maanantai 31. elokuuta 2015

Rosewater


Minun ei todellakaan pitänyt neuloa taas uutta huivia! Mutta minkäs teet, kun joka puolelta tulee vastaan upeita versioita Janina Kallion Rosewaterista. Sopiva lankakin oli valmiiksi hamstrattu Snurresta, joten ei tarvinnut kuin ostaa ohje ja neuloa.


Rosewater on tuttua Janina Kalliota - ainaoikeaa, langankiertoja ja pudotettuja silmukoita. Juurikin ainaoikean ja pudotettujen silmukoiden ansiosta huiviin saa pingotusvaiheessa reippaasti lisää mittaa ja yhdestä vyyhdistä saa näin neulottua aika täydellisen kokoisen huivin. Janinalta löytyy muutenkin loistavia huiviohjeita juuri näille lankakorin yksinäisille vyyhdeille.


Lankana huivissa on Madelinetoshin Tosh Merino Light. Sävynä Espadrilles, joka on tuollainen oranssinpunaisenpinkki. Varsin räväkkä väri minun vaatekaappiini, mutta tarkoitus onkin piristää sitä normaalia arkipukeutumista. Katsotaan, miten se käytännössä onnistuu.

sunnuntai 23. elokuuta 2015

Ekaluokkalaisen


Kerroinkos jo, että nuorimmainen aloitti koulun? Ekaluokkalainen tykkää opettajasta, luokkakavereista ja etenkin välitunneista. Tässä vaiheessa tehdään läksytkin niin hartaudella. Ja onhan se ihana seurata pientä rakasta tylleröä, joka lähtee aamuisin niin innoissaan kouluun.


Mutta reviiri siis laajenee ja kännykälle tarvittiin oma pussukka. Malli sama kuin esikoisella ja Virkkurin malliin tämäkin. Lisänä tietysti tuo purjerengas, joka estää lankojen rispaantumisen. Lankana mitä parhain kalalanka, mutta sen verran kamera valehtelee, että luonnossa vihreä on sellainen ompunvihreä. 

torstai 20. elokuuta 2015

Bridgewater


Jared Floodin Bridgewater on yksi kauneimmista huiveista, jonka olen neulonut. Neliönmuotoisena se on erittäin monikäyttöinen, himmeästi kiiltävä vaaleanharmaa sopii niin arkeen kuin juhlaan ja lisäksi huivi on uskomattoman ilmava ja pehmeä.


Huivi aloitetaan neulomalla ainaoikealla neliö. Kärjestä leventäen edetään kohti neliön keskustaa ja siitä taas kavennellaan silmukoita pois kohti vastakkaista kärkeä. Helppoa, mutta hieman tylsähköä. Tässä vaiheessa huivi lepäilikin pitkiä aikoja olkkarin pöydällä.


Kesän alussa otin itseäni niskasta kiinni. Neliö valmistui ja pääsin poimimaan reunoista silmukat pitsireunukseen, joka neulottiin pyörönä. Pitsin neulominen toi uutta intoa ja reunus valmistui hurjaa vauhtia. Kuvio oli helppo ja muutama sata silmukkaa per kerros ei tuntunut missään.


Kuvittelin jo, että huivi on hetkessä valmis. Väärin! Viimeisenä nimittäin pääteltiin huivi neulomalla siihen samalla viimeinen pitsiosio. Reunassa siis neulottiin edes takaisin 13 silmukan pitsikuviota ja joka toisella kerroksella pääteltiin yksi silmukka neulomalla se yhteen pitsikuvion viimeisen silmukan kanssa. 


Alku oli erittäin tuskaista ja hidasta. Meinasi jo paniikki iskeä, saanko huivin ajoissa valmiiksi. Takkuisen alun jälkeen vauhtia tuli vähitellen lisää ja huivi pääsi pingotukseen aikataulussa. Niin kuin aina pitsihuivien kohdalla, pingotuksen jälkeen myttyisestä huivista kuoriutui kaunis yksilö. Kokoa neliöllä on 135 cm x 135 cm.


Huivi on neulottu Malabrigon Silkpacasta, jota ostin alkuvuodesta Snurresta. Tykkään kovasti ja ehdottomasti neulon tästä lisääkin. Bridgewater pääsi mukaan loppukesän juhlahumuun ja heti kun ilmat viilenee, se siirtyy arkikäyttöön. Sitä en kyllä vielä toivo, sillä nyt nautitaan auringosta.

sunnuntai 16. elokuuta 2015

Koululaiselle


Nelosluokkalainen sai uuden penaalin. Raidoittelin kalalankaa puolipylväillä ja päähän virkkasin pyöreät läkkärät. Aikalailla tässä on samaa kuin viime vuonna virkatussakin. Neiti on tyytyväinen, joten niin minäkin.

perjantai 14. elokuuta 2015

Blogini tarina

Pizzicato haastoi minut kertomaan blogini tarinan. Sitä miettiessäni tajusin, että Koukutettu-blogi on tänä kesänä täyttänyt viisi vuotta. Eikä siitä kovin paljon pidempään ole, kun aloittelin käsityöharrastukseni. Innostus käsitöihin tuli vasta toisen lapsen syntymän jälkeen. Mikä muutos se olikaan, kun lasten syntymien jälkeen elämään tulivat rutiinit. Iltapalan ja nukutusrumban jälkeen istuin itsekin usein kotisohvalla yöpaita päällä jo klo 20. Jotainhan siihen piti keksiä ja käsitöiden myötä iltani olivatkin pelastettu! 


Alussa neuloin pipoja ja lapasia. Epäonnistuneet tekeleet lahjoitin äidille. Kodin sisustaminen kiinnosti jo entuudestaan, joten aika pian neuloin ja virkkasin kotiin koreja, mattoja, verhoja, pieniä koristeita ja askartelin lamppuja. Tyttäreni mielestä neuloisin kotiin sohvankin, jos se olisi mahdollista. Koska minulla ei ollut aiempaa kiinnostusta käsitöitä kohtaan, käsityölehdet ja lankakaupat olivat minulle aivan uusi maailma. 


Blogit ja Ravelryn löysin siinä vaiheessa, kun aloin etsimään ohjeita netistä. Ja aika pian sen jälkeen aloitin oman blogin sen kummempia suunnittelematta, sillä jonnekin ne kaikki tuotokset oli vaan raportoitava. Olisin voinut miettiä asiaa tarkemminkin, mutta tässä tämä blogi on kehittynyt samaa tahtia kuin minäkin käsityöharrastukseni parissa. Jos minulla olisi enemmän aikaa ja kiinnostusta, uudistaisin blogini ulkoasua (olisi jo aikakin). Alussa myös suunnittelin tekeväni enemmän sisustusaiheisia juttuja tai tuovani esille sellaisia inspiraatiokuvia, jotka innostavat itseäni. Tällä hetkellä kuitenkin mieluummin neulon ja virkkaan, kuin istun iltaisin tietokoneella.


Pelottomasti olen opetellut uusia tekniikoita ja kokeillut kaikkea, mikä kiinnostaa ja mihin aika riittää. Ja raportoinut uskollisesti valmistuneista töistä täällä blogissa. Tähän mennessä ei vielä ole tullut montaa sellaista projektia vastaan, joka olisi jäänyt kesken vaikeuden vuoksi (paitsi yhdet sukat!). Näiden vuosien aikana olen ihastunut käsinvärjättyihin lankoihin, ostanut ihan liikaa lankaa, saanut kärsivällisyyttä vaativampiin projekteihin ja oppinut entisenä järjestyksenrakastajana sietämään kaaosta, joka syntyy keskeneräisistä töistä ja siitä, että mieluummin vapaa-aikanani neulon kuin siivoan ja sisustan.


Päivitystahti on vuosi vuodelta hiukkasen hiipunut. Jossain vaiheessa jopa stressasin asiasta, mutta nykyään olen ihan sinut tämänkin kanssa. Päivitän, kun on jotain asiaa ja jos motiaatiopula vaivaa, odottelen rauhassa, milloin se palailee. Pipoja, huiveja ja koreja on talo täynnä, joten olen siirtynyt vähitellen neulomaan myös paitoja ja neuletakkeja, joiden valmistuminen vie aikansa. Lisäksi pari vuotta sitten aloittamani juoksuharrastus on myöskin vienyt aikaa käsitöiltä, mikä on sinänsä ihan terveellistä. Entinen sohvaperuna on edelleen ylpeä jokaisesta juostusta kilometristä.


Blogin myötä kamera on päivittynyt uudempaan, mutta en kuitenkaan ole mikään valokuvaaja. Siinäpä taas yksi taito, jonka opettelemiseen tarvitsisin lisää aikaa. Perheriidan välttämiseksi miestä ei kannata pyytää hommaan, mutta onneksi isäni on innokas kuvaaja erilaisine kameroineen. Välillä teemme yhdessä kuvausreissuja paikkoihin, jotka olen juoksulenkillä huomannut kivoiksi.


Varsinaisia isoja taitekohtia en äkkiseltään keksi. Pidän blogiani aika pienenä ja vaatimattomana, ja olen aidosti iloinen kaikista lukijoistani ja kommenteista. Ensimmäinen blogitapaamiseni Snurressa oli minulle tärkeä ja yritän kovasti rohkaistua jatkossakin enemmän ihmisten ilmoille tämän käsityöharrastukseni kanssa.


Tulipas tästä pitkä höpötys, enkä edes tiedä vastasinko kysymyksiin vai lähtikö juttu ihan sivuraiteille! Jos pääsit tänne asti, niin nappaa haaste mukaasi (ohjeet löytyy Pizzicaton blogista). Mielenkiinnolla lukisin enemmänkin näitä tarinoita.

Kiitos myös Ripsiväriä villasukissa -blogille Liebster Award -tunnustuksesta. 


Tämän postauksen valokuvat ovat täysin irtonaisia räpsäisyjä keskeneräisistä tai sellaisista töistä, joita täällä blogissa ei ole vielä esitelty. Nappasin ne instagramista, jossa voi seurata vähän tiiviimpään tahtiin mitä minun puikoilla ja koukuilla on meneillään.

torstai 6. elokuuta 2015

Simple House Slippers


Törmäsin Ravelryn kautta hauskaan tossuohjeeseen. Tossut piti laittaa puikoille melkeinpä saman tien ja kaksinkertaisesta langasta neulottuna ne valmistuivatkin hetkessä. Mustan Cascaden Heritage Sockin kaverina näissä on Novitan harmaa Pikkusisko.


Tasona neulotun ainaoikein-osion jälkeen vaihdettiin sileään ja jatkettiin pyörönä. Lopuksi takasauma ommeltiin käsin yhteen. Tämä oli se aikaavievin osio, jonka kanssa sain vitkuteltua pari viikkoa. Mikäli on tarvetta tossuille, helppo ja ilmainen ohje löytyy täältä.

lauantai 1. elokuuta 2015

Simple Lines


Naapurin rouva täytti pyöreitä ja ajattelin lahjoa synttärisankaria huivilla. Heinäkuun helteet jäi tulematta, joten suuren, villaisen huivin neulominen keskellä kesää sujui harvinaisen sutjakkaasti. Snurresta kun oli mukaan tarttunut neljä vyyhtiä Tukuwoolia jonkinlainen huivi mielessäni.


Maanelin Simple Lines on yksinkertaisen kaunis. Sileää pintaa rytmittää säännölliset nurjat raidat ja reikäiset kerrokset. Reunukseen neulotaan vielä muutama kerros pitsiä ja lopulta puikoilta putoaa suuri, muhkea huivi. Lampaantuoksuinen Tukuwool tekee huivista myös rouhean.


Hiukkasen huivin suuri koko yllätti minutkin, mutta pitääpähän rouvan lämpimänä talven pakkasilla. On nimittäin samanlainen vilukissa kuin minäkin. Huivin harmaanruskea värikin sopii hyvin porkkanan värisen talvitakin kanssa yksiin.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...