Paperimassavarjostin

Suuri Käsityölehden (4/2017) ohje paperimassasta tehtyyn lampunvarjostimeen innosti askartelemaan uuden materiaalin parissa. Lampun rouhea ja simppeli ulkonäkö sai minut vakuuttuneeksi, että tuollainen varjostin tarvitaan meille olohuoneeseen ikkunalampuksi. Toisaalta maalaamalla ja koristelemalla varjostimen voisi muokata myöhemmin uuteen uskoon, jos tämä yksinkertainen versio alkaa tuntua tylsälle.

Paperimassajauheen ostin Sinellistä, ja huomasin jälleen kerran, että uuden materiaalin kanssa olisi hyvä tehdä ensin koeversio. Ei ollutkaan ihan helppoa saada massa levitettyä tasaisesti pullon päälle. Pullo toimi siis muottina varjostimelle. Epätasaisuus näkyy parhaiten tietysti silloin, kun valo on päällä. No, itsetehty ja silleen...

Vaikka blogi on ollut hiljainen, teen kyllä lähes päivittäin jotain käsitöihin liittyvää. Pienet jutut jäävät helposti kuvaamatta, joten nytkin mennään kännykkäräpsyillä. Tämä alin kuva esittää uusinta kissan kestävää kukkaamme, joka on askarreltu puutikuista ja puuhelmistä. Idea Askarelli-myymälän näyteikkunasta. Maljakkoina toimivat lasipullot tuunasin aikoinaan betonipastalla.

Jonkin aikaa vaivannut neulejumi on muuten nyt selätetty, ja puikot heiluu täällä vauhdikkaasti. Toivottavasti into säilyy siihen asti, että saan jotain valmistakin aikaiseksi:)

Pikku Pilvi

Täällä on hurahdettu pilveihin. Tyttöjen valkoinen yövalo sai kaverikseen metallilangasta väännetyn yksilön, jonka ympärille kieputtelin vielä led-valot. Inspiraatiosta kiitokset Ida Interior Lifestylelle.

Himmelihommia

Tänä vuonna olen ollut harvinaisen innoissani pimenevistä illoista ja lähestyvästä joulusta. Sisustusvalot ja led-kynttilät palavat iltaisin lähes joka huoneessa, ja nautiskelen tunnelmasta teetä hörppien ja neuloen. Sisustusvalot ovat siis tärkeässä roolissa pimeänä aikana, joten oli selvää, että tytön huoneen sisustusta uusiessa piti valotkin päivittää.

Pienet minihimmelit sopivat hyvin huoneen tyyliin, joten vaikka himmelihommat ei minun kärsivällisyydelleni olekaan, väänsin niitä sen tarvittavat 20 kappaletta. Pujotin mustat muovipillit metallilankaan, mikä tuntui olevan helpommin käsiteltävää kuin lanka. Myös himmeleiden kiinnitys valosarjaan oli varsin näppärää metallilangan avulla.

Innostuin vielä tekemään olohuoneen ikkunaan samalla tyylillä himmelikranssin, jonka sisään pujottelin paksumpaa metallilankaa pitämään muotoa sekä valosarjan. Läheltä tarkasteltuna se näyttää kovastikin itse tehdyltä, mutta iltahämärässä kukaan ei pieniä puutteita huomaa.

Lampunvarjostin puuhelmistä

Eilen innostuin värkkäämään tytölle valkoisista puuhelmistä ja metallilangasta uuden lampunvarjostimen entisen tilalle. Juuri tälle neidille, joka haluaa pinkistä eroon huoneensa sisustuksessa. Neiti on innoissaan uudesta lampusta ja minä siitä, että keksin vihdoinkin käyttöä vuosia sitten hamstraamilleni puuhelmille. Mikäli huomio kiinnittyy seinän väriin, niin tiedoksi, että olemme saaneet tiukan vaatimuksen myös seinän uudelleenmaalaamisesta.

Liekki

Meiltä löytyy ympärivuotisia koristevalaisia joka huoneesta, mutta ajattelin, että kyllä joukkoon vielä yksi mahtuu. Taito Pirkanmaa myy tekemispakettina Liekki-sisustusvaloa, joka neulotaan paperinarusta ylhäältä alaspäin. Lopuksi se pingotetaan ja kovetetaan liima-vesiseoksella pyöreän kartion päälle. Nyt nautiskellaan hämäristä syksyn illoista tämän Liekin valossa.

Hiutaleköynnös

Olen ahkeroinut harvinaisen tiiviisti yhden projektin kimpussa viimeisen viikon aikana. Niin vain hiutaleköynnös valmistui ja sitähän oli hauska tehdä! 

Hiutaleen oppi hetkessä virkkaamaan ulkomuistista ja kun yhden hiutaleen virkkasi alle 10 minuutissa, niin näitä virkkautui sitten jokaisessa sopivassa välissä. Samalla innolla pingotin hiutaleet ja ompelin kaksi hiutaletta vastakkain. Köynnökseen tarvittiin 40 hiutaletta ja led-valot. 

Niin kuin kuvista näkee hiukka eri sävyistä valkoista on kaapin perukoilta löytynyt. Tuo vihreään taittuva ei taida edes valkoinen ollakaan, mutta hyvin sopii muiden joukkoon.

Hiukan piti etsiä sopivaa paikkaa tällä valonlähteelle, mutta lopulta ripustin sen keittiöön kaapin reunaan. Hiutaleköynnöksen ohje löytyy uusimmasta Ihana-lehdestä (4/2014). Lankana Cataniaa ja muita samanvahvuisia puuvillalankoja (koukku 3 mm).

Pitsipallo

Vihdoinkin kolmen vuoden jälkeen vanhempi tyttö saa lamppuunsa varjostimen. Olen kokeillut erilaisia viritelmiä ja keskeneräisinä niitä on roikkunut katossakin, mutta mikään ei ole toiminut niin kuin suunnittelin.

Pääsiäisenä näin Nurmeksen käsityökeskuksessa isoja, virkattuja pitsipalloja, joissa oli valosarja sisällä. Näin sellaisen heti tytön huoneen valaisimena. Ostin paperinarua sekä jätti-ilmapallon virkatun pallon kovettamiseen ja sain kaupan päälle pitsipallon ohjeen. Virkkasin päivässä pallon valmiiksi. Liima-vesiseoksella kovettaminen meni kuitenkin täysin pieleen, joten pikku tauko oli paikallaan.

Kesän alussa uusi yritys, tällä kertaa ohuemmasta paperinarusta ja suuremmalla koukulla (10 mm). Jännät paikat oli taas kovetusvaiheessa, eikä tämäkään ole pyöreätä nähnytkään. Mutta ei se niin paha ole kuin ensimmäinen. Hiukkasen irvistyttää kun ohi kävelen, mutta siellä se katossa nyt roikkuu.

Tässä vielä kuva ensimmäisestä versiosta. Värikin vaihtui oranssista valkoiseen, sillä en oikeastaan pitänyt valosta joka oranssin pallon sisältä heijastui. 

Ihanaista juhannusta teille lukijoille! Meillä onkin nyt ihan oma valopallo katossa ja villasukatkin valmiina, joten eiköhän tästä tule oikein mukava juhannus:)

Olohuoneen pitsiset

Olohuoneen valaisinprojekti osoittaa, että joidenkin asioiden suhteen olen hyvinkin kärsivällinen. Tämä projekti käynnistyi jo pari vuotta sitten, jolloin hankin tarvittavat osaset lamppujen seinäkiinnitystä varten. Ostin Bauhausista putkenpätkiä, joiden läpi päätin pujottaa lampun johdon. Kotijoukot olivat kuitenkin ideaa vastaan, joten niinpä se jäi pitkäksi aikaa hautumaan. 

Samaan aikaan moni muukin käytti vastaavanlaista ideaa ja putkia alkoi tulla vastaan Pinterestissä ja blogeissa. Esittelin niitä kotona ja viimeinkin kesän lopussa (kun valoa oli pakko saada lisää) mies kiinnitti putket seinään.

Lamput olisivat olleet minun makuuni ilman varjostimiakin, mutta pakkohan sellaiset oli virkata kun olin pari vuotta pyöritellyt erilaisia ideoita mielessäni.

Lopulta päädyin ohjeeseen, joka löytyy vuoden 2011 Interweave Crochetin Accessories-numerosta. Langaksi halusin ohuinta valkoisen sävyä mitä kotoa löytyy, eli DMC Petraa (nro 5). Kakkosen koukulla varjostimista tuli sopivan kokoiset ensimmäisellä yrityksellä.

Varjostimessa on kuusi virkattua palaa, jotka kiinnitettiin toisiinsa viimeisellä kerroksella. Ylimmäisen palan keskelle jätettiin tilaa valaisimen kannalle virkkaamalla ensimmäiset kerrokset tasona. Tässä vaiheessa olisi pitänyt mittailla ja mallailla, että kanta varmasti mahtuu aukosta. 

En myöskään ymmärtänyt, missä vaiheessa tasona virkatut kerrokset olisi pitänyt ommella yhteen. Kovettamisen jälkeen varjostinta oli mahdoton muotoilla enää mitenkään, joten yläosan palanen on edelleen aukinainen. Onneksi se ei tuolta seinää vasten näy minnekään.

Kaksi suht samankokoista palluraa löytyy nyt sohvan molemmin puolin. Kylläpä kelpaa iltaisin istua sohvalla ja neuloa tai virkata. Seuraavaksi lähtee muuten tuo lehtikoriste, sillä uusi virkkausidea on seinälle jo valmiina.

Tässä vielä illan pimeydessä napattu kuva kovetusvaiheesta. Käytin taas samaa liima-vesiseosta kuin jossain aikaisemmassakin lamppuprojektissa. Napakat varjostimet tuli, mutta eihän nuo ihan ohuimmat narunpätkät mitään kovaa kohtelua kestä. Toivotaan, että lapset ja kissat kohtelee varjostimia hellästi:).

Syyslomalla

Syyslomalla lapset nauttivat lumesta. Sitä tuli niin reippaasti, että kaikkea mahdollista päästiin kokeilemaan: pulkkamäkeä, liukureita, lumiukon tekemistä. Matkaneuleitakin oli mukana riittävästi, joten minä neuloin ja virkkasin. Kolmen päivän "talvi" oli hauska kokea, mutta kotiin oli kiva tulla jatkamaan vielä lumetonta syksyä. En ole vielä valmistautunut tekemään juoksulenkkejä talven keskellä. 

Keskeneräisten neuleiden esittely jatkuu, sillä valmistakaan ei ole. Villavyyhdin neulekerhon tämän syksyn ensimmäinen neule on ylittänyt jo puolivälin. Tarkkasilmäinen näkee langan seassa pienenpieniä helmiä, melkein langanvärisiä.

Tämä virkattu olohuoneen valaisin onkin lähes valmis. Pientä muotoilua vielä ja esittelen sitten jotain aivan ihanaa tai järkyttävää. Toivotaan ensimmäistä, sillä käyttöön tämä tulee olipa lopputulos millainen tahansa.

Nuvem eteni hyvin automatkoilla, mutta onhan se hidas kuin mikä. En osaa neuloa kahdella pyöröllä yhtä aikaa, sillä puikkojen väliin tulee väkisinkin löysiä silmukoita. Vaikka kuinka kiristelen. Missähän on vika? Muuten neule olisi niin aivotonta neulottavaa, mutta nuo löysät silmukat tympii jokaisella kerroksella.

Tästä se arki taas alkaa! Tiedä vaikka olisi ensi kerralla jotain valmistakin esiteltävänä.

Parveketuikkuset

Ihana viikonloppu takana! Sain aloitettua pari uutta projektia, vaikka olisi ehkä pitänyt tehdä niitä vanhoja valmiiksi. Mutta minkäs teet, kun ideoita on hurjasti ja aikaa niiden tekemiseen aivan liian vähän. Mitään en näistä uusistakaan saanut kovin pitkälle, mutta yhden nopean pikkujutun voin kuitenkin esitellä. Parin minuutin hommaan tarvitsin Bilteman reilun euron aurinkokennotikkuja (tikku on tässä vaiheessa jo napattu irti), pilttipurkkeja ja Teippitarhan pitsiteippiä.

Isommissa lasipurkeissa nuo aurinkokennot ei olisi niin möhkäleen näköisiä, mutta sillä mennään mitä kotoa löytyi.

Lopputuloksena näppärä iltavalaistus parvekkeelle. 

Yritin kovasti googlettaa ja selasin lukemattomia blogeja, mutta en löytänyt juuri sitä blogia, mistä tämän idean nappasin. Kertokaapa jos tiedätte, niin linkitän tänne.

Valaisin toimistoon

Kotitoimisto Nurmeksessa kaipasi uutta valaisinta. Nurkissa pyöri vanha rottinkipäällysteinen valaisin, josta purin päällysen pois. (En tietenkään muistanut ottaa kuvaa alkuperäisestä.)

Juhannuksen aikaan virkkasin sitten ontelokuteesta (sekä muutamasta koiran ja kissan karvasta) kehikon ympäri kiinteitä silmukoita. Idea lampunvarjostimeen löytyy Virkkurista, ja sitähän oli pakko kokeilla!

Pidän kehikon aaltoilevasta alareunasta, muuten olisi ainakin minun makuuni tylsähkö. Valaisimeen kävisi parhaiten sellainen iso, pyöreä hehkulamppu, mutta ei saatu siihen hätään mistään.

Nopea yhden illan projekti ja jämien jämistä sain vielä korinkin virkattua. Ohje samasta kirjasta. Olenkohan koskaan tehnyt näin monta projektia yhdestä ainoasta kirjasta?

Valkoinen varjostin

Olohuoneen taso piristyi hieman, kun sain virkattua pöytälampulle uuden varjostimen. Reilu vuosi sitten virkkasin samalla idealla varjostimen tytön huoneeseen. Lamppu on edelleen yksi suosikeistani. Edellinen oli virkattu pitkillä pylväillä, mutta tämän tein tavallisilla, jotta pinta on tiiviimpi. En muistanutkaan, miten työlästä on virkata suoraan varjostimeen. Piti pitää muutaman päivän hengähdystaukoja, että jaksoi taas koukkua heilutella. 

Lankana on vanhaa Novitan Butterflyä, josta äitini on neulonut aiemmin kastemekon ja pari neuletakkia tytöille. Loput jämät käytin tähän varjostimeen. Ei mikään miellyttävä virkkauslanka, sillä se halkeili paljon ja tuntui, että nuhjaantui heti, jos jouduin purkamaan. Pinta on kuitenkin helmiäisenhohtava ja elävä. Kannatti taas väkertää, sillä tykkään varjostimesta paljon!

Kaunista Juhannusta kaikille, toivottavasti saadaan nauttia auringosta!

Vilaus valkoista

Vilauttelen välillä keskeneräisiä, ettei blogi hiljene kokonaan. Aika tuntuu menevän kaikkeen muuhun kuin käsitöihin, vaikka joka ilta jotain pientä teenkin. Kuten tätä lampunvarjostinta. Alkuinnostus oli valtava, mutta tähän vaiheeseen jäin viikko sitten. Kyllästyin lankaan, joka halkeilee virkatessa pahasti. Siitä tulee kyllä ihana sitten joskus, kun saan sen valmiiksi!

Virkkurista löytyy ohje pallolaukkuun, jota olen ahkerasti koukutellut ulkonakin. 1,75 mm koukulla työ etenee hiljakseltaan. Yli puolivälissä olen, joten tästä tulee vielä tälle kesälle kesäkassi.

Virkkurin innoittamana kokeilin leimailla tuotemerkkejä. Ihan vain omaksi ilokseni, kun lähinnä itsellehän nämä minun käsityöt jää. Hauska kokeilu, mutta tuotemerkeistä tuli liian pitkiä. Harvaan työhön voisi ommella tuollaista 10 cm lätkää. Leimailu oli kuitenkin hauskaa, ehkä jatkossa leimailen paperille.

Joulun tunnelmaa

Viime vuonna näitä lenkkivirkattuja paperinarukuusia oli vähän joka paikassa. En kerennyt silloin tekemään jouluksi, joten jäi tekemättä. Nyt tsemppasin ja sain valmiiksi hyvissä ajoin ennen joulua. Toimii hyvin myös lasten leikeissä. Suuntaa antava ohje löytyy täältä. 

Uusi valonlähde

Joku aika sitten esittelin isoa paperinarupalloa, jonka neulominen oli alussa varsin takkuista hommaa. Alun jälkeen neulominen helpottui ja nopeutui jonkun verran, mutta kyllähän se oli sormille ja käsille rankkaa touhua. Tällä kertaa en juurikaan nauttinut sileän neulomisesta, mutta tiesin, että lopputulos palkitsee. Sain ihanan valokoristeen olkkariin!

Valaisin on neulottu paksusta paperinarusta 7 mm puikoilla. Sileää neuletta pyörönä koko vyyhti loppuun.

Rautalankaverkosta leikkasin kaksi n. 60 x 42 cm palaa, jotka kiinnitin pitkistä reunoista toisiinsa. Sisälle tein pari palaa verkosta pitämään kehikon muodossaan ja pitämään valosarjan paikoillaan. Noita palasia en vielä kiinnittänyt mitenkään. Katson ajan kanssa, mikä niiden lopullinen paikka on.

Kastelin paperinaruneuloksen vedessä ja venytin sen kehikon ympärille. Istuu siihen täydellisesti! Sitten vielä kiinnitys ylä- ja alareunoista virkkuukoukun avulla.

Ohjeen sain Nurmeksen käsityökeskuksesta ja sieltä ostin myös kaikki tarvikkeet valaisimeen. Nyt vaan toivon, että kissat eivät luule tätä valaistuksi deluxe-raapimispuuksi.