Vuoden viimeiset

Vaikka blogi tuntuu hiljenneen, niin se ei tarkoita sitä, etteikö täällä olisi neulottu tai virkattu. Lähes kaikki viime aikojen tuotokset ovat olleet lahjoja, jotka ovat valmistuneet niin viime tipassa, ettei kaikista ole edes keretty valokuvaa ottaa. Alla kuitenkin pari varsin onnistunutta lahjaa.

Vanhempi tytöistä piti ystävälleen yllätyssynttärit yksisarvisteemalla, ja siitä se ajatus sitten lähti. Muistin, että olin nähnyt Ravelryssä ohjeen söpöön yksisarviseen. Plussaa tietysti se, että ohje oli ilmainen ja se oli todella nopea ja helppo virkattava. Samalta suunnittelijalta löytyy muuten monta muutakin upeaa virkkausohjetta.

Tämän vuoden neulotut joululahjat ovatkin sitten tässä kuvassa. Kaksi pipoa. Yksinkertaiset joustinneulepipot, mutta jotenkin näissä meni kaikki kohdalleen. Puikkokoko (3,5 mm) suhteessa langanpaksuuteen (Lamana Cusco), silmukkamäärä (102 s) sekä pipon korkeus. Tällä reseptillä on tarkoitus neuloa vielä tytöillekin pipot, jos vaan ruuhka puikoilla hellittää.

Viime vuodelta pitää mainita myös yksi tosi kiva juttu. Kodin Kuvalehdestä kysyttin ohjetta kissakassiin, jonka virkkasin kesäkuussa. Kassi olikin kovassa käytössä nuorimmalla tyttärellä kesän kauppa- ja kirpparikierroksilla. Ohje löytyy joulukuun numerosta (24/2017).

Ihanaa alkanutta vuotta teille kaikille! 

Mesiangervot

Uusimmassa Taitolehdessä (6/2017) oli Soile Pyhänniskan suunnittelemat upeat Mesiangervo-lapaset. Sellaiset, jotka voisi vaikka neuloa hyvälle ystävälle syntymäpäivälahjaksi. Briossin suhteen olen aika kokematon, joten ei ehkä fiksuin valinta lahjaneuleeksi, mutta ehkä pienet kauneusvirheet voidaan antaa anteeksi.

Lapasten ohje oli selkeä, joten perusbriossi kavennuksineen ja lisäyksineen sujui hitaasti, mutta varmasti. Toisen lapasen kohdalla pystyin samalla seuraamaan muutakin elämää ympärilläni. Kokemuksen puutteen huomaa siinä, että virheiden korjaaminen ja pudonneiden silmukoiden metsästäminen paria kerrosta alempaa oli haastavaa, eikä jälki ole niin kaunista kuin toivoisin. Omien lapasten kohdalla tällaiset pikkujutut ei tietysti tuntuisi missään, mutta kummasti sitä lahjaneuleita tuijottelee kriittisemmin.

Virheitä tai ei, niin nämä ovat ehdottomasti kauneimmat lapaset, mitä olen koskaan neulonut. Lankana on aiemmista projekteista tutut Juniper Moon Farmin Herriot Fine (musta) ja Hedgehog Fibresin Sock Yarn (typewriter). Toinen alpakkaa ja toinen merinoa, mutta hyvin toimivat myös yhdessä. Seuraavaksi jäänkin suunnittelemaan sopivaa väriyhdistelmää omiin lapasiini.

Kuplia

Tiedättekös sen tunteen, kun joku neule on niin suosittu, että se tulee vastaan lähes jokaisessa blogissa, instassa ja facebookissa, eikä sitä enää halua nähdä ainakaan omilla puikoilla? Niin kävi näiden Soile Pyhänniskan suunnittelemien Kupla-lapasten kanssa. Kuplat jäi silloin muutama vuosi sitten neulomatta, vaikka malli on kaunis. Ja olihan nämä myös tosi mukavat ja nopeat neuloa. 

Tämä lapaspari meni naapurin tytölle. (Lanka Drops Nepal, puikot 4 mm) 

Meikkipussukat

Viime viikkoina olen tarttunut mieluummin virkkuukoukkuun kuin neulepuikkoihin. Pussukkatehdas on ollut vauhdissaan, ja virkkasinkin itselleni meikkipussukan tämän hetkisillä lempiväreilläni. Persikkaiset ja vaaleanpunaiset sävyt ovat löytäneet tiensä vähitellen harmaan rinnalle, ja tartun lankakaupassa yhä useammin lankoihin näissä vaaleissa sävyissä. 

Meikkipussukan ohje on Hilja Designin Pirjon käsialaa. Tykästyin ohjeen pintakuvioon sekä tuohon kirjovirkattuun raitaan. Olen virkannut lukuisia peruspussukoita tämän vuoden aikana, joten tämän virkkaaminen oli aikaisempiin verrattuna koukuttavaa ja hauskaa.

Ja kun vauhtiin pääsin, virkkasin samaan syssyyn vielä pari pientä pussukkaa tuolla samalla pintakuviolla tyttöjen opettajille lahjaksi. Tätä ihmettä ei ole vielä koskaan tapahtunut, että opettajien lahjat olisivat olleet näin hyvissä ajoin valmiina. Aika rentouttava tunne, kun tiedossa ei ole sitä viimeisen illan paniikkia.

Miau!

Tulin vain huikkaamaan, että Hilja Designin suunnitteleman nallekarhun ohje löytyy nyt Ravelrystä (klik). Samaa ohjetta pohjana käyttäen virkkasin tämän kissan kummipojalle synttärilahjaksi. Suloinen, eikös totta?

Ananaspussukka

Viimeisen reilun vuoden aikana moni lähipiirin tyttö on saanut synttärilahjaksi virkatun pussukan. Suurin osa on jäänyt kuvaamatta blogiin, koska ne ovat olleet samanlaisia kuin aikaisemmatkin. Tästä viimeisimmästä nappasin kuitenkin pari kuvaa, sillä vihdoinkin sain testattua syksyllä kokeilemaani waistcoat stitchiä pussukkaan. Pinta näyttää siis neulotulta, vaikka onkin virkattu. Pinnasta tuli aikamoista peltiä 2,5 mm koukulla, joten suosittelen hieman normaalia isompaa virkkuukoukkua. Lankana tässä on Catania, jonka sinivihreitä jämänöttösiä löytyi useampaakin sävyä.

Pussukka on viimeistelty ananassilitysmerkillä. Tytöt ovat ostaneet useaan otteeseen silitysmerkkejä Nova Melinalta, ja vihdoinkin sain luvan kokeilla yhtä silitysmerkkiä itsekin. Voi olla, että ensi kerralla ostan itsellekin muutaman silitysmerkin, sillä näillä saa virkattuun pussukkaan pienellä vaivalla ihan uutta ilmettä.

Virkattu nallekarhu

Hilja Designin Pirjo kyseli joku aika sitten innokkaita testivirkkaajia suunnittelemalleen nallekarhun ohjeelle. Olin jo aiemmin ihaillut näitä nalleja instassa, joten innolla lähdin mukaan. Mietin kyllä ensin ihan tosissani, onko minusta tähän, sillä keskeneräisten joukosta löytyy useampikin virkatun pehmon alku. Onneksi lähdin, sillä enpä muista, milloin virkatun pehmoeläimen tekeminen olisi ollut näin hauskaa.

Hommahan alkaa virkkaamalla ensin nallen kirjovirkattu, timanntikuvioinen vartalo. Sopivan väriyhdistelmän miettiminen oli hauskaa ja puuvillajämille tuli käyttöä. Pikkuruiset kädet ja jalat valmistuivat vaivattomasti, ja ne kiinnitettiin vartaloon ennen pään virkkaamista. Erittäin toimiva juttu, sillä näin vältyin siltä masentavalta hetkeltä, jolloin virkatun pehmon kymmenet pikkuosat lojuvat siellä täällä ja jäävät odottamaan sitä ihmettä, milloin innostun ompelemaan ne kiinni. 

Lopputuloksena on tosi söpö nalle, jolle tekisi mieli virkata useampikin kaveri eri väriyhdistelmillä. Tämä meni veljenpojalle synttärilahjaksi, joten pitäähän näitä saada omaankin kotiin. 

Ohje on tulossa myöhemmin Ravelryyn - lisään linkin heti, kun ohje on saatavilla.
Edit: ohje löytyy täältä

Uus Seiklus

Silloin kun Find Your Fade -huivini oli alkuvaiheessa, kuljetin sitä mukanani Turkuun asti. Siellä keskustelimme tyttöni kummitädin kanssa neulomisesta ja huiveista, ja siitä tekisinkö hänellekin ihan maksua vastaan huivin.

Tilaustyöt tuntuvat haastavilta, mutta lahjaksi on hauska neuloa. Varsinkin henkilölle, joka arvostaa käsintehtyä. Niinpä laitoin puikoille Justyna Lorkowskan Seiklus-huivin.

Neuloin Seikluksen pari vuotta sitten itselleni, ja olen käyttänyt sitä paljon. Huivin muoto on yhden vyyhdin ohjeeksi toimiva ja pitsineulos näkyy kaulalle kietaistunakin. Ainaoikean ja pitsin vuorottelu tekee huivista myös hauskan neulottavan, joten lahjahuivi oli nopeasti valmis. Postituksen kanssa kestikin vähän kauemmin, mutta sieltä Turun katukuvasta voi jatkossa yrittää bongata tämän Seikluksen.

Joululahjat

Tänä jouluna sain neulottua kolme lahjaa lähipiirin lapsukaisille. Vaikka neulomukset ovat pieniä niin kooltaan kuin määrältäänkin, niin kyllä näistä stressin sai aikaiseksi jättämällä neulomisen mahdollisimman lähelle jouluaattoa.

Veljenpojalle toivottiin lapasia, ja Moggiesit ovat olleet neulejonossa jo pitkään, Itseasiassa yksi pari löytyy keskeneräistenkin kasasta, enkä todellakaan ihmettele, miksi se sinne on jäänyt. Nämä ovat vähän liian haastavat minun kirjoneuletaidoilleni. Langanjuoksut ovat pitkiä, neulejälki on kaikkea muuta kuin tasaista pingotuksenkin jälkeen ja näitä nyt oli vaan todella hidas neuloa.

Mutta on ne silti ihanat! Niin kuin kissat aina on! Harkitsen jopa tekeväni ne keskeneräisetkin loppuun. Lankana muuten Dropsin Alpaca, jota on hyvä olla aina jemmassa muutama kerä mahdollisimman monessa värissä.

Tytöille (sekä omille että naapurin) tein joskus kissa- ja kettuaiheisia huiveja. Ne ovat edelleen olleet kovassa käytössä, joten ajattelin tehdä samalla idealla kummipojille sekä kissan että Haisulin. Haisulin naaman kanssa oli haasteita, mutta kyllä se Haisuliksi tunnistettiin. Näissäkin molemmissa Dropsin Alpacaa. Kissassa kaksinkertaisena ja Haisulissa Alpacan kaverina pörröistä Schachenmayrin Braziliaa.

Isälle

Aika moni isä on tainnut tänä vuonna saada isänpäivälahjaksi kutistemuovista tehdyn avaimenperän. Meillä ainakin niin isä kuin ukitkin. Idea tähän tuli vastaan Ruusupuu ja Huvikumpu -blogissa. Vihdoinkin sain hyvän syyn kokeilla kutistemuovia ja hauskaa oli!

Tarkoitus oli tehdä ensin yksi koekappale, mutta kun isä oli sopivasti poissa kotoa, kaikki tarvikkeet levitelty pöydälle ja kädetkin maalattu, niin tehtiin sitten koko pellillinen pikku käsiä. Laitetaanpa siis seuraavaa kertaa varten pari huomiota ylös: 

• kädet jäivät hieman kuperaksi, sillä en painanut niitä erikseen muotoonsa heti uunista ottamisen jälkeen
• kirkas kutistemuovi olisi toiminut avaimenperissä paremmin, sillä molemmat puolet näkyvät käytössä
• malttia maalin kanssa, sillä ylimääräinen näkyy ja tuntuu kutistetussa muovissa erittäin hyvin.

Emoji-pussukka

Kaverisynttäreiden lahjabudjetti on meillä noin 10 €. Silloin tällöin innostun virkkaamaan lahjaksi myös jotain itsetehtyä, jos aikaa on riittävästi. Tosin yleensähän ne parhaat ideat tulevat viime tipassa! Onneksi tämän emoji-pussukan virkkaamiseen ei mennyt kuin hetki. Sisään sujahti vielä kynsilakka ja huulirasva.

Käpykimppu

Käpyruusuja - 

kissan kestäviä, enkä minäkään saa näitä hengiltä. 

(Ohje Suuri Käsityölehdestä 7/2016)

Hedelmäpussukoita

Myönnetään, että toistan taas itseäni. On nimittäin pari pussukkaa valmistunut, mutta ei sentään tuhansia niin kuin tyttäreni epäili. Nämä hauskat hedelmäaiheiset kuviot oli suorastaan pakko virkata, joten tytöt saavat pari uutta pussukkaa kokoelmaansa ja yksi lähtee rapakon taakse Minnesotaan, jossa vanhemman tytön kirjekaveri asustaa. Ilmainen ohje löytyy täältä.

Pilkkuja

Naapurin rouva täytti vuosia. Mielessä pyöri kiva lahjaidea ja materiaalitkin löytyivät kotoa, joten koukuttelin rouvalle minipussukan. Tässä on tuttuja piirteitä Virkkurin malleista ja aiemmista pussukoista, joita olen virkannut.

Rakentelin pussukan 15 cm leveän vetoketjun ympärille ja virkkasin siihen mustia pilkkuja. Korkeutta pussukalle tuli 11 cm. Varsin näppärän kokoinen vaikka laukussa kuljetettavaksi. Pienoinen pussukkakateus iski, joten näitä on tulossa vielä lisääkin:).

Kiss-kiss -rasiat

Tytöt odottavat huomista kevätjuhlaa ja alkavaa kesälomaa malttamattomina. Tänä vuonna päätin virkata opettajille lahjaksi pienet kannelliset rasiat, ja täytin ne Fazerin Kiss-kiss -karkeilla. Nämä menevät vaikka korurasiana sitten, kun herkut on syöty.

Rasiat on virkattu kalalangasta 2 mm koukulla, ja kovetettu kevyesti liima-vesi -seoksella, jottei kannet kupruile ja reunat pysyvät ryhdikkäämpinä. Sen verran kiva lahjaidea, että saatanpa tehtailla näitä lisääkin.

Ashling Shawl

Ashling Shawl - syntymäpäivälahja ystävälle. Ainaoikealla ja pitsillä neuloutui aikalailla upea huivi. Lankana Dropsin Lace ja puikot 3,5 mm.

Miau!

Kissaihmisenä ilahdun erityisen paljon, jos pääsen virkkaamaan tai neulomaan kissa-aiheisia projekteja. Kummipojan perheessä on kolme kissaa, joten kissapenaali ja -kynäpurkki tuntuivat sopivalta vaihtoehdolta syntymäpäivälahjaksi. Ideat täältä ja täältä, mutta ohjeet omasta päästä. Lankana tuttu Catania ja koukku 3 mm. Söpöt kissakynät ja -viivaimet löytyy Nova Melinalta.

Mr. Fish

Eräälle pienelle pojalle Mr. Fish -lapaset, Dropsin ohjeella ja Dropsin Alpacalla neulottuna. Söpöt on!

Viimeiset pussukat

Pussukkatehtaalla on ollut aika hiljaista. Pääsiäisenä otin itseäni niskasta kiinni ja viimeistelin kaikki kolme keskeneräistä pussukkaa. Nämä jäävät meille kotiin, joten kiire näillä ei ollut. Kukin sai esittää väritoiveen ja pussukan koko määräytyi langan määrän mukaan. Ohje löytyy Prinsessajuttu-blogista.