanvahvuisia puuvillalankoja. Turvasilmiä ostin nyt ensimmäistä kertaa (täältä) ja olipa aika näppäriä tällaisiin pikkupehmoihin.

Tytöille kyllä tekisi mieli neuloa pehmot, mutta jätän suosiolla joulun jälkeen. On tässä vielä sen verran hommaa 10 päiväksi.

Isoäidinneliöitä

Eilen oli ihan pakko aloittaa virkkaamaan isoäidinneliöitä. Vaikka keskeneräisiä käsitöitä on lukematon määrä, joulukortit tekemättä ja pari joululahjaa vielä suunnitteluasteella, mutta minkäs tälle voi. Tytöt tappelee aamuisin yhdestä torkkupeitosta, joten ajattelin tehdä molemmille omat. Lastenkokoa ja yksiväriset neliöt, joten valmista pitäisi tulla nopeammin? 

 

Jotain valmistakin, eli toinen Välkky. Näistä on tykätty hurjasti ja vähän samalla värimaailmalla lähti nuo isoäidinneliötkin liikkeelle.

Joulun tunnelmaa

Viime vuonna näitä lenkkivirkattuja paperinarukuusia oli vähän joka paikassa. En kerennyt silloin tekemään jouluksi, joten jäi tekemättä. Nyt tsemppasin ja sain valmiiksi hyvissä ajoin ennen joulua. Toimii hyvin myös lasten leikeissä. Suuntaa antava ohje löytyy täältä. 

Geysir Stretch

Titityyn mysteerihuivin ja Villavyyhdin Neulekerhon innoittamana lähdin mukaan myös Westknitsin ChoreoKALiin. Kahdeksalla eurolla sai neljä + yksi Stephen Westin suunnittelemaa ohjetta erilaisten Ravelry- ja Facebook -aktiviteettien lisäksi. Nuo aktiviteetit jäi vähän hämärän peittoon, ei nimittäin riitä aika ihan kaikkeen. Kerran viikossa paljastui uusi ohje ja niistä kaikki näyttäisi olevan sellaisia, jotka tulen neulomaan jossain vaiheessa.

Ensimmäisenä puikoille lähti Geysir Stretch Dropsin Nepalista. Lähes oikea määrä lankaa löytyi kotoa, joten värivalintakin meni sen mukaan. Aloitin kylläkin huivin keltaisella ja vaalealla raidoittaen, mutta melkein lopussa muutin mieleni ja purin koko tekeleen. Tästä versiosta tykkään hurjasti ja siinähän on melkeinpä kaikki lempivärinikin.

Huivi on paksu ja pehmeä, ja olisi mitä parhain näille ensimmäisille pakkasilmoille. Mutta en tiedä, mikä meni vikaan. Ehkä olisi pitänyt venyttää reippaasti enemmän huiville mittaa, sillä nyt huivi ei asetu kaulan ympärille ollenkaan nätisti. Vai johtuuko se tästä muodosta, etten osaa sitä kiepauttaa niin kuin pitäisi? Ehkä kokeilen kastella ja muotoilla huivin uudelleen. Olisi tosi harmi, jos jää käyttämättä!

Ensimmäinen Välkky

Muutama viikko sitten kaupan lehtitiskiltä tarttui mukaan Kotiliesi (23/2012), jossa oli värikäs kansi ja välissä käsityöohjeita. Yksi ohjeista oli päällinen Ikean Alseda-jakkaraan Esteri-ontelokuteesta (ohjeen virallinen nimi: Välkky-irtopäällinen jakkaraan). Esteriä löytyy aika herkuissa väreissä ja ajattelin neuloa siitä tytöille omansa. Tampereen messuilta raahasin mukanani pinkkiä ja oranssia ontelokudetta Kauhavan Kangas-Aitan standilta.

Ensimmäinen jakkara on nyt päällystetty, ja kerään voimia toisen neulomiseen. Ontelokude on raskasta neulottavaa, ja tämän neulomisessa ei tapahdu oikeastaan mitään jännittävää. Se mikä yllätti, oli ontelokude itsessään. Esteri on polyesteria ja varsin kiiltävää ja liukasta. Alunperin odotin jotain Lilli-ontelokuteen (puuvillaa) kaltaista, mutta näihin irtopäällisiin polyesteri on oikein sopivaa. Pesu 60 asteessa kuulostaa loistavalta, ja tämä venyy ja paukkuu sen verran, että tiukallakin käsialalla neulottu päällinen meni hienosti jakkaran päälle.

Mutta siis, tämä on yksi näitä projekteja, jotka jaksaa vain sen takia, että lopputulos palkitsee:). Tykkään siitä, että kotona näkyy käsillä tekemisen jälki ja kokeilen innoissani uusia ideoita. 

Edit: Ohje löytyy myös Kauhavan Kangas-Aitan nettisivuilta.

Lumi-säärystimet

Halusin säärystimet, sellaiset perusharmaat, jotka menee kaiken kanssa. Milja Uimosen Lumi-säärystimet tuntuivat parhaimmalta vaihtoehdolta ja sopiva lankakin (Dropsin Nepal)  löytyi kotoa. Säärystimissä on helppo pitsikuvio, vaikkakaan se ei näissä kovin hyvin näy. Tykkään lopputuloksesta ja tiedän, että näille on paljon käyttöä :).

Sytykeruusut

Vihdoin minäkin pääsin kokeilemaan sytykeruusujen tekoa, osallistuin nimittäin Työväenopiston kurssille. Kerrankin oli kiva harrastaa jotain ihan porukassa, kun muuten tämä mun käsityöharrastus on aika yksinäistä hommaa illan pimeinä tunteina. Ruusuista suurin osa menee lahjoina eteenpäin, kun itsellä ei ole paikkaa, missä niitä poltella. Nyt laitoin ruusut lasipurkkiin, sillä kauniita ovat koristeinakin.

Keittiön väripilkut

Patalapuille kävi taas köpelösti. Heitin roskikseen viimeisenkin, joka löytyi keittiön pöydän alta silputtuna. Nyt halusin keittiöön kirkkaita värejä ja innoistuin virkkaamaan patalappuja tällä ohjeella. Afrikkalaisen kukan ympärille virkataan pylväitä. Hauska pinta tulee virkkaamalla pylväät edellisen kerroksen pylväiden ympärille joko etu- tai takakautta. Katsotaas, miten pitkään nämä säilyvät ehjinä.

Flukra

Jälleen huivi, mutta tällä kertaa äidille syntymäpäivälahjaksi. Melkein pari kuukautta myöhässä, mutta kumminkin. Esittelin kyllä kuvan tulevasta huivista silloin synttärinä. Kotoa löytyi pari kerää Debbie Blissin Rialto Lacea harmaana, joten etsiskelin siihen sopivaa mallia. Päädyin Flukraan, josta olin nähnyt jo aiemmin upeita versioita sekä ohuemmasta että paksummasta langasta.

Alussa huivi edistyikin vauhdikkaasti ainaoikein-neuleen vuoksi, mutta tyssäsi sitten pitsikuvioon. Kuvio ei ole vaikea, mutta vaati jotenkin extra-paljon keskittymistä. En siis voinut neuloa silloin, kun lapset olivat kotona ja hereillä. Toisin sanoen neulomisaikaa olisi ollut klo 23-7.30, mutta en enää silloin jaksanut:). Kerros silloin, toinen joskus myöhemmin ja kun reunukseen asti pääsin, niin loppu valmistuikin sitten helposti. Hyvä tuli, ja lahjansaajakin oli tyytyväinen.

 Mukavaa Isänpäivää ja tervetuloa uudet lukijat!

Uusi valonlähde

Joku aika sitten esittelin isoa paperinarupalloa, jonka neulominen oli alussa varsin takkuista hommaa. Alun jälkeen neulominen helpottui ja nopeutui jonkun verran, mutta kyllähän se oli sormille ja käsille rankkaa touhua. Tällä kertaa en juurikaan nauttinut sileän neulomisesta, mutta tiesin, että lopputulos palkitsee. Sain ihanan valokoristeen olkkariin!

Valaisin on neulottu paksusta paperinarusta 7 mm puikoilla. Sileää neuletta pyörönä koko vyyhti loppuun.

Rautalankaverkosta leikkasin kaksi n. 60 x 42 cm palaa, jotka kiinnitin pitkistä reunoista toisiinsa. Sisälle tein pari palaa verkosta pitämään kehikon muodossaan ja pitämään valosarjan paikoillaan. Noita palasia en vielä kiinnittänyt mitenkään. Katson ajan kanssa, mikä niiden lopullinen paikka on.

Kastelin paperinaruneuloksen vedessä ja venytin sen kehikon ympärille. Istuu siihen täydellisesti! Sitten vielä kiinnitys ylä- ja alareunoista virkkuukoukun avulla.

Ohjeen sain Nurmeksen käsityökeskuksesta ja sieltä ostin myös kaikki tarvikkeet valaisimeen. Nyt vaan toivon, että kissat eivät luule tätä valaistuksi deluxe-raapimispuuksi.

Rock Island

Jared Floodin Rock Island on yksi huivisuosikeistani. Valokuva mallista huivi kaulassaan jäi samantien mieleeni, kun näin sen Ravelryssa ensimmäistä kertaa. Huivi on roikkunut suosikeissani, mutta vasta alkusyksystä mietin tosissani, olisiko minusta neulomaan tällaista huivia. Pidin huivin neulomista vaikeampana, kuin se oikeasti olikaan.

Huivi aloitettiin neulomalla ensin reunus, josta poimittiin sitten silmukat ja edettiin keskemmälle. Juuri tuon reunuksen neulominen oli koko jutun puuduttavin osuus ja eteni todella hitaasti. Sen jälkeen loppu valmistuikin nopeasti, mutta en millään innostunut pingottamisvaiheesta.

Lopulta ostin Villavyyhdistä pingotussetin (en nyt sentään ihan vain tätä projektia varten) ja pingotin huivin sen avulla. Tämä ensimmäinen oli vähän harjoituskappale ja olisin voinut pingottaa huivin voimakkaamminkin. Oli se kuitenkin nopeampaa ja hauskempaa kuin nuppineulojen kanssa touhuaminen.

Lankana on Debbie Blissin Rialto Lace ja puikot 4 mm. Lopputulos on ihana ja unelmankevyt. Huivi jää kuitenkin odottamaan kevättä, sillä nyt tarvitaan jo paksumpaa kaulan ympärille. 

GAP-tastic Cowl

Lokakuun alussa tarvitsin jotain helppoa autoneuletta Espoo-Turku-Espoo -reissulle. Olin jo aiemmin ostanut Villavyyhdistä Cascade Yarnsin 128 -lankaa kaksi vyyhtiä kauluria varten. Ravelryn suosikeistani poimin neulottavaksi GAP-tastic Cowlin, johon upposi molemmat vyyhdit. 9 mm puikoilla tämän neuloi nopeasti. Päättely tosin kesti, mutta perjantain ensilumi vauhditti asiaa. 

Vaikka onkin ihan perustuubi, niin tykkään helmineuleesta ja eritoten tuosta ihanasta sinapinkeltaisesta. Tänä talvena ei ainakaan kaulaa palele, kun näitä huiveja ja kaulureita valmistuu koko ajan... 

Uusin neuleprojekti ei onneksi ole lähelläkään huivia. Tästä paperinarupallosta pitäisi neuloa sileää neuletta 7 mm puikoilla. Kuulostaa helpolle, mutta alku on ainakin ollut takkuinen. Raastavaa touhua sormille ja jälki on aika erikoisen näköistä. Ei ihan heti sileäksi neuleeksi tunnista.

POP

Näitä POP-palasia taisin näyttää blogissa jo kesä-heinäkuussa.  Neuloin kaikki tarvittavat 18 palaa valmiiksi kesän aikana. Näitä oli tosi kiva neuloa reissun päällä. Kerrankin opin neulomaan palat helposti ulkomuistista ja pari lankakerää ja sukkapuikot kulkivat näppärästi mukana. Lankana on Noro Kureyonia ja ihan perus Seiskaveikkaa luonnonvalkoisena. Tykkään tosi paljon siitä, miten Noron värit tulevat tässä mallissa esiin. Palat on neulottu 5 mm sukkapuikoilla keskeltä aloittaen.

Into loppui siinä vaiheessa, kun sain virkattua taustakappaleet ja yhdistin osat ensimmäiseen tyynynpäälliseen. Lopputulos ei miellyttänyt yhtään. Palojen yhdistäminen virkkaamalla ei onnistunut ja palojen väliin jäi ihmeellisiä rakoja. Lisäksi virkattu taustakappale kiristi neulottua etukappaletta kupruille.  

En jaksa kuitenkaan olla liian tarkka. Kun tyynyt oikein nätisti asettelee, niin kelpaavat hyvin. Tänään paikkailin pahimmat reiät ja yhdistin toisenkin päällisen kappaleet virkaten.

Taakse vielä pari nappia ja nyt vihdoinkin tämä keskeneräinen projekti on saatettu loppuun. Ihana helpotuksen tunne ja kyllä mä näistä pidänkin, kunhan en ala liian tarkkaan tiirailemaan. Niin, ja ohjehan löytyy täältä (POP Blanket by Tin Can Knits).

Mukavaa pakkasviikonloppua kaikille!