Liekki

Meiltä löytyy ympärivuotisia koristevalaisia joka huoneesta, mutta ajattelin, että kyllä joukkoon vielä yksi mahtuu. Taito Pirkanmaa myy tekemispakettina Liekki-sisustusvaloa, joka neulotaan paperinarusta ylhäältä alaspäin. Lopuksi se pingotetaan ja kovetetaan liima-vesiseoksella pyöreän kartion päälle. Nyt nautiskellaan hämäristä syksyn illoista tämän Liekin valossa.

Kynäpurnukka

Tämä yksinkertainen kynäpurnukka ei olisi edes postaamisen arvoinen, ellen olisi oppinut sitä tehdessäni jotain uutta. Kesällä törmäsin muutaman kerran Instagramissa ja Facebookissa waistcoat stitchiin (kuvallinen ohje esim. täällä), jolla virkatusta pinnasta saa neulotun näköistä.

Peruspurnukka olikin yhtäkkiä hauskempi tehdä, kun pääsin testaamaan uutta tekniikkaa. Oikeastaan se ei juurikaan eroa kiinteillä silmukoilla virkkaamisesta paitsi, että kiinteät silmukat virkataan edellisen kerroksen v-silmukkaan eli silmukan keskelle, eikä silmukoiden väliin. En malta odottaa, että voin kokeilla sitä pussukoissa, laukuissa tai tyynyissä. Pinnasta tulee jämäkkää, mutta neulotun näköistä. 

Viimeiset joululahjat

Vielä tähän vuoden loppuun esittelen pari joululahjaa. Yhdestä paketista löytyi metallikehikon ympärille paperinarusta neulottu sydänkranssi.

Toiveesta virkkasin myös kaksi koria Virkkurin ohjein.

Kiitos vielä tästä vuodesta teille lukjoille ja oikein hyvää uutta vuotta 2016! ♥♥♥

Paperipuu

Tuulia Designin tarvikepaketteja on ennenkin kulkeutunut meille. On se vaan niin helppoa aloittaa projekti, jonka ohje ja materiaalit löytyvät samasta paketista. Viime vuoden Tampereen messuilta mukaan tarttui paperipuun tarvikepaketti. Mukana oli ohje, paperinarua (kahta eri vahvuutta), nauhaa sekä puuvillalankaa paperinarujen kiinnitykseen.

Värivaihtoehtoja ei ollut, joten helpolla pääsin. Ainoastaan paperipuun sisälle piti itse hommata tuki, jotta puu pysyy pystyssä. Sieltä se loppuneen kalalangan hylsy nyt löytyy.

Aloituksen kanssa sain vitkuteltua elokuulle asti. Paperinarujen leikkaaminen kolmeen eri mittaan tuntui työläämmältä kuin olikaan. Eihän siihen mennyt kuin yksi lauantai-ilta, kun leikkelin narut, virkkasin ne kahdesta kohtaa yhteen ja pyörittelin narumaton hylsyn ympärille.

Seuraavina päivinä availin narujen päitä lehden muotoon. Ympärille kiedoin vielä nauhan rusetille. Alkuperäisen nauhan jätin jemmaan, sillä punainen nauha kultaisella reunuksella tuntui liian jouluiselta.

Paperipuu napottaa nyt pöydän nurkassa. Yksinkertainen idea, mutta näyttävä lopputulos. Tykkään tästä beigestä versiosta, mutta värikkäämpi vaihtoehtokin houkuttelisi. Ja mikä parasta, kissoja tämä puu ei kiinnosta yhtään!

Pitsipallo

Vihdoinkin kolmen vuoden jälkeen vanhempi tyttö saa lamppuunsa varjostimen. Olen kokeillut erilaisia viritelmiä ja keskeneräisinä niitä on roikkunut katossakin, mutta mikään ei ole toiminut niin kuin suunnittelin.

Pääsiäisenä näin Nurmeksen käsityökeskuksessa isoja, virkattuja pitsipalloja, joissa oli valosarja sisällä. Näin sellaisen heti tytön huoneen valaisimena. Ostin paperinarua sekä jätti-ilmapallon virkatun pallon kovettamiseen ja sain kaupan päälle pitsipallon ohjeen. Virkkasin päivässä pallon valmiiksi. Liima-vesiseoksella kovettaminen meni kuitenkin täysin pieleen, joten pikku tauko oli paikallaan.

Kesän alussa uusi yritys, tällä kertaa ohuemmasta paperinarusta ja suuremmalla koukulla (10 mm). Jännät paikat oli taas kovetusvaiheessa, eikä tämäkään ole pyöreätä nähnytkään. Mutta ei se niin paha ole kuin ensimmäinen. Hiukkasen irvistyttää kun ohi kävelen, mutta siellä se katossa nyt roikkuu.

Tässä vielä kuva ensimmäisestä versiosta. Värikin vaihtui oranssista valkoiseen, sillä en oikeastaan pitänyt valosta joka oranssin pallon sisältä heijastui. 

Ihanaista juhannusta teille lukijoille! Meillä onkin nyt ihan oma valopallo katossa ja villasukatkin valmiina, joten eiköhän tästä tule oikein mukava juhannus:)

Pääsiäiskoristeita

Viime pääsiäisenä rairuohot olivat vitriinikaapissa ja pajunoksat parvekkeella kissoilta piilossa. Kukaan ei muistanut kastella ruohoa, joten sinne kaappiin se vähitellen kuihtui. Tänä vuonna pääsiäinen on huomattavasti enemmän esillä meidän keittiössä.

Ensinnäkin paperinarusta tehty pääsiäisruoho on viimein valmis. Paperinaru on ryijysolmuilla solmittu ryijykankaaseen. Hidasta ja yksitoikkoista puuhaa, mutta tykkään tästä ikiruohosta paljon. Käytin samaa mittaa kuin valoryijyssä, joten ruoho on n. 5 cm korkeaa. Lisäksi virkkasin ruoholle pyöreän korin matonkuteesta.

Suklaiset pääsiäismunat eivät kauaa ruohoa korista, joten virkkasin varuiksi muutaman minimunan tällä ohjeella. Melkein kaikki yksivärisiä, vaikka ohjeen kuvassa on ihanan värikkäitä. Laiskuus iski.

Pöllöpariskunta koristaa paria feikkipajua ja kuivia oksia. Jostain syystä nämä eivät kiinnosta kissoja ollenkaan. Kissankarvoja näkyy kuitenkin roikkuvan tuolla kuvan alareunassa, joten lähellä ovat käyneet. Pöllöjen ohje on Dropsilta ja löytyy täältä. Ensi vuodeksi voisin tehdä virkattuja narsisseja, jotta saadaan kukkiakin pöytään.

Niin, ja olipas kiva lukea teidän kommentteja keskeneräisistä töistä! Niitä näkyy riittävän kaikilla. Jotain hyötyä niistäkin, sillä ainakin itse luulen olevani kärsivällisempi ihminen kuin ennen:).

Pääsiäisruoho

Pääsiäisruohon valmistus on aloitettu. Onneksi hyvissä ajoin, on nimittäin vähän hitaampaa kuin olin ajatellut.

Tämä karvainen kaveri jää tänä vuonna nuolemaan tassujaan, sillä tätä pääsiäisruohoa ei niin vain tuhota.

Joulun tunnelmaa

Viime vuonna näitä lenkkivirkattuja paperinarukuusia oli vähän joka paikassa. En kerennyt silloin tekemään jouluksi, joten jäi tekemättä. Nyt tsemppasin ja sain valmiiksi hyvissä ajoin ennen joulua. Toimii hyvin myös lasten leikeissä. Suuntaa antava ohje löytyy täältä. 

Uusi valonlähde

Joku aika sitten esittelin isoa paperinarupalloa, jonka neulominen oli alussa varsin takkuista hommaa. Alun jälkeen neulominen helpottui ja nopeutui jonkun verran, mutta kyllähän se oli sormille ja käsille rankkaa touhua. Tällä kertaa en juurikaan nauttinut sileän neulomisesta, mutta tiesin, että lopputulos palkitsee. Sain ihanan valokoristeen olkkariin!

Valaisin on neulottu paksusta paperinarusta 7 mm puikoilla. Sileää neuletta pyörönä koko vyyhti loppuun.

Rautalankaverkosta leikkasin kaksi n. 60 x 42 cm palaa, jotka kiinnitin pitkistä reunoista toisiinsa. Sisälle tein pari palaa verkosta pitämään kehikon muodossaan ja pitämään valosarjan paikoillaan. Noita palasia en vielä kiinnittänyt mitenkään. Katson ajan kanssa, mikä niiden lopullinen paikka on.

Kastelin paperinaruneuloksen vedessä ja venytin sen kehikon ympärille. Istuu siihen täydellisesti! Sitten vielä kiinnitys ylä- ja alareunoista virkkuukoukun avulla.

Ohjeen sain Nurmeksen käsityökeskuksesta ja sieltä ostin myös kaikki tarvikkeet valaisimeen. Nyt vaan toivon, että kissat eivät luule tätä valaistuksi deluxe-raapimispuuksi.

Pallovalot

 

Olen jemmannut kaapissa paperinarupallotarvikkeita jo vuoden jos pidempäänkin, vain valosarja puuttui. Aina kun innostus palloaskarteluun iski, en löytänyt valosarjaa mistään kaupasta ja nytkin olin jo valmis odottamaan jouluun. Onneksi Wanhan Sataman kädentaitomessuilta löytyi sopivat valot. On nimittäin erittäin tärkeää, että valoja on vain se 20 kpl ja että ne on ihan perusmallia.

Sunnuntaina levittelin materiaalit pöydälle ja pyörittelin liima-vesiseoksessa kastettua paperinarua ilmapallojen päälle. Huomasin, että tavalliset ilmapallot sopii tähän paremmin kuin vesi-ilmapallot. Vesi-ilmapalloista tuli vähän soikeita, mutta ei anneta sen häiritä. Tytöt pääsivät osallistumaan touhuun maanantaina, kun pallot olivat kuivuneet. Heistä oli hauskaa poksautella ilmapallot rikki.

Virittelin pallosarjan parvekkeen kattoon. Ihan heti en lähde samanlaisia tekemään, mutta parasta tietysti se, että kaunista tuli ja valaisee nätisti illalla.

Neuleita ja virkkuitakin valmistuu vähitellen, kolme odottaa jo viimeistelyä. On niin monta samaanaikaan kesken, että mikään ei tunnu etenevän:).

Ja iso, iso kiitos Anulle tunnustuksesta!

Ruusut

Välillä kannattaa näköjään penkoa omia askartelutarvikkeita, eikä vain haalia uutta. Minulla on tapana innostua kaikesta uudesta, tarvikkeet niihin on saatava tietenkin heti samantien ja sitten projekti jämähtää odottamaan sopivaa aikaa.

 Ostin ruusuköynnökseen tekemispakkauksen käsityökeskuksesta pari vuotta sitten. Jäi tekemättä, kun ei sille ollut oikein paikkaa, mihin ripustaa.

Vihdoin keksin ruusuille paikan, tosin ilman sitä köynnöstä. Pyörittelin paperinarusta muutamat ruusut tai kukkaset, jos ei nyt ihan ruusua muistuta.

Ja sitten asettelin ne tuonne kynttilöiden alle.

Aiemmin siellä oli lumispreijattuja käpyjä. Kauniita nekin, mutta vaihtelu virkistää.

Hyvää Naistenpäivän iltaa, onhan sitä vielä hetki jäljellä,  ja tervetuloa uudet lukijat!

Sydän

Keitiön seinälle on ripustettu pieni helmivirkattu paperinarusydän. Ei uskoisi, että tämän tekemiseen meni reippaasti yli kaksi vuotta. Ostin käsityökeskuksesta valmiin tekemispaketin ja innoissani aloitin helmivirkkaamaan paperinarua ryijykankaalle. Se oli kuitenkin niin hidasta, että luovutin jossain vaiheessa. Pari kuukautta sitten otin sydämen uudelleen esille ja tein sitä silloin tällöin uudella tekniikalla. Otin avuksi toisen virkkuukoukun, joka piti ryijykankaasta jo läpivedettyjä silmukoita paikallaan.

Projekti ei enää tuntunutkaan ikuiselta, joten sain uutta intoa hommaan. Vihdoinkin siis valmis ja nätti on. Sydän on tehty kaksinkertaisesta paperinarusta ja ryijykankaan taakse on ommeltu vielä tueksi kankaalla päällystetty pahvinpala. En taida ihan heti tehdä toista samanlaista, mutta onpahan kokeiltu.

Peiton palasiakin on tarvittavat 192 kappaletta virkattuna ja pääteltynä. Nyt yritän motivoida itseäni niiden yhdistämiseen. Alkuvuoden tavoitteena on selkeästi saada myös keskeneräisiä ikuisuusprojekteja valmiiksi.

Ikeasta

Meillä on tällainen pörröinen lampun varjostin. Ei mikään kaunotar, mutta esillä pidetään, kun se on itse tehty. Aiemmin siinä oli sellainen metallinen lampunjalka, jota olen hampaat irvessä katsellut vuoden. Nyt se meni vaihtoon, kun kissat saivat lampun vähän väliä kumoon. Ikeasta kympin jalka.

 Eikös tämä nyt ole ihan siedettävä?

Kuvausassari Kosti.



Kissoista parasta on piiloleikit pahvilaatikossa.

Ai niin, yläkuvassa näkyy muistivihko, jonka vihdoinkin hommasin kaikenmaailman suunnitelmia varten. Jatkuvasti tulee mieleen uusia ideoita ja sellaisia juttuja, jotka on pakko tehdä, mutta välillä yksinkertaisesti unohdan ne. Lehtien ohjeet on omassa pinossa, Ravelryssä omat jutut, tietokoneen suosikeissa jotain ja sitten kirjavia post-it lappuja siellä täällä. Nyt yritän ihan tällaista perinteistä keinoa ja kirjata kaikki yksiin kansiin.

Verho

Sinisen Aura-maton kaveriksi tarvitaan jotain muutakin sinistä makkariin. Pinkki paperinaruverho (mitä ihmettä olen edes miettinyt, kun tein siitä joskus pinkin...) saa väistyä. Pitkään mietin ja pyörittelin käsityökeskuksessa erilaisia värejä ja mietin raidallistakin mallia, mutta päädyin kuitenkin yksiväriseen.

Verhon koristeena on kuitenkin sinistää. Kukkanaru samalla idealla kuin tein aiemmin kukkakorun. Tällä kertaa vain reippaasti pidempi, n 3 metriä 6 mm koukulla virkattuna.

Hieman epämääräisiä kuvia ikkunaa vasten kuvattuna, mutta taidot ja kamera ei parempaan riitä. Idea kuitenkin selvinnee. Neuloin 8 mm puikoilla verhoa n. 1,8 m ja kosteana venytin sen melkein mittaansa. Aiemmasta oppineena tiesin, että verho venyy vielä reippaasti kuivumisen jälkeenkin. Annoin sen roikkua vähän aikaa tuolinnojalla, ja yllättäen mittaa olikin taas 30-40 cm lisää. Pikkaisen tuli silti ylimittainen, mutta ei voi mitään.

Kukkaketjun ompelin kiinni verhoon ja jos joskus taas kyllästyn siniseen tai haluan vaihtelua, niin riittää että otan kukat irti ja vaihdan uuden koristeen tilalle.