Bloomsbury

Lupasin Bloomsburyn jo äitienpäivälahjaksi. Hiukkasen toimitus viivästyi, mutta sopivasti siitä tulikin sitten yhdistetty äitienpäivä- ja synttärilahja.

Veera Välimäen Bloomsbury ja Louhittaren Luolan Ahti ovat molemmat Villavyyhdin neulekerhon paketista (kevät 2013). Huivissa on ainaoikeaa, lyhennettyjä kerroksia sekä simpukkaraitaa, ja pinta näyttää hyvin samanlaiselta kummaltakin puolelta.

Hauska ja nopea neule, eikä haittaa yhtään että lanka loppui hiukkasen kesken. Pari viimeistä kerrosta piti jättää neulomatta, jotta pääsin loppuun asti. Nyt olisi sitten äidillä talvipakkasille sopiva lämmike - paksusta langasta kun tulee paksu huivi.

Bubbles

Joskus oikein ahdistaa kun maailmassa on niin paljon ihania neuleohjeita, ettei niitä kaikkia kerkeä millään neuloa. Siksipä harvoin tulee neulottua samaa juttua uudelleen - on nimittäin kauhea kiire aloittaa seuraava, uusi projekti.

Bubbles on kuitenkin sen verran veikeä pipomalli lapsille, että sen neuloo mielellään toisenkin kerran. Mietestä jäi sopiva nyssykkä Cascade 220 -lankaa ja se riitti mainiosti suvun pienipäisimmän pipoon (puikot 4 mm).

Wanhasta Satamasta

Kävin lauantaina Wanhan Sataman käsityömessuilla. Olen tietoisesti vältellyt näitä messuja vuoden tai pari, sillä vaikka en ole kyennyt varsinaiseen lankalakkoon, niin vähentänyt olen ainakin lankojen ostelua. Messuillahan homma lähtee usein lapasesta, viimeistään Titityyn osastolla.

Tällä kertaa olin jo antanut itselleni luvan ostaa useammankin vyyhdin, mutta muutin sitten mieleni. Päätin sijoittaa rahat Veera Välimäen Huivileikkiin, jonka malleihin olin jo tutustunut Ravelryn kautta. Kurkatkaapa tänne, jos ei ole vielä tuttu.

Jonon kärkeen hyppäsivät saman tien Kiuru ja Aava. Veeralla oli tuo Aava (kuvista ylempänä) päällä messuilla ja kyllä vaan on minullakin tarve juuri tuollaiselle yksilölle. 

Rintalan luomutilan ruskehtavan harmaata Vieno-lankaa tarttui mukaan pari vyyhtiä ja siitä luon toivottavasti pian ensimmäiset silmukat Kiuruun. 

Ainut heräteostos oli Toshin Merino Light mielettömän upeassa sinisen sävyssä. 

Ostoslistalla oli myös langat vauvan peittoon, sillä sukuun on tulossa vuoden alussa vauva. Ohje on jo valmiiksi katsottu, nyt myös langat. Kaikki siis aika mallillaan, mutta katsotaan nyt miten viime tippaan tämän projektin voi vielä lykätä.

Seam on Seam

Otin ennen kesää haasteen vastaan ja lupauduin testineulomaan Veeralle neuleen, joka poikkeaa paljonkin minun aika yksinkertaisesta tyylistä. Seam on Seam on neule, jossa tapahtuu paljon ja jossa leikitellään erilaisilla pintakuvioilla. 

Neule on reilu ja lisäksi vielä epäsymmetrinen. Ensin neulotaan alhaalta ylöspäin tuo palmikkoneulekaistale.  Sen reunasta poimitaan tarvittava määrä silmukoita ja näin neuloutuu tuplahelmineuleella sivusuunnassa etukappaleen toinen puoli ja takakappale. Sen jälkeen sileää nurjaa toiselle olkapäälle puseron molemmin puolin ja lopuksi hihat sileällä oikealla. 

Sanoisinkos, että on mielenkiintoinen neule! Ei päässyt tylsistymään hetkeksikään ja sai kyllä miettiä välillä tovin jos toisenkin, että mitenkäs nyt edetään. Dk-vahvuisella langalla ja 4,5 mm puikoilla näinkin isokokoinen paita eteni vauhdikkaasti. Siis sinne kesän alkuun asti ja sen jälkeen laiskottelinkin luvattoman pitkään. Onneksi jäljellä oli lähinnä vain hihat ja ne sainkin sitten hetkessä valmiiksi.

Lankana on Wollmeisen Merino dk. Neuloin ensimmäistä kertaa Wollmeisea ja onhan se ihanaa. Väri on upea ja valmis neule tuntuu päällä niin pehmoiselta. Kylläpä houkutteli tilata vaikka mitä väri-ihanuuksia, mutta Heavy Metallia lähti ostoskoriin. Neuleessa on niin paljon yksityiskohtia, etten halunnut mitään liian räikeää lankaa. Niinpä tällainen kulahtanut musta on ihan passeli.

Neule on päällä supermukava. Pituus on täydellinen tiukkojen farkkujen kanssa ja muutenkin paita on sopivan reilu. Oikea kääriytymisneule syksyksi ja tuo epäsymmetrisyyskin sopii tähän malliin. Välillä on hyvä poistua omalta mukavuusalueeltaan ja testata uutta. Tykkään!

N e o n

Jokunen aika sitten Ravelryssä tuli vastaan ehkä kauneimmat Broken Seed Stitch -sukat ikinä. Klikkaapa tänne, niin näet (vaatii kirjautumisen Ravelryyn). Oli ihan pakko laittaa puikoille lähes samanlaiset. 

Kolmasluokkalainen halusi neonvihreää, joten sillä mentiin.

Neuloin sukat kärjestä aloittaen ja kantapääkin neulottiin vasta lopuksi. Ohjeena tuttu Vanilla Socks hieman vain pienempään jalkaan muokattuna.

Lankana Novitan Pikkusiskoa mustana ja harmaana sekä Hot Socks Neonia. Kuvissa tuo neonvihreä näkyy liian vaaleana, alin kuva taitaa olla lähimpänä todellisuutta. Nuorimmaiselle ei sitten riitäkään pilkahdus neonia, vaan sitä pitää olla koko sukassa. Saas nähdä, millaiset sukat saan aikaiseksi.

Se isompi tynnyri

Nyt on kuulkaas lastenhuoneet hyvällä mallilla. Kaapit on käyty läpi, lelut lajiteltu omiin rasioihin/koreihin ja kaikki ylimääräinen myyty Vermon konttitorilla. Vain yksi lelukori puuttui, joten siinäpä motivaatiota tämän isomman tynnyrin virkkaukseen.

Muuten samanlainen tuotos kuin edellinen, mutta tällä kertaa ostin ylä- ja alareunaan metallirenkaat, joiden halkaisija on 30 cm. Viimeisetkin sentit mini-ontelokudetta sain kulutettua tähän.

Siinä ne on nyt molemmat, ja ohjehan löytyy Virkkuri kakkosesta. Haaveissa olisi seuraavaksi mattoprojekti, mutta katsotaan miten hartiat kestää.

Paperipuu

Tuulia Designin tarvikepaketteja on ennenkin kulkeutunut meille. On se vaan niin helppoa aloittaa projekti, jonka ohje ja materiaalit löytyvät samasta paketista. Viime vuoden Tampereen messuilta mukaan tarttui paperipuun tarvikepaketti. Mukana oli ohje, paperinarua (kahta eri vahvuutta), nauhaa sekä puuvillalankaa paperinarujen kiinnitykseen.

Värivaihtoehtoja ei ollut, joten helpolla pääsin. Ainoastaan paperipuun sisälle piti itse hommata tuki, jotta puu pysyy pystyssä. Sieltä se loppuneen kalalangan hylsy nyt löytyy.

Aloituksen kanssa sain vitkuteltua elokuulle asti. Paperinarujen leikkaaminen kolmeen eri mittaan tuntui työläämmältä kuin olikaan. Eihän siihen mennyt kuin yksi lauantai-ilta, kun leikkelin narut, virkkasin ne kahdesta kohtaa yhteen ja pyörittelin narumaton hylsyn ympärille.

Seuraavina päivinä availin narujen päitä lehden muotoon. Ympärille kiedoin vielä nauhan rusetille. Alkuperäisen nauhan jätin jemmaan, sillä punainen nauha kultaisella reunuksella tuntui liian jouluiselta.

Paperipuu napottaa nyt pöydän nurkassa. Yksinkertainen idea, mutta näyttävä lopputulos. Tykkään tästä beigestä versiosta, mutta värikkäämpi vaihtoehtokin houkuttelisi. Ja mikä parasta, kissoja tämä puu ei kiinnosta yhtään!