Perhosmagneetit

Samalla teemalla jatketaan. Tanssinopettajalle tokaluokkalainen askarteli itse kauniin kortin ja kuoreen sujahtaa mukaan pieni perhosmagneetti. Toisellekin perhoselle olin tehnyt suunnitelmia, mutta sotkin liiman kanssa niin pahasti, että taitaa jäädä meille. 

Nyt tekisi mieli virkata värikäs perhosparvi keittiötä piristämään. Yhden perhosen virkkaamiseen menee ehkä vartti, joten ei mahdoton suunnitelma. Ohje perhosiin löytyy täältä.

Lahjarättejä

Tänä keväänä tarhantädit saivat lahjaksi tiskirättejä ja tummaa suklaata. Vinkin sain yhdeltä teistä lukijoista, joten kiitos siitä! Tiskirättiä olin mietiskellyt itsekin, mutta välillä sitä epäilee itseään. Varsinkin nyt, kun edessä on jäähyväiset, joten pitäisikö lahjan olla jotenkin erityisen hieno? Kaksi tädeistä on ollut neitokaisen mukana tarhaelämässä kokonaiset neljä vuotta, ja syksyllä alkaa eskari uusien opettajien kanssa.

Tämä kevätlahja sopi kuitenkin oikein hyvin tiukkaan aikatauluun ja niukkaan budjettiin. Eikä ainakaan pahasti mennyt metsään, sillä ei löydy tiskirättiä tai suklaata viiden inhotuimman lahjan joukosta (linkki Hesarin artikkeliin).

Mon petit gilet rayé

Oli jo aikakin neuloa raitatakki, sillä raidat on ihania ja Noro varsinkin on parhaimmillaan raidoitettuna yksivärisen kanssa. Parasta tässä oli tietysti se, että kotoa löytyi kerrankin valmiina sopivat langat (Noro Kureyon Sockin lisäksi Dropsin Alpacaa) eikä tarvinnut kurvata lankakaupan kautta.

Pitkään kuitenkin kypsyttelin ideaa, mutta mitä enemmän ihailin muiden tuotoksia Ravelryssä niin pakko oli aloittaa. Epäilytti kun ohjeessa oli vain yksi koko - onkohan se sopiva, entä osaanko muokata sitä tarvittaessa vai joutuuko tässä taas purkamaan? 

Lisäsin takkiin pari raitaa enemmän ennen kuin hihat erotettiin. Ihan turhaan nyt kun jälkikäteen katselin takkia päällä, mutta en osannut hahmottaa sovitellessa. Yleensä hartiat kinnaa ja hihat on liian tiukat, mutta nyt olisi riittänyt muutama lisäsilmukka hihoihin ja vartaloon.

Tarkkaan tutkailin Norokerää ennen aloittamista ja kurkistelin kerän sisällekin, mutta silti se pääsi yllättämään. Muutamassa kohdassa langan väri muuttui hyvin lähelle tuota alpakkalankaa ja tietyssä valaistuksessa raidat näyttävät siinä kohtaa katoavan kokonaan. En kuitenkaan alkanut pätkiä lankaa, ei se nyt niin paljoa häiritse.

Yläosan lisäykset tehtiin muuten tyyliin "lisää tasaisin välein 30 silmukkaa". Jos on muitakin, jotka tähän kaipaavat valmista laskuria, niin se löytyy täältä. Ainakin minulla ne lisäykset eivät ole koskaan tasaiset, vaikka kuinka lasken.

Ihana takki tuli, kyllä kannatti tikuttaa. Ohje on Isabelle Milleretin Mon petit gilet rayé ja se löytyy ilmaiseksi täältä. 

Keppihevonen

Lahjapajassa on ollut pitkästä aikaa säpinää. Törmäsiin söpöön, virkattuun keppihevoseen Ripaus tunnelmaa -blogissa (ohje täällä), ja innostuin siitä kovasti. Kaivelin harmaat langat esille ja 4,5 mm koukulla virkkasin niitä kaksinkertaisena mallia hiukan mukaillen.

Lisäilin muutamia silmukoita ja kerroksia, ja koska en hirveästi pidä jäljestä, joka syntyy kun kiinteitä silmukoita virkataan tasona, virkkasin kappaleet edestakaisin. Tai oikeastaan joka toisen kerroksen ylösalaisin. Hevosen pää on siis kasattu kolmesta eri kappaleesta (+ korvista), jotka lopussa ommellaan yhteen.

Kaulaan lisäsin sisäpuolelle "lipareen", jonka teippasin ilmastointiteipillä keppiin kiinni. Pysyypähän pää paikoillaan kovemmassakin menossa. Teipit jäi päällevirkatun varren alle piiloon. Varsin soma keppihevonen tästä kuoriutui, ja ihan on hevosen näköinen, vaikka välillä olinkin epäileväinen. Toivottavasti on myös pienen 2-vuotiaan pojan mieleen.

Lisäksi virkkasin pakettiin kirjekuoren, johon löytyy ohje Virkkuri II:sta. Silloin Virkkuri-innostus oli kovimmillaan ja jotain oli saatava valmiiksi heti. Kirjekuoreen mahtui sopivasti lahjan toinen osa (vahaliidut) ja onnittelukortti. 

Optista virkkausta

Ensimmäisenä uusimmasta Virkkurista lähti koukulle Kuutio-pikkulaukku, ja aika hauskaa pintaa saa kolmella värillä aikaiseksi. Tosin olen niin tykästynyt kalalankaan laukkulankana, että pitää vielä miettiä, millainen laukku tästä oikein tulee. Catania on niin paljon pehmoisempaa ja tuntuu, että ottaa nokkiinsa jo pienestä purkamisesta.

En ole varma ymmärsinkö tuon optisen virkkaamisen idean oikein, mutta ainakin näin ohuemmalla langalla jälki on siistiä. Hitaasti edistyy, tosin syynä on ainakin osaksi lähes koko perheen kiertänyt vatsatauti. 

Edellisestä johtuen on vähän aikataulut sekaisin ja kevätjuhlatkin lähestyy. Saa vinkata, jos on mielessä jotain nopeaa & kivaa itsetehtyä lahjaa tarhantädeille ja opettajille!

Meadow Grass

Minulla on tapana aloittaa uusi huivi aina silloin, kun muut keskeneräiset neuleet ja virkkuut ei edisty millään. Ei mitenkään järkevää, sillä en olisi nytkään tarvinnut uutta huivia.

Olin kuitenkin jo päättänyt viikkoja sitten seuraavan huivini värimaailman nähtyäni Ravelryssä kaksi houkuttelevan väristä huivia (löytyy täältä ja täältä). Sitten Heidi Alander julkaisi uuden huiviohjeensa, Meadow Grassin, ja eipä siinä kauaa mennyt kun kaivelin muiden projektien jämät puikoille (The Uncommon Theadin Silky Merino Fingeringiä, Handun Perussukkalankaa ja Kirjo-Pirkkaa).

Loppuun asti sain jännittää, onko kutakin väriä tarpeeksi ja olihan niitä. Neule eteni kuin unelma, ei mitään ongelmaa missään vaiheessa. Ainoastaan pingotusvaiheessa laiskuus iski, enkä jaksanut panostaa siihen sillä hartaudella kuin pitäisi.

Hiukkasen vielä mietiskelen, onko tuo pinkki nyt niin minua vaikka herkullisen värinen onkin.