Talvineuleita

Polvimittainen Heijastus-jakku

Piia Maria Pekkasen Talvineuleita-kirjan neuleet ovat saaneet inspiraationsa luonnosta, ja ne on kuvattu Suomen talvisisissa maisemissa. Kirja saa kaipaamaan lumista pakkastalvea sekä lämpimiä neuleita, ja marraskuinen vesisade tuntuu entistäkin tylsemmältä tämän jälkeen.

Höyhenen kevyt Kuura-pusero

Piia Maria Pekkasen nimi on tullut viime aikoina vastaan useammassakin yhteydessä. Hän on tuttu suomalaisten käsityölehtien neuleohjeista ja Tampereen Messuillakin olisi sunnuntaina ollut mahdollisuus päästä kuuntelemaan Piia Marian esitystä Talvineuleista.

Muhkea Katve-jakku

Talvineuleita-kirja on kauniisti kuvattu, looginen kokonaisuus, jossa kokomerkinnät ja tarvittavat materiaalit on ilmaistu erittäin selkeästi. Mikäli neuleohjeissa tulee uusia tekniikoita vastaan, ne on selitetty viereisellä sivulla "Neulekoulussa" sanallisesti ja kuvien avulla. Uskoisin, että tämä madaltaa kynnystä aloittaa neuleet, joiden tekniikka ei välttämättä vielä ole hallussa.

Risu-poncho

Kirjasta löytyy ohjeita sekä aloittelijoille että pidempäänkin neuloneille. Osa neuleista on isompi töisiä, osa taas valmistuu paksusta langasta neulottuna nopeastikin. Malliltaan neuleet ovat yksinkertaisia ja ajattomia, ja niiden juju on erilaisissa pintaneuleissa.

Pyörre-housut 

Näissä kuvissa näkyvät minun suosikkini kirjasta. Ehdoton ykkönen on tuo herkän kaunis Kuura-pusero, joka on neulottu Lamana Cusista. Tarvitsen ehdottomasti sellaisen! Muhkea palmikkojakku sopisi myös loistavasti vaatekaappiini.

Läpälliset Kajo-lapaset some-kansalle

Briossi-poncho lämmittäisi töissä, ja tiedän myös lähipiiristäni useamman, joka tarvitsisi tuollaiset läpälliset Kajo-lapaset. 

Pyry-jakku sopisi hyvin työvaatteeksi

Pyry-jakku näyttää sen verran ryhdikkäältä ja tyylikkäältä, että menisi työvaatteena. Entäs sitten nuo pitsiset villahousut? Joka talvi haaveilen villahousuista, mutta en ole vieläkään saanut niitä neulottua. Tässä joulun alla tällainen to do -listan kasvu alkaa lähinnä hengästyttämään. Miten ihmeessä sitä aikaa löytyy kaikelle tarvittavalle?

*kirja on saatu arvostelukappaleena kustantajalta

Suomen Kädentaidot -messut 2017

Euroopan suurimmat käsityömessut on taas taputeltu. Tein perjantaina pikaisen päiväreissun blogistina Tampereelle, ja melkeinpä väittäisin, että paikalla oli enemmän väkeä kuin koskaan. Siellä väenpaljoudessa yritin löytää ne ihanat lankakaupat ja  Taitokujan tekemispaketit, jotka  houkuttelevat minut paikalle vuosi toisensa jälkeen. 

Titityy ja Hedgehogit

Liloun lankoja Snurressa

Lankakauppojen kojut olivat täynnä herkkulankoja, mutta tänä vuonna olin päättänyt, etten osta mitään sellaista, mitä en oikeasti tarvitse. Niinpä jätin herkut muille, sillä mielessä ei ollut mitään tiettyä ohjetta, johon olisin lankaa tarvinnut. Muutama koju jäi suosiolla myös käymättä yksinkertaisesti siitä syystä, että jonottamatta ei sekaan mahtunut. Tyydyin ihailemaan väriloistoa kauempaa, ja jatkoin matkaani kohti seuraavaa kojua.

Rintalan Tilan villalankaa

Sanna Vatasen Bää! lankalaboratorio

Bää! Villan tie valmiiksi tuotteeksi

Sanna Vatasen virkatut moottorisahat

Sanna Vatasen Bää-kirjan innoittamana halusin kuitenkin ostaa suomalaista villaa, ja päädyin Rintalan Tilan pehmeään kainuunharmakseen. Sanna Vatanen oli muutenkin messuilla hyvin esillä. Sieltä löytyi Bää! lankalaboratorio, jossa oli esillä uusimmassa kirjassa käytetyt langat sekä itse mallitkin. E-hallissa oli myös näyttely "Bää! villan tie valmiiksi tuotteeksi", jonka Sanna Vatanen oli koonnut yhdessä valokuvaaja Sami Revon kanssa. Messuaulassa sai ihailla Sanna Vatasen virkkaamia moottorisahoja.

Taito Keski-Pohjanmaan Kide-himmeli

Likizin tuotteita ja ihana Vaanija-kissa

Taitokujasta on muodostunut yksi messujen suosikkikohteistani. Kujalta löytyvät eri alueiden Taitokeskukset, joiden tuotteet ovat näyttävästi esillä molemmin puolin katua. Joka vuosi löydän sieltä uusia, kivoja tekemispaketteja, jotka on yksinkertaisesti pakko ostaa. Tänä vuonna mukaan tarttui virkattava valoamppeli ja Kide-himmeli.

Messusaalis

Valmiita tuotteita ostan harvemmin ja harkiten. Tällä kertaa päätin vihdoinkin ostaa itselleni puiset sukkaplokit, joista olin haaveillut jo pidempään. Lisäksi Likizin söpö Vaanija-pussukka oli suorastaan pakko ostaa tuon hassunhauskan kissan takia.

Tänä vuonna messuilla vietetty aika kutistui 3,5 tuntiin. Liiallinen väkimäärä alkoi ahdistamaan, ja kiersin kojut vauhdilla. Paljon jäi varmasti näkemättä, mutta parempaan en olisi pystynyt. Ostoksiini olen kuitenkin tyytyväinen. Mopo ei lähtenyt käsistä ja alkujaankin suhteellisen matala budjettini ylittyi vain 20 eurolla. 

Kuplia

Tiedättekös sen tunteen, kun joku neule on niin suosittu, että se tulee vastaan lähes jokaisessa blogissa, instassa ja facebookissa, eikä sitä enää halua nähdä ainakaan omilla puikoilla? Niin kävi näiden Soile Pyhänniskan suunnittelemien Kupla-lapasten kanssa. Kuplat jäi silloin muutama vuosi sitten neulomatta, vaikka malli on kaunis. Ja olihan nämä myös tosi mukavat ja nopeat neuloa. 

Tämä lapaspari meni naapurin tytölle. (Lanka Drops Nepal, puikot 4 mm) 

Lake Song

Olen yrittänyt aloittaa Janina Kallion / Woolenberryn suunnitteleman Lake Song -huivin neulomista jo useamman kerran. Homma on tyssännyt siihen, että sopivaa lankaa ei ole lankakorista löytynyt. Yksi vyyhti fingering-vahvuista lankaa kun ei olekaan riittävästi. Onneksi muistin tämän mallin siinä vaiheessa, kun pyörittelin käsissäni Keesin Precious Sockia, jota oli jäljellä puolitoista vyyhtiä. Päätin neuloa 3,5 mm puikolla sen kokoisen huivin kuin lankaa riittää.

Huivi on todella yksinkertainen neuloa. Oikeastaan siinä toistetaan vain kahta erilaista kerrosta, ja toinen niistä on nurja. Samalla tehdään lisäyksiä huivin toiseen reunaan, jotta saadaan muodostettua hieman epäsymmetrinen kolmio. 

Pitsistä muodostuu kaunis köynnösmäinen kuvio. Vaikka huivi on helppo neuloa, niin jotenkin se on silti vaikeasti luettavissa. Virheiden huomaaminen oli vaikeaa, mutta toisaalta puuttuvan silmukan pystyi lisäämään lähes mihin kohtaan tahansa ilman, että kuvio olisi siitä pahemmin kärsinyt. 

Huivista on helppo neuloa juuri sen kokoinen kuin tuntuu parhaalle tai lankaa riittää. Minun versiossani muutamat viimeiset kerrokset jäivät neulomatta. Tämä huivi meni synttärilahjaksi äidilleni, ja siitä tuli kyllä sen verran kaunis, että taidan haluta samanlaisen itsellenikin.

Morning Fog

Viimeisin valmistunut neuletakkini on kyllä niin nimensä näköinen kuin mahdollista. Henkäyksen kevyt, pörröinen ja sumuisen harmaa Morning Fog, jonka ohje löytyy Laine Magazinen toisesta numerosta. Neuletakki neulotaan paksuilla puikoilla kaksinkertaisesta, pitsivahvuisesta langasta.

Morning Fog eteni paksuilla puikoilla (5,5 mm) todella nopeasti hihoihin asti. Siinä vaiheessa tökkäsi ja pahasti, sillä magic looppaus paksuilla puikoilla ja ohuella langalla oli haastavaa. Vauhti hidastui, välillä pysähtyi täysin, mutta sitkeästi jatkoin loppuun asti.

Lopputulos ei kuitenkaan ole ihan niin täydellinen, kuin olin toivonut. Malliltaan takki on kaunis ja ohje erittäin selkeä, mutta omat valintani eivät olleet ihan niin onnistuneita. Vähän suunnittelematta ostin neuletakkiin Lamana Premiaa. Tummempi harmaa oli jo loppu, mutta vaaleampi harmaa oli myös kaunis. Ei ehkä kuitenkaan parhain vaihtoehto tähän takkiin. Huomasin sen tosin vasta siinä vaiheessa, kun se oli valmis, enkä löytänyt sopivaa paitaa neuletakin alle. Vaalean värin vuoksi tuntuu, että kaikki tummemmat kuosit ja värit kuultavat ehkä liikaakin takin alta. Tämä ongelma tietysti poistuu, kun käyn ostamassa sopivamman paidan alle puettavaksi.

Olisin myös voinut neuloa takin yhtä kokoa suurempana, sillä takki näyttää lanteilta hiukkasen pieneltä. Keveytensä takia se myös helposti alkaa vetäytymään sivuille, eikä laskeudu niin kauniisti kuin toivoisin. Tämäkin tietysti liittyy pieneen kokoon. No, vielä en luovuta tämän suhteen. Ehkäpä neuletakki pääsee aktiivisempaan käyttöön ja viihdyn siinä paremmin, kun löydän takin alle jotain sopivampaa.