maanantai 26. joulukuuta 2016

Joululahjat

Tänä jouluna sain neulottua kolme lahjaa lähipiirin lapsukaisille. Vaikka neulomukset ovat pieniä niin kooltaan kuin määrältäänkin, niin kyllä näistä stressin sai aikaiseksi jättämällä neulomisen mahdollisimman lähelle jouluaattoa.


Veljenpojalle toivottiin lapasia, ja Moggiesit ovat olleet neulejonossa jo pitkään, Itseasiassa yksi pari löytyy keskeneräistenkin kasasta, enkä todellakaan ihmettele, miksi se sinne on jäänyt. Nämä ovat vähän liian haastavat minun kirjoneuletaidoilleni. Langanjuoksut ovat pitkiä, neulejälki on kaikkea muuta kuin tasaista pingotuksenkin jälkeen ja näitä nyt oli vaan todella hidas neuloa.


Mutta on ne silti ihanat! Niin kuin kissat aina on! Harkitsen jopa tekeväni ne keskeneräisetkin loppuun. Lankana muuten Dropsin Alpaca, jota on hyvä olla aina jemmassa muutama kerä mahdollisimman monessa värissä.


Tytöille (sekä omille että naapurin) tein joskus kissa- ja kettuaiheisia huiveja. Ne ovat edelleen olleet kovassa käytössä, joten ajattelin tehdä samalla idealla kummipojille sekä kissan että Haisulin. Haisulin naaman kanssa oli haasteita, mutta kyllä se Haisuliksi tunnistettiin. Näissäkin molemmissa Dropsin Alpacaa. Kissassa kaksinkertaisena ja Haisulissa Alpacan kaverina pörröistä Schachenmayrin Braziliaa.

sunnuntai 18. joulukuuta 2016

Syyskukkia


Titityyn / Tukuwoolin Tiina kyseli syksyllä instagramissa halukkaita testineulojia Syyskukkia-lapasille. Ilmoittauduin innokkaana mukaan, sillä ihastuin samantien lapasten kauniisiin yksityiskohtiin. Taidetta, sanon minä! Tiinan neulomat oranssit lapaset ovat väriltäänkin upeat, ja teki mieli rynnätä lankakauppaan ostamaan Tukuwoolin uusia sävyjä omiinkin lapasiini. Mutta kerrankin kuuntelin järjen ääntä, ja poimin omasta varastosta korkkaamattoman vyyhdin. Kauniit tuli näistäkin, mutta saatanpa vielä neuloa toisen värikkäämmän parin.


Syyskukkia-lapasten ohje löytyy tällä viikolla ilmestyneestä Laine Magazinesta. Ehdottomasti tutustumisen arvoinen lehti, jonka parasta antia ovat artikkelit neulesuunnittelijoista sekä tarkkaan valitut neuleohjeet. Eikä ne matka- ja ruokajututkaan nyt niin paha turn off ollut, mitä etukäteen pelkäsin (näin keittiötä välttelevän neulojan mielestä).

perjantai 9. joulukuuta 2016

The First Light


Veera Välimäki julkaisi tänään ohjeet kolmeen upeaan huiviin (klik, klik ja klik). Sain testineuloa niistä yhden, The First Lightin, joka on sellainen minun vaatekaapistani puuttuva palanen. Siinä toimii yksinkertaisesti kaikki: lyhennetyt kerrokset, ainaoikea, pitsineule sekä yksivärisen ja roiskevärjätyn langan yhdistelmä. Sopivat langatkin odottelivat lankakorissa.


Tällaisen huivin neulominen on hauskaa alusta loppuun asti. Suorastaan harmi, että se valmistuu niin nopeasti! Koko ajan tapahtuu jotakin, joka pitää mielenkiinnon yllä, ja roiskevärjättyjen lankojen kanssa on aina jännä seurata, miten värit neuleessa käyttäytyvät.


Savunharmaa Louhittaren Luolan Kipinätär pitää huolen siitä, ettei lopputulos ole liian hurja. Vaikka onhan tuo Hedgehogin Skinny Singles värissä Teacup niitä maltillisimpia roiskevärjättyjä. Tämä kaunokainen on minulla lähes päivittäin kieputeltuna kaulan ympärille. Ihan parhautta! 

maanantai 5. joulukuuta 2016

Pikku Pilvi


Täällä on hurahdettu pilveihin. Tyttöjen valkoinen yövalo sai kaverikseen metallilangasta väännetyn yksilön, jonka ympärille kieputtelin vielä led-valot. Inspiraatiosta kiitokset Ida Interior Lifestylelle.

perjantai 2. joulukuuta 2016

Granito


Vastaiskuna kolealle toimistolle, kylmille jäähalleille ja talven tuiskuille neuloin lämpimän Graniton. Tukholman Litet Nystanista ostetut ruotsalaiset 2-säikeiset villat (Kampes) tuntuivat heti sopivalle langalle Joji Locatellin suunnittelemaan paitaan, vaikkakin ovat ohjeessa käytettyä lankaa paksummat. Ensimmäinen aloitus menikin purkuun, ja siitä viisastuneena neuloin paidan xs-koon silmukoilla, mutta s-koon mitoituksen mukaan. Sopiva tuli, mutta jännätä sain kyllä loppuun asti, miten käy. 


Epävarmuus lopputuloksesta olikin ainut neulomista häiritsevä tekijä. Jojin ohje on selkeä ja helppo, ja paita neuloutui hihoihin asti miltei itsestään. Granito onkin hieman laatikkomainen peruspaita, jossa jujuna ovat kohoraidat etu- ja takaosassa sekä leveät taskut. Yksinkertaista, kaunista ja käytännöllistäkin!


Villasta neulottuna oma versioni ei kuitenkaan ole niin laskeutuva kuin alkuperäinen, ja taskut eivät ainakaan vielä ole asettuneet luontevasti paikoilleen. Sain kaupan päälle extrajenkat, mutta ehkäpä tuo pieni ongelma korjaantuu ajan kanssa. En ainakaan anna sen häiritä, sillä olen erittäin innoissani siitä, että minulla on vihdoinkin luottopusero niihin tilanteisiin, kun tarvitaan jotain todella lämmintä päälle. 

torstai 1. joulukuuta 2016

Vanilla is the New Black


Olin jo unohtanut, että minun piti neuloa sukat tweedlangasta. Asiasta muistutteli Lentävä Lapanen, josta ostin harmaata Katian Merino Tweed Sockia. Tweedneulos on kaunista sekä nurjalta että oikealta, joten malliksi valikoitui molemmin puolin pidettävä Vanilla is the New Black. Kuvista tosin ei taida erottaa, että puolet sukista on nurjapuoli päällepäin.

Erityisesti tykkäsin neuloa sukkien kantapään, joka muotoiltiin lisäyksillä, lyhennetyillä kerroksilla ja kavennuksilla. Ja kun vauhtiin pääsin, neuloin tytöllekin samanlaisen sukkaparin. 

lauantai 26. marraskuuta 2016

Puutähti


Messuostosten ensimmäinen ja helpoin tekemispaketti on pyöräytetty valmiiksi. Kyseessä on Taito Etelä-Karjalan puutähti-koriste. Mutta niin vain näinkin helpon jutun voi tehdä vaikeamman kautta, kun omaa kyvyn lukea kuvalliset ohjeet monella eri tapaa. Lopputulos on kuitenkin aika lähellä alkuperäistä mallia, joten hurraa ensimmäiselle valmistuneelle joulukoristeelle. 

maanantai 21. marraskuuta 2016

Suomen Kädentaidot 2016

Vuosi sitten Tampereen messut jäivät välistä, joten siitäköhän johtuen aloitin messuvalmistautumisen tänä vuonna jo hyvissä ajoin. Kirjasin messupäivän kalenteriin, hain blogisti-passia, printtasin messukartat ja merkitsin kaikki must see -kohteet kartalle. Ostoslistakin oli mietitty valmiiksi ja budjetti päätetty.

Snurre
Lystig Yarnsit ja Hedgehogit nätissä rivissä.

Tampereen Kädentaidot -messuillahan on kaikkea mahdollista ja paljon enemmän kuin osaa odottaa. Kenties makunikin on muuttunut, mutta tänä vuonna sain messuilta inspiraatiota enemmän kuin koskaan. Rahani menivät pääasiassa materiaaleihin ja tekemispaketteihin, mutta pari valmistakin tuotetta tarttui mukaani. Ilahduttavaa oli, että osalla taitavista käsityöläisistä oli myynnissä sekä valmiita tuotteita että materiaalipaketteja ohjeineen näihin tuotteisiin. Täydellistä!

Titityyn notkuvat hyllyt.
La Bien Aimée 
Kerän Vänö Ullit

Ykköskohteena oli tietenkin lankakaupat, joiden kojuille oli ehdottomasti päästävä hipeltämään värikkäitä luksuslankoja sekä rouheaa villaa. Snurren, Titityyn, Lentävän Lapasen ja Kerän hyllyt notkuivat lankaihanuuksia, mutta pysyin kuitenkin hyvin päätöksessäni ostaa vain ennalta mietityt ja tarvittavat langat. Saatan potea pientä lankaähkyä, sillä viime aikoina kotiini on kulkeutunut enemmän lankaa kuin kerkeän neulomaan.

Ebba Masalinin opetustaulutuotteita Taitokujalla
Lumivuokko-sisustusvalot (tekemispaketti)

Taitoyhdistysten kuja meinasi kyllä romuttaa budjetin, sillä sieltähän niitä tekemispaketteja löytyi vaikka minkälaisia. Myös uudistettu Taito-lehti oli ehdottomasti laitettava tilaukseen, sillä uusin numero oli varsin mielenkiintoista luettavaa. Ebba Masalinin opetustaulutuotteet olivat myös näyttävästi esillä Taitokujalla, mutta ainakaan vielä nitä ei tarttunut mukaani.

Lisää Ristiin Rastiin -kuviointia Lumikellojen tapaan

Pieni minitalvi, jonka saimme kokea joku aika sitten, sekoitti ilmeisesti pääni siinä määrin, että mietin jo joulua. Joulukortit ideoin tänä vuonna Ristiin rastiin -kuviontisarjan malliin. Näitä ristipistotarroja oli eri väreissä ja kokoisina, ja niillä oli koristeltu niin kortteja, tauluja, kuin lasituotteitakin.


Valona Design

Valona Design on aina ollut yksi suosikeistani. Joskus aikoinaan ostin Elina Mäntylältä metallisen kranssin kotiimme, ja pitkään olen ihaillut Valona Designin koivukristalleja. Jälkikäteen luin, että Valonan Halo-korusarja oli voittanut Suomen Kädentaidot 2016 uutuustuotekilpailun.

Suomen Marjat by Molla Mills

Lankavalle olin naputellut ennakkotilauksen Paula-punoskuteesta (makramee-jutut mielessäni), ja samalla tutkailin lähempää Molla Millsin Suomen marjat -mallistoa. Lankavalta löysin myös harmaata puuvillalankaa, jota kyselin lähes kaikilta lankamyyjiltä, mutta taisi olla väärä sesonki puuvillalangan ostamiselle.

ButoniDesignin koruja
ButoniDesignin paperikangastuotteet

Tämän hetkisen lempikoruni on tehnyt ButoniDesign, joten ilahduin nähdessäni heidän kojun messuilla. Korujen lisäksi heillä oli myynnissä paperikankaasta valmistettuja tuotteita, joista ostin itselleni muistilehtiön kannet. Jatkossa taidan kirjoitella ideani mustakantiseen vihkooni.

Niitä ostoksia...
Vaatimaton lankasaalis

Hyvästä valmistautumisesta huolimatta huomasin, että paljon jäi myös näkemättä. Yksi päivä oli tällä kertaa liian vähän, ja muiden messuraportteja lukiessani toivoin, että olisin päässyt vielä toiselle kierrokselle. Toisaalta budjetti ylittyi tälläkin kierroksella huimat 5 €. Ehkäpä ensi vuonna sitten ja reilummalla budjetilla.

sunnuntai 13. marraskuuta 2016

Isälle



Aika moni isä on tainnut tänä vuonna saada isänpäivälahjaksi kutistemuovista tehdyn avaimenperän. Meillä ainakin niin isä kuin ukitkin. Idea tähän tuli vastaan Ruusupuu ja Huvikumpu -blogissa. Vihdoinkin sain hyvän syyn kokeilla kutistemuovia ja hauskaa oli!



Tarkoitus oli tehdä ensin yksi koekappale, mutta kun isä oli sopivasti poissa kotoa, kaikki tarvikkeet levitelty pöydälle ja kädetkin maalattu, niin tehtiin sitten koko pellillinen pikku käsiä. Laitetaanpa siis seuraavaa kertaa varten pari huomiota ylös: 
  • kädet jäivät hieman kuperaksi, sillä en painanut niitä erikseen muotoonsa heti uunista ottamisen jälkeen
  • kirkas kutistemuovi olisi toiminut avaimenperissä paremmin, sillä molemmat puolet näkyvät käytössä
  • malttia maalin kanssa, sillä ylimääräinen näkyy ja tuntuu kutistetussa muovissa erittäin hyvin.

lauantai 12. marraskuuta 2016

Makramee-seinätekstiili


Taitokeskukset ovat heti lankakauppojen jälkeen suosikki putiikkejani. Taito Pirkanmaalle on mentävä Tampereella käydessä, ja pitkään Nurmeksen Taitokeskus oli tuon pienen kaupungin suosikkipaikkojani. No, koska kyseessä on hiipuva itäsuomalainen kaupunki, Taitokeskuskin muutti jokin aika sitten Lieksaan. Onneksi syysloman aikana pääsin vierailemaan sinne ja nappasin mukaani makramee-tekemispaketin. Olen ennenkin ylistänyt näitä tekemispaketteja, joissa joku valmiiksi kokoaa kaiken tarvittavan valmiiseen pakettiin ja minun tehtäväkseni jää vaan seurata ohjeita. Harjanvarren jouduin kyllä hakemaan lähimmastä Prismasta. 


Tämä makramee-seinävaate tehdään kaksoistasosolmuilla Paula-punoskuteesta. Jäin saman tien koukkuun ja väkersin koko seinävaatteen yhden viikonlopun aikana. Tilasin tuota samaa vaaleanharmaaata Paulaa Lankavalta Tampereen Messuille noudettavaksi, ja pidetäänkin sitten makramee-bileet naapurin rouvan kanssa. Eikös ne amppelitkin ole nykyään taas kovin muodikkaita?

keskiviikko 9. marraskuuta 2016

Himmelihommia


Tänä vuonna olen ollut harvinaisen innoissani pimenevistä illoista ja lähestyvästä joulusta. Sisustusvalot ja led-kynttilät palavat iltaisin lähes joka huoneessa, ja nautiskelen tunnelmasta teetä hörppien ja neuloen. Sisustusvalot ovat siis tärkeässä roolissa pimeänä aikana, joten oli selvää, että tytön huoneen sisustusta uusiessa piti valotkin päivittää.


Pienet minihimmelit sopivat hyvin huoneen tyyliin, joten vaikka himmelihommat ei minun kärsivällisyydelleni olekaan, väänsin niitä sen tarvittavat 20 kappaletta. Pujotin mustat muovipillit metallilankaan, mikä tuntui olevan helpommin käsiteltävää kuin lanka. Myös himmeleiden kiinnitys valosarjaan oli varsin näppärää metallilangan avulla.


Innostuin vielä tekemään olohuoneen ikkunaan samalla tyylillä himmelikranssin, jonka sisään pujottelin paksumpaa metallilankaa pitämään muotoa sekä valosarjan. Läheltä tarkasteltuna se näyttää kovastikin itse tehdyltä, mutta iltahämärässä kukaan ei pieniä puutteita huomaa.

lauantai 5. marraskuuta 2016

Tiplukkaat


Pari viikkoa sitten olin Snurressa Oma kirjoneule -kurssilla. Siellä sai vinkkejä kirjoneuleen neulomiseen ja siihen, miten erilaisia valmiita kirjoneulemalleja voisi hyödyntää omissa neuleissa. Sivuutin kuitenkin kaikki monimutkaiset mallit ja päädyin neulomaan tytöille lapaset näillä perustipluilla. Yksinkertainen on kaunista ja sitä rataa. Erittäin tärkeää tietysti se, että malli olisi sen verran helppo ja vaivaton neuloa, että saisin neljä lapasta valmiiksi rivakassa aikataulussa. 


Lankana lapasissa on ihanan pehmeä Sandnes Garnin Alpakka/Ull, joka kuului kurssin hintaan (vaalean- ja tummanharmaa). Lisäksi lapasten kärkiin neuloin Rowanin Felted Tweediä. Ja hei, ihan itse osasin neuloa lapaset ilman ohjetta :) !

lauantai 29. lokakuuta 2016

Alsedan uudet vaatteet


Järkkäilyinnostus siirtyi tyttöjen huoneista myös olohuoneen puolelle. Jo jonkun aikaa minua on häirinnyt Ikean Alseda-rahien värikkäät Välkky-päälliset. Silloin joskus kaipailin jotain piristystä ja väriä elämään, mutta tässä sitä nyt ollaan. Ei varmaankaan yllätä ketään, että oranssi ja fuksia korvattiin valkoisella ja tummanharmaalla. 

Tällä kertaa tein päälliset virkkaamalla. Sen kummempaa ohjetta en tähän etsinyt, mutta nämä ovat vähän kuin suuret, pyöreät korit. Alareunat kiristin vielä narulla rahin alle. Sinne ne Alsedat nyt maastoutuu paremmin muiden huonekalujen joukkoon. Entiset on kyllä jemmassa, jos joku päivä tarvitaan lisää väriä.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...