Hitofude

Joulusta juhannukseen tässä meni. Nautinnollista neulomista, pingotuksen kanssa taistelua, hiukkasen purkamista sekä uudelleen neulomista, ja lopputulos on aikalailla täydellinen.

Hitofude Cardigan on kaunis, elegantti neule, joka pomppasi heti ilmestyttyään neulejonooni. Tampereen messuilta ostin Titityyltä The Uncommon Threadin Merino Silk Fingeringiä, ja joulunpyhinä loin ensimmäiset silmukat. Takki neulotaan yhdessä osassa ylhäältä alaspain. Yhdellä jättilankakerällä neulottaessa pääteltäväksi jäisi vain aloitus- ja lopetuslanganpäät.

Neule eteni sulavasti, ohje on selkeä ja lanka aivan ihanaa. Alaosan pitsi neuloitui myös vauhdilla. Pingotuksen jälkeen neule oli kuitenkin pettymys. Hihat kiristi eikä pituutta ollut tarpeeksi. Takin sivuhelmat jäivät roikkumaan navan yläpuolelle, ja vaikka miten peilailin, se ei vaan tuntunut hyvälle. Pidemmän tauon jälkeen uusi yritys pingotuksen suhteen, mutta aivan sama lopputulos.

Kesän alussa nappasin neuleen reissulle mukaan. Purin joustinneuleen ja neuloin alareunaan pitsiä reilu parikymmentä kerrosta lisää. Kesällä pingotus onnistuu helposti parvekkeella ja tällä kertaa siinä ei ollut mitään ongelmaa. Hihoihin ja hartioihin tuli sopivasti leveyttä ja takin pituus on just sopiva. Ihana tunne, kun olin jo luullut ettei tästä mitään tule. 

Upea neule, suosittelen kaikille! Ehdottomasti neulon tämän vielä joku päivä uudelleen.

Pitsipallo

Vihdoinkin kolmen vuoden jälkeen vanhempi tyttö saa lamppuunsa varjostimen. Olen kokeillut erilaisia viritelmiä ja keskeneräisinä niitä on roikkunut katossakin, mutta mikään ei ole toiminut niin kuin suunnittelin.

Pääsiäisenä näin Nurmeksen käsityökeskuksessa isoja, virkattuja pitsipalloja, joissa oli valosarja sisällä. Näin sellaisen heti tytön huoneen valaisimena. Ostin paperinarua sekä jätti-ilmapallon virkatun pallon kovettamiseen ja sain kaupan päälle pitsipallon ohjeen. Virkkasin päivässä pallon valmiiksi. Liima-vesiseoksella kovettaminen meni kuitenkin täysin pieleen, joten pikku tauko oli paikallaan.

Kesän alussa uusi yritys, tällä kertaa ohuemmasta paperinarusta ja suuremmalla koukulla (10 mm). Jännät paikat oli taas kovetusvaiheessa, eikä tämäkään ole pyöreätä nähnytkään. Mutta ei se niin paha ole kuin ensimmäinen. Hiukkasen irvistyttää kun ohi kävelen, mutta siellä se katossa nyt roikkuu.

Tässä vielä kuva ensimmäisestä versiosta. Värikin vaihtui oranssista valkoiseen, sillä en oikeastaan pitänyt valosta joka oranssin pallon sisältä heijastui. 

Ihanaista juhannusta teille lukijoille! Meillä onkin nyt ihan oma valopallo katossa ja villasukatkin valmiina, joten eiköhän tästä tule oikein mukava juhannus:)

Mind the Gap

Tammikuussa näin Valaan villapaita -blogissa hauskat raitasukat, jollaiset minun oli ehdottomasti saatava itselleni. Sukat oli neulottu itseraidoittuvasta langasta, jonka värimaailma on poimittu Lontoon metrokartasta. Nerokas idea!

Huomaamatta olin klikkaillut itseni kaupan sivuille (löytyy täältä) ja nakannut koriin yhden vyyhdin. Aloitinkin sukat jo keväällä, mutta homma tyssäsi kantapäähän.

Viikko sitten uusi yritys, sillä tarvitsin matkaneuletta. Kokeilin varpaista varteen ohjetta (Vanilla socks), jossa kantapää tehdään jälkikäteen. Ihan näppärä tapa neuloa sukat, mutta hiukkasen reilut tuli. Sopii hyvin tällaiselle tumpelolle, joka ei osaa tiimalasikantapäätä tehdä.

Ihan parhaat sukat tuli, täydelliset värit ja on muuten taas sen verran viileää, että kyllähän täällä villasukkia tarvitaan.

Kuutio-laukku

Jonkun aikaa kesti, mutta sainpahan otettua itseäni niskasta kiinni ja viimeistelin Kuutio-laukun. Itse virkkaaminen eteni joutuisasti ja uuden, optisen virkkauksen, opetteleminen oli oikein hauskaa. Kuvion etenemistä seurasi mielellään, eivätkä kolme lankaakaan kovin pahasti sotkeutuneet keskenään.

Mutta sitten tuo viimeistely... Pohjasauman ompelu, nepparit ja hihnan ompelu otti aikansa. Enkä edes miettinyt, että olisin ommellut tähän kankaasta vuorin. Ohjeen mukaan kokeilin tähän laukun kiinnitystä kahdella nepparilla. Vetoketju olisi toimivampi, mutta laiskuus iski.

Loppujen lopuksi tästä tuli meikkipussukka. En osaa mieltää tätä käsilaukuksi ja ilman vuorta tämä on siihen tehtävään liian lötkö. Pakko myöntää, että jos vielä käsilaukun virkkaan niin se on ehdottomasti kalalangasta! Tämä on näitä projekteja, joissa itse prosessi on tärkeämpää kuin lopputulos. Vaikka onhan tämä varsin hieno meikkipussukka, joten tyytyväinen olen valmiiseen tuotteeseenkin.

Ohje Kuutio-pikkulaukkuun löytyy Virkkuri kakkosesta ja tähän meni kolme kerää Cataniaa, yksi kerä per väri. Niin, ja koukkuna kaksimillinen.

Olen muuten vihdoinkin päässyt yli käsityöpläähistäni. Siihen tarvittiin sukkapuikot ja värikästä lankaa, eipä olisi ikinä uskonut.

Karkkitikkarit

Nova Melinan blogissa törmäsin hauskoihin karkkitikkareihin. Synttäreiden kiitoslahjat aiheuttavat välillä päänvaivaa, vaikka en niitä kovin tosissaan otakaan. Jotain pientä, mielellään itsetehtyä, ei mitään kallista - sillä mennään. Aina ei siihen askarteluun ole kuitenkaan paljoa aikaa, joten karkkitikkarit ovat aivan täydellinen idea.

Tulevan eskarilaisen synttäreitä juhlittiin eilen, ja väkersin nopsaan tarhakavereille makoisat tikkarit. Samaa ideaa aion ehdottomasti käyttää elokuussa, kun juhlitaan vanhemman neidin 9 v synttäreitä.

Mustavalkoista

Vaikkei kesäloma vielä alkanutkaan, olen pitänyt lomaa käsitöistä. Into tehdä ja touhuta on nyt kadonnut jonnekin. Jottei menisi ihan lorvailuksi iltaisin telkkarin ääressä, olen hitaasti silloin tällöin virkannut pari pientä pussukkaa Virkkurin vinoraitalaukun ohjetta mukaillen. Toinen kännykälle, toinen korteille. Napakat pussukat tuli kalalangasta, eikä ihan heti lörpähdä.

Näitä mustavalkoisia onkin jo hieno kokoelma!