#muitaihaniatalvisukat

Viime aikoina olen jättäytynyt ulkopuolelle kaikista neulemaailman villityksistä. En ole osallistunut mysteerineulontoihin tai lankaklubeihin, enkä päässyt tapaamaan kansainvälisiä neulesuunnittelijoita. En ole vielä edes kerennyt opettelemaan briossia!

Muita ihania -blogin talvisukkaneulonta osui sopivaan väliin ja olin innolla mukana alun jahkailun jälkeen (osallistunko vai en, onko sopivia lankoja vai ei). Jahkailu kostautui, enkä päässyt jännäämään päivittäin uutta ohjepätkää mutta värikkäät sukat sain silti.

Tai tyttö sai. Neuloin sukat fingering-vahvuisista langoista, joten lisäsin yhden mallikerran verran silmukoita. Muuten päätin edetä ohjeen mukaan, ja sukat saisi hän, kenen jalkaan ne mahtuu. Nuorin ja itsepäisin kuitenkin omi nämä jo alkuvaiheessa itselleen, eikä kukaan jaksanut väittää vastaan.

Sydänmaa Mittens vol. 2

Toiset Sydänmaat - tällä kertaa kotimaisesta, kasvivärjätystä villasta. Nämä menivät äidille, joka kaipaili keltaisia lapasia.

Heartfelt

Julistan heti alkuun, että Heartfelt on kaunein neulomani neuletakki ikinä! Takki on Veera Välimäen suunnittelema, ja se on osa Veeran ja Joji Locatellin Interpretations vol. 3 -kokoelmaa.

Kaikki alkoi siitä, kun joulunpyhien jälkeen raahasin perheeni Snurreen lankaostoksille. Snurreen oli tullut Hedgehog Fibresin lankoja ja olin jo pariin otteeseen missannut koko jutun. Tällä kertaa olin ajoissa ja pöytä notkui ihania väriherkkuja, joita sitten koko perheen voimin ihastelimme (pl. mies). Yllätys, yllätys mukaan tarttui vain harmaata Hedgehog Fibres Sockia, mutta onhan tämä grafiittikin upea - eikös vaan?

Instassa mietiskelin, mikä olisi näille langoille sopiva projekti. Veeralla oli ratkaisu ongelmaan ja pääsin neulomaan Heartfeltin. Ihastuin malliin heti. Se on monikäyttöinen neuletakki, joka on astetta siistimpi töissä pidettäväksi, mutta menee hyvin vapaallakin.

Heartfelt aloitetaan keskeltä takaa niskasta luomalla silmukat pitsikaitaleeseen ja neulomalla sitä sopivan mittainen pätkä. Sen jälkeen poimitaan aloitusreunasta silmukat ja neulotaan vastaava toiselle olkapäälle. Pitsikaitaleen pitkältä sivulta poimitaan lisää silmukoita ja loppu neuloutuukin yhdessä osassa helmaan asti.

Heartfelt on sopivan mielenkiintoinen neulomus, jossa etuosan pitsin lisäksi pitsiä neulotaan keskelle selkäosaa. Sen verran sujuvasti neule eteni, että tämä sopi telkkarineuleeksikin. Muut neuleet jäivätkin vähäksi aikaa unholaan, sillä oli kiirus saada tämä ihanuus valmiiksi ja päälle.

Lopputulos on ihana jokaista yksityiskohtaa ja langan väriä myöten. Tässä vaiheessa olisi helppo unohtaa pienet haasteet langan kanssa, mutta nurisen kuitenkin. Langasta nimittäin lähti neuloessa paljon väriä. Erittäin hyvin se tarttui pakkasen kuivattamiin käsiini, ja niitä sai pestä jokaisen neulekerran jälkeen useampaan otteeseen. Ravelrystä ymmärsin, että ongelma ilmeisesti koski vain tätä grafiitin sävyä ja on kyllä värjääjällä tiedossa.

Mutta tässä vaiheessa en muistele pahalla, sillä en olisi halunnut neuloa tätä mistään muustakaan väristä. Neuloin takin vyyhti kerrallaan, enkä huomaa mitään eroa vyyhtien välillä. Värinvaihtelu on juuri niin hienovaraista kuin minun makuuni pitääkin, eikä tarvinnut kikkailla neuloessa tai katsella valmiissa työssä epämääräisiä laikkuja. Uusi kokoelma loi myös muita tarpeita, joten nyt sitten miettimään, mitä seuraavaksi puikoille!

Songbird

Janina Kallion Songbird iski johonkin hermoon sen verran lujaa, että piti ajella Järvenpäähän asti ostamaan ohjeen printtiversio (kävimme kyllä samalla reissulla tyttöjen kanssa Antti Tuiskun keikalla Järvenpää-talossa). Järvenpää sen vuoksi, että ohje on julkaistu yhteistyössä Lentävän Lapasen kanssa, ja on saatavilla helmikuuhun asti ainoastaan sieltä. Nyt helmikuussa ohjeen pitäisi tulla myös Ravelryyn ladattavaksi. 

Huivi pääsi puikoille melkeinpä samantien, sillä olin jo etukäteen päättänyt neuloa huivin The Uncommon Threadin Merino Lacesta. Lanka oli pyörinyt pari vuotta lankakorissa odottaen sopivaa projektia.

Langasta johtuen jouduinkin säätämään huivin kanssa enemmän kuin olin etukäteen kuvitellut. Neuloin, mittaisin langanmenekkiä vaa´alla ja purin. Sitten puikkokoko vaihtoon tai uusi silmukkamäärä kokeiluun ja sama alusta. Säätäminen ei siis todellakaan johtunut ohjeesta, joka oli erittäin selkeä niin kuin Janinan ohjeet yleensäkin. Olin vain päättänyt neuloa huivin langasta, jossa on metrejä huomattavasti vähemmän kuin ohjeessa.

Lopulta löysin sopivan silmukkamäärän ja puikkokoon (5 mm), ja posottelin siinä vaiheessa jo ulkomuistista huivin loppuun. Vielä muutama purkukerta loppumetreillä, sillä eihän ne minun laskelmat pitäneet paikkaansa vaan lanka meinasi vielä loppua kesken kaiken.

Hiukkasen oli helpottunut olo, kun vihdoin sain huivin valmiiksi tammikuun ensimmäisinä päivinä. Helpommallakin olisi päässyt, mutta onhan tämä kaiken säädön arvoinen. 

Olin jo vähän aikaa kaipaillut tällaista pitkulaista mallia muiden huivieni joukkoon. Tykkään huivin yksinkertaisesta ja hieman graafisesta ilmeestä. Ainaoikealla ja langankierroilla on taas luotu jotain kaunista. 

(Mies)pipo

Blogi on ollut hieman talviunilla. Töiden jälkeen olen monesti köllähtänyt päikkäreille ja se syö tietysti neuleaikaa. Tästäpä johtuen tämä simppeli tuplapipo ei valmistunutkaan tammikuun pakkasille niin kuin piti. 

Nuorempi tyttö tarvitsi (ainakin minun mielestäni) paksumman pipon tuulisille pakkaspäiville. Ohjeeksi valikoitui Neulistin Miespipo.  Yksinkertainen malli, jonka ehdoton plussa on käännettävyys.

Ostin Snurresta merinolankaa (Peo 30) hempeissä väreissä ja ilmeisesti värivalinnat olivat onnistuneet. Tyttö tykkää enemmän tuosta raidallisesta puolesta ja kieltämättä yksivärisenä se on ehkä liiankin simppeli pienelle prinsessalle. Olisinpa tajunnut neuloa siihen edes nurjan raidan Navoohin tapaan. Tupsuakin mietittiin, mutta mieluummin neitokainen haluaa pitää pipon käännettävänä. Kai tässä vielä saa toivoa tälle talvelle kunnon pakkasia?