Kissakassi

Viime viikolla teki mieli virkata jotain. Mietiskelin, mitä virkattua tässä taloudessa vielä tarvittaisiin, ja huomasinkin, että tyttärelläni ei ole pientä kesäkassia vaikkapa jäätelöretkiä varten. Kyllähän sellainen tarvitaan!

Tiesin jo aloittaessani, että kassi on kissa-aiheinen, mutta muuten malli muotoutui virkatessa. Kissan silmien ja suun kanssa oli jälleen kerran vaikeuksia, vaikka meidän Kosti-kissa yrittikin parhaansa mukaan näyttää mallia.

Lankana Dropsin paksu puuvillalanka Drops Loves you 8 ja koukku 3,5 mm.

Hedelmäpussukoita

Myönnetään, että toistan taas itseäni. On nimittäin pari pussukkaa valmistunut, mutta ei sentään tuhansia niin kuin tyttäreni epäili. Nämä hauskat hedelmäaiheiset kuviot oli suorastaan pakko virkata, joten tytöt saavat pari uutta pussukkaa kokoelmaansa ja yksi lähtee rapakon taakse Minnesotaan, jossa vanhemman tytön kirjekaveri asustaa. Ilmainen ohje löytyy täältä.

Pilkkuja

Naapurin rouva täytti vuosia. Mielessä pyöri kiva lahjaidea ja materiaalitkin löytyivät kotoa, joten koukuttelin rouvalle minipussukan. Tässä on tuttuja piirteitä Virkkurin malleista ja aiemmista pussukoista, joita olen virkannut.

Rakentelin pussukan 15 cm leveän vetoketjun ympärille ja virkkasin siihen mustia pilkkuja. Korkeutta pussukalle tuli 11 cm. Varsin näppärän kokoinen vaikka laukussa kuljetettavaksi. Pienoinen pussukkakateus iski, joten näitä on tulossa vielä lisääkin:).

Moroccan tote

Eilen koulun kevätjuhlan jälkeen teimme retken Haagan Alppiruusupuistoon. Tänä vuonna osuimme paikalle juuri oikeaan aikaan, kun puisto oli kauneimmillaan. Mukana oli vihdoinkin valmiiksi virkattu Moroccan tote (ilmainen ohje). Sanoisinkos, että varsin työläs ja aikaavievä projekti. Aloitin tämän jo viime elokuussa, mutta into virkkaukseen lopahti äkkiä, kun valmista ei tullut millään eikä jälkikään ollut sellaista, miltä ohjeen kuvissa näytti.

Laukun ideahan lähti tuosta kauniista marokkolaisesta kuviosta. Päätin kuitenkin virkata laukun Molla Millsin vinoraitalaukun kokoiseksi ja malliseksi. Laukku on edelleen yksi suosikeistani ja kaikin puolin hyväksi todettu. Ja koska kalalanka on ehdottomasti paras lanka laukkuihin, virkkasin laukun Suomen Langan mustalla ja Novitan luonnonvalkoisella kalalangalla 2 mm koukulla.

Keväällä sain uutta intoa laukun virkkaamiseen, kun vihdoinkin huomasin, että olin virkannut kuviota "väärin". Jo alussa minua häiritsi, että mustalla virkattu kuvio oli reunoista epäselvä ja kaartoi selkeästi oikealle. Tämä johtui siitä, että olin ottanut uuden langan työhön edellisen langan edestä enkä takaa. Jälki parani tämän jälkeen huomattavasti, ja vaikka virkkaus oli edelleen työlästä ja langat koko ajan solmussa, virkkasin laukun päättäväisesti loppuun asti.

Edelleenkin välttelen ompelua, joten laukussa ei ole vuorikangasta. Se on hiukan löperömpi kuin vinoraitalaukku, koska silmukat on tässä virkattu takalenkkiin, mutta en koe sitä ainakaan vielä ongelmaksi. Virkkasin kyllä "pohjalevyn" kassin pohjalle peittämään sisäänotot. Nepparin laitto on suunnitteluasteella. Laukun hihnat on suosiolla ommeltu suutarilla, sillä vinoraitalaukun hihnat ovat menneet jo kaksi kertaa uusiksi. Lopulta kyllästyin vöiden metsästykseen kirpparilta ja vein laukun suutarille.

Tästä kaikesta varmaan heijastuu se, että en juurikaan nauttinut projektista. Tiesin kuitenkin, että pidän valmiista laukusta ja tällaisen työn jälkeen sitä osaa arvostaa ja paljon. Se on ihana! Niin ihana, että Alppiruusupuistossa kuvasin enemmän laukkua kuin ruusuja. Laitetaan kuitenkin loppuun muutama kuva eiliseltä.

Viimeiset pussukat

Pussukkatehtaalla on ollut aika hiljaista. Pääsiäisenä otin itseäni niskasta kiinni ja viimeistelin kaikki kolme keskeneräistä pussukkaa. Nämä jäävät meille kotiin, joten kiire näillä ei ollut. Kukin sai esittää väritoiveen ja pussukan koko määräytyi langan määrän mukaan. Ohje löytyy Prinsessajuttu-blogista.

Pilkkulaukku

Virkkuri-laukkukokoelmani on kasvanut yhdellä Pilkkulaukulla. Pallotyynyn jälkeen tiesin, että tämäkin tulee olemaan työläs projekti, mutta lopputulos on upea.

Kalalangalla ja 1,75 mm koukulla etenin hiljakseltaan ja ohjeen mukaan. Vain huomatakseni, että tällaiselle pätkälle 60 kerrosta pylväitä on liikaa. Laukku viisti jo polvitaipeissa. Purin yhden pallukkakerroksen ja parempi näin.

Hihnojen kiinnitykseen käytin samoja purjerenkaita kun tytön kännykkäpussiin. Nämä on todettu oikein toimivaksi ja kestäväksi ratkaisuksi. Laukun hihna löytyi Fidasta ja yläreunaan ompelin käsin parit nepparit. 

En uskokaan, että nämä virkatut laukut jää vielä tähän. Virkkurista löytyy ainakin yksi, joka on ehdottomasti vielä tehtävä!

Kesäkassi

Virkkasin lahjaksi kesäkassin. Tai kauppakassin. Suomen Langan 18-säikeistä kalalankaa ja koukku 3,5 mm. 

Kuutio-laukku

Jonkun aikaa kesti, mutta sainpahan otettua itseäni niskasta kiinni ja viimeistelin Kuutio-laukun. Itse virkkaaminen eteni joutuisasti ja uuden, optisen virkkauksen, opetteleminen oli oikein hauskaa. Kuvion etenemistä seurasi mielellään, eivätkä kolme lankaakaan kovin pahasti sotkeutuneet keskenään.

Mutta sitten tuo viimeistely... Pohjasauman ompelu, nepparit ja hihnan ompelu otti aikansa. Enkä edes miettinyt, että olisin ommellut tähän kankaasta vuorin. Ohjeen mukaan kokeilin tähän laukun kiinnitystä kahdella nepparilla. Vetoketju olisi toimivampi, mutta laiskuus iski.

Loppujen lopuksi tästä tuli meikkipussukka. En osaa mieltää tätä käsilaukuksi ja ilman vuorta tämä on siihen tehtävään liian lötkö. Pakko myöntää, että jos vielä käsilaukun virkkaan niin se on ehdottomasti kalalangasta! Tämä on näitä projekteja, joissa itse prosessi on tärkeämpää kuin lopputulos. Vaikka onhan tämä varsin hieno meikkipussukka, joten tyytyväinen olen valmiiseen tuotteeseenkin.

Ohje Kuutio-pikkulaukkuun löytyy Virkkuri kakkosesta ja tähän meni kolme kerää Cataniaa, yksi kerä per väri. Niin, ja koukkuna kaksimillinen.

Olen muuten vihdoinkin päässyt yli käsityöpläähistäni. Siihen tarvittiin sukkapuikot ja värikästä lankaa, eipä olisi ikinä uskonut.

Optista virkkausta

Ensimmäisenä uusimmasta Virkkurista lähti koukulle Kuutio-pikkulaukku, ja aika hauskaa pintaa saa kolmella värillä aikaiseksi. Tosin olen niin tykästynyt kalalankaan laukkulankana, että pitää vielä miettiä, millainen laukku tästä oikein tulee. Catania on niin paljon pehmoisempaa ja tuntuu, että ottaa nokkiinsa jo pienestä purkamisesta.

En ole varma ymmärsinkö tuon optisen virkkaamisen idean oikein, mutta ainakin näin ohuemmalla langalla jälki on siistiä. Hitaasti edistyy, tosin syynä on ainakin osaksi lähes koko perheen kiertänyt vatsatauti. 

Edellisestä johtuen on vähän aikataulut sekaisin ja kevätjuhlatkin lähestyy. Saa vinkata, jos on mielessä jotain nopeaa & kivaa itsetehtyä lahjaa tarhantädeille ja opettajille!

Triforce

Jos vinoraitalaukun virkkaaminen tuntui kestävän ikuisuuden, niin tämä Triforce-laukku valmistui suorastaan vauhdikkaasti. Lankana sama kalalanka ja koukku 2 mm, mutta kokoa laukulla reippaasti vähemmän. Kolmiokuvioinnin vuoksi joka kerroksella tapahtui jotain uutta, joten mielenkiinto pysyi yllä ja tekemisen meininki päällä vaikka langat välillä solmussa olivatkin.

Alkuperäinen Molla Millsin ohje on iltalaukkuun, ja kiiltävästä puuvillasta virkattuna tämä olisikin erityylinen. Mutta kun niitä juhlia on niin harvassa ja minä halusin laukun, jonka voi napata mukaan kaikkialle. Kalalanka ja ruskea nahkahihna tekevätkin tästä sellaisen arkiclutchin.

Halusin laukusta myös hiukan pienemmän, joten tällä on leveyttä vain 20 cm. Laukku on muodoltaan neliö, joka taitetaan ylhäältä kaksinkerroin ja taitos kiinnitetään nepparilla.

Ompelukoneen vältteleminen saa aikaiseksi välillä aika toivottomia tekoja. Näppärä ompelija olisi ommellut tuon vetoketjun paikalleen hetkessä. Minä kikkailin sen virkkaamalla kiinni ja se kesti tunteja. Aiemminkin olen käyttänyt samaa pinterestissä vastaan tullutta tekniikkaa, mutta tällä kertaa kiinnitin vetoketjun vasta lopuksi.

Virkkasin vetoketjukankaan läpi ketjusilmukoita ja kiinnitin laukun viimeisen kerroksen ja ketjusilmukat toisiinsa piilosilmukoilla. Ei tullut niin siisti kuin ompelemalla olisi tullut, mutta hyvin välttää minulle.

Muutenkin olen taas innoissani tästä laukusta - tykkään, tykkään, tykkään! Laukussa on paljon loppuunmietittyjä yksityiskohtia, mitkä tekevät tästä viimeistellyn. Ei varmaan tarvitse mainita, että odotan Virkkurin seuraavaa osaa malttamattomana.

Vinoraitalaukku

Olen ennenkin hehkuttanut Molla Millsin Virkkuri-kirjaa. Tykästyin varsinkin kirjan laukkuihin ja pallokassin virkkasin jo viime kesäksi. Pian sen jälkeen päätin virkata myös vinoraitalaukun. 

Ostin luonnonvalkoisen kalalangan kaveriksi mustaa kalalankaa ja Kuopion Kontista löytyi sopivan värinen vyö laukun hihnoiksi. Virkkauksen aloittamisen kanssa vitkuttelin kuitenkin marraskuulle asti.

Upea laukku tästä tulikin, vaikka projekti oli pitkä ja tylsähkö. Tuskaisen hidasta virkata 2 mm koukulla kerros toisensa jälkeen, mutta en kadu yhtään, että aloitin. Olen suorastaan ihastunut tähän uuteen laukkuuni!

Laukku virkataan spiraalina ja sen jälkeen pohjasauma ommellaan kiinni ja tehdään sisäänotot. Näin kassi on tilavampi ja pohja tukevan oloinen. 

Ohjeessa laukkuun on ommeltu vuori, mutta koska välttelen ompelua viimeiseen asti, tein pari omaa säätöä. Pohjaan virkkasin mustan pohjallisen, jotta sisäänoton saumat jäävät piiloon ja yläreunaan virkkasin vielä muutaman kerroksen mustalla langalla tuomaan kassiin ryhtiä.

Lopuksi vielä neppari ja vihreät hihnat paikoilleen, ja laukku oli lopultakin valmis. Näppärästi sopii muuten hihnat yhteen tuon aiemmin esitellyn keväthuivin kanssa. Kalalanka on sen verran riittoisaa, että taitaapa seuraava laukkuprojekti päätyä koukulle vielä tänään.

Pari pitkäveteistä

Välillä sitä ajautuu projekteihin, jotka tuntuvat loputtoman pitkäveteisiltä. Sitä ajattelee, että lopputulos palkitsee, mutta eihän se koskaan varmaa ole. Olen ihaillut jo pitkään Nuvemia, mutta ajattelin, että ei minusta ole sellaista neulomaan. Snurren alekorista löytyi kuitenkin Malabrigo Yarn Lacea, ja niin vain loin silmukat puikoille. 

Näinkin isossa projektissa olisi paras miettiä mieluinen väri jo etukäteen, mutta minä lähdin sillä värillä liikkeelle, minkä sai mukaan edullisesti. Onkohan tämä loistavaa ennakointia? Sitähän ei tiedä, jos tämä oranssinpunainen onkin parin vuoden päästä uusi lempivärini. Se on siis arvioitu valmistumisaika tämän hetkisen neulomisvauhdin perusteella.

Tällä toisella projektilla onkin deadline jo reilun kuukauden kuluttua. Tämä on yhdistelmä Virkkurin lempilaukkua ja mitoiltaan Marimekon Matkuria. Meillä ei ole ehjää weekender-laukkua ja seuraavaan reissuun haluan mukaan sellaisen, jossa vetoketju toimii ja tavarat pysyvät laukun sisällä. Lähin Prisma on tyhjennetty keltaisesta Hanko-langasta (muuta väriä ei jäljellä ollutkaan) ja nyt virkataan pakkomielteisesti kiinteää silmukkaa kerros toisensa jälkeen.

Kesäkassi

Kyllähän naisihminen vielä yhden kesäkassin tarvitsee. Varsinkin kun vastaan tuli näppärä ohje (Kotivinkki 11/2013) ja lankakin oli valmiina hyllyssä.

Kotivinkistä löytyy silloin tällöin Sanna Vatasen Yhdestä kerästä -ohjeita, joiden ideana on nimensä mukaisesti käyttää vain yksi kerä lankaa johonkin pieneen neulomukseen tai virkkuuseen. Keltainen väri taisi kiinnittää huomioni ja pidän siitä, että nuo klipsuttimet tuovat ilmettä muuten niin peruspussukkaan.

Tällaisen kassin virkkaa automatkalla Espoosta Nurmekseen ja vähän muutakin siinä kerkeää askarrella. Kun nelosen koukulla virkkaa Novitan Hankoa, niin jälki on tosi jämäkkää. Kassi pysyy muodossaan eikä tarvitse vuorta. Niin, ja onhan tässä vielä pikkunepparikin, jotta tavarat pysyy kassissa kovassakin vauhdissa. Tämä kaulassa olen nyt pyöräillyt töihin, ja kassiin mahtuu kaikki, mitä tarvitseekin: rahat, avaimet ja kännykkä. Varsin innoissani olen näinkin pienestä virkkuusta :).