Basic Black

Vaikka vaatekaapista löytyy muutama itse neulottu takki, kaupasta ostettu musta neuletakki on ollut helpoin heittää vaatteen kuin vaatteen päälle. Joten kun sain testineuloa Veera Välimäelle Basic Black -neuletakin, halusin siitä ehdottomasti perusmustan. Valmistumisen jälkeen tämä musta takki on ollut lähes päivittäin käytössä. Se on sopivan rento ja mukava päällä, ja viihdyn siinä todella hyvin. Kiitettävästi sitä saa kyllä rullata, sillä valkoiset kissankarvat pitävät siitä myös.

Vaikka takki on ainaoikein-neuletta ja varsin simppeli malliltaan, ei neulominen sujunut ihan niin sutjakkaasti kuin luulisi. Musta lanka asetti omat haasteensa, kun yritin neuloa tätä loppusyksyn ja alkutalven pimeissä illoissa. Ensimmäisen version kanssa tein kaikki mahdolliset virheet. Väärä koko, nappilista väärällä puolella ja jopa hihat aloitin nurjalta puolelta (kuinka tyhmiä virheitä sitä voi tehdäkään!).

Purkuun meni koko takki. Toinen versio menikin helpommin, kun yritin olla tarkkana oikeissa kohdissa. Raglan-lisäykset tehdään tässä mallissa harvakseltaan. Jätin lopulta viimeiset lisäykset pois, ettei yläosasta tullut liian löysä. Tiukan istuva siitä ei ollut tarkoitus tullakaan.

Neuloin koko villatakin yhdellä värillä, sillä sopivaa kontrastiväriä helmaan ja hihansuihin ei kotoa löytynyt. BC Garnin Semillaa takki söi hieman enemmän kuin ohjeessa, melkein kahdeksan kerää. Pelkäsin vähän etukäteen, venähtääkö ainaoikein-neule kovassa käytössä, mutta takki on pitänyt hyvin muotonsa. Painavien nappien vuoksi takki on kiinnipidettävää mallia, mutta pidän siitä juuri tällaisena.

Onneksi jaksoin sitkeästi koko projektin loppuun asti. Enpä olisi silloin ensimmäisen version kanssa taistellessa uskonut, että tästä tulee näinkin ihana:).

Miau

Meidän perheessä rakastetaan kissoja. Ajattelin jakaa tätä ilosanomaa eteenpäin synttärilahjan muodossa pienelle tyttölapselle.

Virkkasin kissaperheen helpolla ohjeella. Helppo siinäkin mielessä, että liitettäviä osia ei ole kuin häntä. Naamakirjailut yksinkertaiset, tosin viikset erottuvat noin tummana turhan selkeästi.

Tottakai meidänkin tytöt ihastuivat näihin! Tilauksessa on suurperhe, jossa on useampi lapsi ja vielä isovanhemmatkin. Yritän parhaillaan tsempata itseäni tähän koitokseen.

Ohje löytyy täältä. Nämä kisumisut kyllä onnistuvat näppärältä virkkaajalta ilman ohjettakin.

Oma Navooh

Navooh on ollut päässä päivittäin sen jälkeen, kun se valmistui. Tykkään, tykkään, tykkään! Täydellinen pipo, ja varmasti neulon näitä vielä useamman. Sitä samaaa Pohjan Akkaa niin kuin miehenkin pipossa, puikot tosin ohjeen mukaiset.

Pipon sisälle piilotin sammaleen jämiä, jotta mies tietää kumpi pipo on kumman (on nimittäin useammankin kerran ottanut käyttöönsä minun mustat 37 sukat omiin 43 jalkoihinsa). Hiukkasen vielä nikottelen ajatukselle, että meillä on samanlaiset pipot. Ei puutu kuin samistuulipuvut.

♥♥♥

Tyttöjen huoneisiin on tulossa pieniä, söpöjä sydämiä. Simppeli ohje löytyy täältä, näitä koukuttelee hetkessä useamman:)

Ihanaista Ystävänpäivää! Ja hiihtolomaa jos sellaista ensi viikolla vietätte! Tsemppiä myös Neulojien yön valvontaan, minä tosin taidan hyytyä tänään aikaisin.

Navooh

Navooh on täydellinen unisex-pipomalli, joka näyttäisi sopivan päähän kuin päähän. Jopa sellaiseen, johon yleensä on hankala sopivaa pipoa löytää. Neuloin vielä puoli numeroa isommilla puikoilla, jotta sain varmasti tarpeeksi reilun kokoisen. Taitettu reunus tuo sopivasti muhkeutta ja lämpöä alareunaan. Ei siis näytä siltä, että pipo kiristäisi päätä :). 

Yksinkertainen, kaunis malli, jonka jujuna on nurjat raidat toisessa sivussa. Lankana jälleen kerran Louhittaren Luolan Pohjan Akka, jota on vielä sen verran jäljellä, että omaankin pipoon on silmukat jo luotu!

Raitasukat

Pakkohan minun oli neuloa toiset sukat, kun tyttöjäkin on kaksi. En sentään samanlaisia, vaan toiset suosikkini, eli raitasukat. Ja sellaiset, joissa on neutraalit perusvärit ja kontrastina väriä varren resorissa, kantapäissä ja kärjessä. Väritkin on just niin minua, harmi vaan ettei nämä minulle mahdu. Onneksi myös tyttö tykkää.

Näihin lasten raitasukkiin löytyy ohje esimerkiksi täältä. Otin ohjeesta lähinnä vinkkejä tuohon kantapäähän. Neulon niin harvoin sukkia, ettei onnistu kantapäät ilman apuja. Seuraavaksi sitten sukat itselleni, on sen verran veikeää lankaa ettei voi olla neulomattakaan! 

(Sukissa lankana harmaata Novitan Pikkusiskoa, valkoista Kirjo-Pirkkaa ja ihanaa keltaista Lorna´s Laces Shepherd Sock Solidia.)

Dipped

Toinen testineule Veeralle Interpetations-kokoelmaan on Dipped, kaksivärinen tuubihuivi aaltoilevalla kuviolla. Aaltokuvio tuo elävyyttä neulepintaan ja mikä parasta se on molemmilta puolin samanlainen. Tuubin voi siis huolettomasti kiepsaista pari kertaa kaulan ympärille, sillä se näyttää aina hyvälle. Mielestäni aika ehdoton ominaisuus toimivalle tuubihuiville.

Lankana tässäkin Louhittaren Luolan Pohjan Akka. Päävärinä edellisestä neuletakista tuttua savua ja lisänä vihreää sammalta. Muhkea, napakka ja lämmin huivi, joka tarvittaessa suojaa kasvot nenänpäätä myöten tuulessa ja tuiverruksessa. Tykkään!

Feather and Cloud

Veera Välimäki ja Joji Locatelli ovat julkaisseet neulekokoelman Interpretations, josta löytyy mielettömän kauniita neuleita yksi toisensa jälkeen. Sain testineuloa pari ohjetta Veeralle, ja tässä ensimmäinen.

Feather and Cloud on neule, joka oli yksinkertaisesti pakko neuloa - ja mahdollisimman nopeasti. En malttanut odottaa, että saan sen päälleni. Neule on sileää nurjaa ja sitä kehystää feather and fan -kaulus. Hiukkasen oli totuttelemista sovitellessa, että nurja neulos kuuluukin olla päällepäin :). 

Yleensä neulon useampaa neuletta kerrallaan ja viimeistään hihojen kohdalla vauhti hidastuu entisestään. Tässä neuleessa viimeisenä neulotaan kaulus (kyllä, seurasin ohjetta orjallisesti) ja se kannusti neulomaan hihatkin vauhdikkaasti. Mallissa on paljon yksityiskohtia, mistä pidän, mutta tuo kaulus on ehdoton suosikkini.

Neuletakki neulotaan suht paksusta langasta (aran-vahvuisesta) ja isoilla puikoilla, joten se valmistuu hetkessä. Sopivaa lankaa etsiessäni päädyin Louhittaren Luolan Pohjan Akkaan, jota löytyi Villavyyhdistä. Uskokaa tai älkää, mutta vakavasti harkitsin jotain räväkkääkin väriä, mutta päädyin jälleen tuttuun ja turvalliseen harmaaseen. Pohjan Akasta löytyi kaunis harmaa, Savu. Olin aika onnekas, sillä yleensä nämä harmaan eri sävyt katoavat vauhdilla lankakauppojen hyllyiltä.

Näen jo mielessäni, miten pidän tätä neuletakkia lempimekkoni kanssa. Sitä mekkoa ei kuitenkaan löydy vielä vaatekaapistani, joten on tyytyminen valkoiseen toppiin ja harmaan eri sävyihin. Kannattaa siis ehdottomasti kurkata Veeran kuvat, niin pääsette oikeaan tunnelmaan.