Seiklus

Seiklus Shawlette on se huivi, joka houkutteli minut neulomaan kesän helteiden jälkeen. Huivi on osa Justyna Lorkowskan yhden kerän seikkailuja, joissa matkataan ympäri maailmaa.

Tämän huivin myötä pääsin seikkailulle niinkin eksoottiseen maahan kuin Viro. Ainaoikein raitojen lomassa on tyypillistä eestiläistä pitsiä (lepalehekiriä).

Kesätauon jälkeen tämä oli varsin sopiva neulomus, sillä keskittyminen näinkin helppoon pitsikuvioon oli alussa todella vaikeaa. Onneksi väliin tuli ainaoikeat ja pääsin hetkeksi neulomaan ajattelematta mitään. 

Malliltaan huivi on hiukkasen epäsymmetrinen kolmio. Kuitenkin sellainen, että se on heppo käyttää ja kietaista kaulaan. Lanka on pehmeää ja ilmavaa (Tosh Merino Light), väri täydellinen ja muutenkin huivi on se tämän hetkinen suosikki.

Ainaoikean ansiosta huivi venyy pingotusvaiheessa reippaasti. Kokoa tulee siis riittävästi, vaikka huivi on neulottu yhdestä vyyhdistä. Tykkään ja ennustan huiville kovaa käyttöä! Täällä ollaan siis kaikin puolin valmiina syksyyn - kynttilätkin on sytytetty ja villasukat lämmittää jalkoja.

Penaali

Tälle äidille tuli yllärinä, että eskarilainen tarvitsee oman penaalin. Esikoinen ei aikoinaan tarvinnut, joten hiukkasen jälkijunassa sain neitokaisen pussukan valmiiksi.

Luotan jälleen kalalangan kestävyyteen ja pestävyyteen, eli värimaailma on jo monesta projektista tuttu. Virkkasin mustavalkoista perusraitaa ja ostin kirkkaankeltaisen vetoketjun, ettei ole ihan liian ankeaa eskarilaisen mielestä. 

Hauskat kirjainnapit löytyivät toissa kesänä Kuopiosta, muistaakseni Napista ja Nauhasta. Sopii aika loistavasti tähän tarkoitukseen. Virkkasin vielä pikkusydämen yläkulmaan ja kylläpä vaan tuli tytön mielestä hieno penaali.

Ja hei, vihdoinkin ensimmäinen kartio luonnonvalkoista kalalankaa loppui! Kyllä siitä onkin virkattu kaikkea mahdollista.

Miette

Juhannuksen jälkeen nappasin reissuneuleeksi mukaan Mieten. Miette on kaunis, pieni villatakki, jonka ohjeen saa ladattua Ravelrystä ilmaiseksi. Vaikutti nopealle neuleelle, kun lanka on paksuhkoa (Cascade 220) ja puikotkin viitoset.

Helteet hidasti vauhtia, mutta sopivaan väliin tuli valmista. On jo sen verran viileää, että tämän pikkutakin voi laittaa mekon päälle töihin tallustaessa. 

Malli on yksinkertainen ja sen pienenä jujuna on nuo reunojen pitsikuviot. Tykkäsin myös neuloa pitkästä aikaa ohjeesta, jossa kerrotaan rivi kerrallaan miten edetään. Sopivan aivotonta lomaneulontaa! Vähän sai kuitenkin jännätä tuleeko liian pieni, mutta melko sopivalta näyttää. Toinen hiha kinnaa toista enemmän. Taisi olla jo siinä vaiheessa lomat ohi ja käsiala kiristyi arjen alkamisen myötä. 

Kauniit napit ostin Titityystä. En tiedä, olisiko nuo tiplut olleet sadepisaroita. Ensimmäinen nappi meni kuitenkin näin päin, joten olkoon vaikka ilmapalloja.

Sitten kohti seuraavaa projektia. Ainakin ilmat on sellaiset, että sohvan nurkkaan on kiva käpertyä neuleen kanssa!

Vaasi

Heinäkuun helteillä kaivelin vielä Virkkuri ykkösen esille ja virkkasin vaasin kotia piristämään. Lievä pakkomielle saada tuhottua kaikki mini-ontelokuteet, joita keväällä ostin pari kiloa. Riittoisaa on, sillä vieläkin jäi jäljelle!

Vaasin sisällä on lasipullo, joka toimii siis varsinaisena maljakkona. Vaasi tuo jotain uutta kodin sisustukseen ja ai että, tykkään tuosta muodosta. Jos olisin kovin tarkka, niin virkkaisin tuon vaasin "kaulan" vähän kapeammaksi. Mutta ehkä sitten seuraavaan, nyt on ajatukset jo ihan muissa projekteissa.

***

Ihana tunne, nyt neulotuttaa! Upea vihreä lanka ja mielenkiintoinen huiviohje - siitä se viikonloppu alkaa!

Raitapussukka

Tulipas pidettyä taukoa... Ja olen todellakin laiskotellut käsitöiden suhteen. Sisälämpötila on vielä sen verran korkealla, ettei neulominen innosta. Virkkaus taas saa rintarangan kiukuttelemaan, mutta jotainhan sitä on pakko tehdä.

Hitaasti silloin tällöin virkaten sain juuri ennen koulun alkua valmiiksi koululaiselle kännykkäpussin. Edellinen oli jo todella rähjääntyneen näköinen, joten päätin testata, miten hyvin kalalanka kestää näinkin kovaa käyttöä. 

Virkkurin vinoraitalaukusta on tähänkin otettu mallia. Kokeilin nyt kahden silmukan raidoilla ja tykkään kyllä. Mutta olihan se vaan hitaampi virkata.

Viisastuneena edellisestä naputtelin neidin uuteen pussukkaan purjerenkaan, jottei langat heti rispaannu tuosta koukun alta. Parempi olisi, että pussukka kestää ainakin tämän vuoden. Ei näitä nyt liukuhihnalta virkata.