Chasing Light

Ystäväni kysyi loppusyksystä, josko neuloisin hänelle huivin, joka pitää hänet lämpimänä kylmimpinäkin pakkaspäivinä. Kaivelin lankavarastojani, ja esittelin hänelle Iivarin, Rintalan Tilan kainuunharmaan. Malliksi ehdotin Kiurua, jonka neuloin aikaa sitten itselleni rouheasta villalangasta.

Loppu- ja alkuvuosi meni testineuleiden parissa, joten ihan kylmimmille pakkasille tämä huivi ei kerennyt. Tarkkaavaiset myös huomaavat, että mallikin vaihtui lennosta. Interpretations 5 -kokoelmasta löytyy ohje Chasing Light -huiviin, joka houkutteli kovasti. Huivi aloitetaan neulomalla pitsinen suorakulmio, joka muotoillaan huivin muotoon ainaoikein neuloksella.

Iivari on paksumpaa lankaa kuin ohjeessa ja metrejäkin on vähemmän, mutta päätin neuloa sen kokoisen huivin mihin lanka riittää. Ainaoikein-osion puolivälistä alkaen kaventelin silmukoita siellä täällä vähän reippaammin pois. Lankaa oli juuri sopivasti, ja huivista tuli mitä parhaimman kokoinen kaulaan kietaistavaksi. Huivi oli onneksi mieluinen, ja lämmittäähän tämä ensi talvenakin.

Spring Bloom

Janina Kallio kysyi muutama viikko sitten, josko haluaisin testineuloa hänen suunnittelemansa Spring Bloom -huivin. Viestin liitteenä oli valokuva upeasta huivista, joten eipä tarvinnut pitkään miettiä, vaikka aikataulu olikin tiukahko. Aikataulusta ei kuitenkaan tarvinnut stressata, sillä tämä huivi neuloutui melkeinpä itsestään. Totuus on, että tämän hetkiseen elämäntilanteeseeni tällaiset kauniit ja yksinkertaiset neuleet sopivat parhaiten. Ainaoikeaa ja helppoa pitsiä vuorottelemalla syntyy näyttävä huivi.

Huivi aloitetaan kapeimmasta päästä ja silmukkamäärä kasvaa kerros toisensa jälkeen. Huivin kokoa onkin helppo muokata sen mukaan, minkä verran lankaa on käytettävissä. Hiukkasen jännitin, riittääkö kaksi vyyhtiä LaFéeFilin Single Merinoa tähän, mutta en onneksi joutunut pulaan. Nämä langat on muuten ostettu Jyväskylän Neulefestareilta, ja ne ovat odotelleet jo jonkun aikaa sopivaa projektia. En voisi olla tyytyväisempi. Huivi minun makuuni ja nämä langat!

Spring Bloom on ensimmäinen osa Woolenberryn Shawl Clubia, johon kuuluu neljä erilaista huiviohjetta. Ohjeet ilmestyvät vuoden 2018 aikana.

Lake Song

Olen yrittänyt aloittaa Janina Kallion / Woolenberryn suunnitteleman Lake Song -huivin neulomista jo useamman kerran. Homma on tyssännyt siihen, että sopivaa lankaa ei ole lankakorista löytynyt. Yksi vyyhti fingering-vahvuista lankaa kun ei olekaan riittävästi. Onneksi muistin tämän mallin siinä vaiheessa, kun pyörittelin käsissäni Keesin Precious Sockia, jota oli jäljellä puolitoista vyyhtiä. Päätin neuloa 3,5 mm puikolla sen kokoisen huivin kuin lankaa riittää.

Huivi on todella yksinkertainen neuloa. Oikeastaan siinä toistetaan vain kahta erilaista kerrosta, ja toinen niistä on nurja. Samalla tehdään lisäyksiä huivin toiseen reunaan, jotta saadaan muodostettua hieman epäsymmetrinen kolmio. 

Pitsistä muodostuu kaunis köynnösmäinen kuvio. Vaikka huivi on helppo neuloa, niin jotenkin se on silti vaikeasti luettavissa. Virheiden huomaaminen oli vaikeaa, mutta toisaalta puuttuvan silmukan pystyi lisäämään lähes mihin kohtaan tahansa ilman, että kuvio olisi siitä pahemmin kärsinyt. 

Huivista on helppo neuloa juuri sen kokoinen kuin tuntuu parhaalle tai lankaa riittää. Minun versiossani muutamat viimeiset kerrokset jäivät neulomatta. Tämä huivi meni synttärilahjaksi äidilleni, ja siitä tuli kyllä sen verran kaunis, että taidan haluta samanlaisen itsellenikin.

Summer Rain

Kesällä kerran pyörittelin lankavyyhtejäni ja suunnittelin tulevia projekteja. Kolme lempivyyhtiäni päätyivät vierekkäin, ja ai miten hyvälle ne näyttivätkään yhdessä. Kukin eri värjäreiltä ja eri aikoihin ostettu, mutta jotain samaa niiden rakenteesta ja murretuista sävyistä löytyi. Enää ei harmittanut yhtään, että näitä ihanuuksia oli vain yksi per väri.

Samoihin aikoihin Veera Välimäki suunnitteli ohjeen kauniiseen Summer Rain -huiviin. Halusin ehdottomasti neuloa sellaisen itselleni, ja onnekkaana pääsinkin testineulontaan mukaan. Mikä ihana huivi siitä tulikaan! Ainaoikealla neulottu huivi neuloutui kuin itsestään, ja sain ujutettua huiviin kaikki lempivärini.

Mikäli omistaisin vaa´an olisin voinut laskeskella langan menekin paremmin. Vaaleankeltaista (Madelinetosh Tosh Merino Light) ja violeteilla pilkkusilla maustettua vihreää lankaa (Primrose Yarn Co. Adelaide) olisi voinut neuloa huiviin enemmänkin, sillä nyt violetinharmaa lanka (Hedgehog Fibres Skinny Singles) loppui paria riviä ennen kesken. Huivihan toimii täydellisesti ilman niitä viimeisiä rivejäkin, mutta jämälankaa olisi jäänyt vähemmän.

Alkusyksy on ollut niin lämmin, etten ole juurikaan päässyt käyttämään huivia. Jos näistä lokakuun sateista pitäisi jotain positiivista keksiä, niin lämmikettä tarvitaan nyt jo ihan eri tavalla. En malta odottaa, että tämä huivi pääsee kunnolla käyttöön. Huivin muoto toimii loistavasti ja huivi asettuu kauniisti kaulalle kietaistuna. Ehdottomasti aineksia lempparihuiviksi!

Asterism

Lahjaneulonta - mikä ihana tekosyy ostaa uutta lankaa! Rouva SilmuSolmu kävi pari viikkoa sitten tässä lähistöllä myymässä lankojaan, enkä voinut vastustaa viiden minivyyhdin pakettia harmaan eri sävyjä.

Huivin malliksi valikoitui Janina Kallion / Woolenberryn Asterism. Halusin neuloa sellaisen huiviohjeen, joka löytyi jo valmiiksi Ravelryn kirjastosta, ja jota en vielä ole kerennyt neuloa. Lisäksi mallin piti olla helposti muokattavissa, sillä halusin neuloa siihen kaikki minivyyhdit viimeistä metriä myöten.

Lopputulos miellyttää ainakin minua, mutta toivottavasti myös lahjansaajaa. Harmaan sävyillä ja tällä mallilla neulottuna huivi tuntuu sopivan neutraalilta. Lahjaksi neuloessa ei kuitenkaan voi olla aina varma, onnistuuko tekemään jotain sellaista, joka oikeasti päätyy käyttöön. Katsotaan, miten käy!

Nordic Arrows

Ensimmäinen briossineuleeni on valmistunut! Neuloin Susanne Sommerin Nordic Arrows -huivin, jonka ohje löytyy Laine Magazinesta (2016). Huivi on yhdistelmä briossia ja ainaoikeaa, ja sen erikokoiset briossinuolenpäät pitävät neulomisen varsin mielenkiintoisena. Alku vaatikin enemmän keskittymistä kuin mikään muu neule aikoihin, mutta loppua kohden briossi erilaisine kavennuksineen alkoi sujua. Pieniä kauneusvirheitä toki löytyy, mutta kokonaisuutena huivi on erittäin kaunis.

Erityisen hauskaa neulomisesta tekivät nuo kolme eri sävyistä Hedgehog Fibresin Skinny Singleä, jotka ovat lankakauppa Snurren (eli Annen) valitsemia. Värit ovat täydelliset, enkä olisi ikinä osannut itse yhdistää näitä kolmea väriä keskenään. Pitäisikö tästä päätellä, että tekisi hyvää jatkossakin poistua sieltä omalta mukavuusalueelta?

Neuloin huivin ohjetta pienemmillä puikoilla (3,5 mm), ja se vaikutti huivin kokoon enemmän kuin osasin odottaa. Lopputulos on kuitenkin käytettävän kokoinen, vaikkakin huivin muoto on varsin erikoinen. Omaan käyttööni tämä neule ei valitettavasti jäänyt, sillä vein huivin tänään Snurreen mallineuleeksi. Tässä samalla tutustuin paremmin myös muihin Susannen huivimalleihin, ja voin jo nyt sanoa, että tämä ei jää viimeiseksi.

Satakieli

Minä lupaan ja vannon, etten enää osallistu mysteerineulontoihin. Koska haluan tietää jo heti aloittaessa, millainen neuleesta tulee ja miten värit kannattaisi sijoitella. Koska tuppaan olemaan vähän ylikriittinen mysteereitä neuloessani ja miettiessäni, tulenko varmasti tykkäämään lopputuloksesta vai en.

Tämä kaikki oli tiedossa jo joulukuussa ennen osallistumistani Satakielen mysteerineulontaan, mutta osallistuinpa silti. Odottelin kuitenkin aloituksen kanssa muutaman päivän, jotta näin millainen huivin alusta tulee ja toimisiko miettimäni värijärjestys. Tästä huolimatta ensimmäinen versio meni purkuun. Toinen toimi paremmin, mutta ei sekään täydellinen ole.

Satakieli on neulottu viidestä eri Tukuwoolin sävystä. Tukuvyyhdit näyttivät vierekkäin upeilta, mutta jostain syystä ne eivät näyttäneet aivan yhtä kauniilta ainaoikeaksi raidoittaen neulottuna. Ehkä olisin kaivannut huiviin enemmän symmentriaa ja loogisuutta. Huivin pitsiosiot toistuvat kauniisti, ja jotain samaa olisin kaivannut raitaosioihinkin.

Olen nähnyt blogeissa ja instagramissa upeita Satakieliä, joissa värivalinnat ovat osuneet oikein nappiin. Jätin omani vuoden vaihteessa muutamaksi kuukaudeksi odottelemaan pingoitusta, ja pieni etäisyys teki hyvää. Ei ihan sellainen kuin toivoin, mutta varsin toimiva huivi silti.

Uus Seiklus

Silloin kun Find Your Fade -huivini oli alkuvaiheessa, kuljetin sitä mukanani Turkuun asti. Siellä keskustelimme tyttöni kummitädin kanssa neulomisesta ja huiveista, ja siitä tekisinkö hänellekin ihan maksua vastaan huivin.

Tilaustyöt tuntuvat haastavilta, mutta lahjaksi on hauska neuloa. Varsinkin henkilölle, joka arvostaa käsintehtyä. Niinpä laitoin puikoille Justyna Lorkowskan Seiklus-huivin.

Neuloin Seikluksen pari vuotta sitten itselleni, ja olen käyttänyt sitä paljon. Huivin muoto on yhden vyyhdin ohjeeksi toimiva ja pitsineulos näkyy kaulalle kietaistunakin. Ainaoikean ja pitsin vuorottelu tekee huivista myös hauskan neulottavan, joten lahjahuivi oli nopeasti valmis. Postituksen kanssa kestikin vähän kauemmin, mutta sieltä Turun katukuvasta voi jatkossa yrittää bongata tämän Seikluksen.

Find your fade

Joulukuussa törmäsin instagramissa Andrea Mowryn Find Your Fade -huiviin, jonka värit vaihtuivat upeasti kullankeltaisesta vaalean kautta punaiseen. Ottaisin milloin tahansa tuon Andrean huivin itselleni! Ja juuri tuon värisenä! Mutta koska oma huivi oli neulottava pääosin langoista, jotka omasta lankavarastosta löytyivät, esittelen huivista valko-harmaa-mustan version.

Alkuperäisessä huivissa on käytetty seitsemää eriväristä lankaa. Mikäli sopivia jämiä tai lankoja ei entuudestaan löydy, huivin hinnaksi voisi tulla tuolla vyyhtimäärällä aika huikea summa. Tarkoitus oli siis pärjätä aiemmilla hankinnoillani. Olinkin oikein tyytyväinen hillittyihin väreihini siihen asti, kunnes instagram täyttyi muiden värikkäistä versioista.

Halusin väriä omaanikin, ja hädissäni tilasin yhden hiukan värikkäämmän speckled-vyyhdin Titityyltä. Aivan turhaan, sillä eihän se sopinut ollenkaan näiden muiden sävyjen joukkoon. Jatkoin alkuperäisen suunnitelman mukaan neljällä värillä (typewriter, vaalea harmaa, hieman tummempi harmaa ja tumma harmaa), kunnes tummin oli loppua kesken. Jälleen lankakaupan kautta kotia neulomaan viimeisintä osiota mustalla. 

Itse huivi on malliltaan varsin käyttökelpoinen, mutta hälytyskellojen olisi pitänyt soida viimeistään viimeisen värin kohdalla. Huivin koko on nimittäin valtava! Malli on hiukan vastaava kuin aiemmin neulomani Everyday Shawl. Näin jälkikäteen mietittynä olisin voinut katsoa sopivat silmukkamäärät vaikka tuosta huivista.

Lopputulos on kaukana siitä mielikuvasta, jota alunperin lähdin hakemaan. Väreissä pysyttelin tutussa ja turvallisessa. Lisäksi värien liu´ut eivät ole niin huomaamattomia, mitä halusin ja mikä oikeastaan tässä huivissa on "se juttu", johon ihastuin. Mutta toisaalta takin päälle puettuna huivin suuri koko ei ole haitaksi, ja näyttäisi siltä, että näihin väreihin en ole lähitulevaisuudessa ainakaan kyllästymässä. 

Flirty II

Maailmankaikkeuden ihanin huivi on Janina Kallion Flirty, jos minun tytöiltäni kysytään. Vanhempi tytöistä otti syksyllä käyttöönsä minun Flirtyni, ja nuorempi on siitä lähtien kysellyt, milloin hän saa omansa.

Joululomalla neitokainen sai valita langan Snurresta (Hedgehogia - keneen lie tullut?!). Yhden vyyhdin huivi valmistui nopeasti, ja oli mitä parhain reissuneule alkuvuoden junamatkalle. Parasta tietysti se, että huivi on ollut tokaluokkalaisen kaulassa siitä lähtien ❤.

Joululahjat

Tänä jouluna sain neulottua kolme lahjaa lähipiirin lapsukaisille. Vaikka neulomukset ovat pieniä niin kooltaan kuin määrältäänkin, niin kyllä näistä stressin sai aikaiseksi jättämällä neulomisen mahdollisimman lähelle jouluaattoa.

Veljenpojalle toivottiin lapasia, ja Moggiesit ovat olleet neulejonossa jo pitkään, Itseasiassa yksi pari löytyy keskeneräistenkin kasasta, enkä todellakaan ihmettele, miksi se sinne on jäänyt. Nämä ovat vähän liian haastavat minun kirjoneuletaidoilleni. Langanjuoksut ovat pitkiä, neulejälki on kaikkea muuta kuin tasaista pingotuksenkin jälkeen ja näitä nyt oli vaan todella hidas neuloa.

Mutta on ne silti ihanat! Niin kuin kissat aina on! Harkitsen jopa tekeväni ne keskeneräisetkin loppuun. Lankana muuten Dropsin Alpaca, jota on hyvä olla aina jemmassa muutama kerä mahdollisimman monessa värissä.

Tytöille (sekä omille että naapurin) tein joskus kissa- ja kettuaiheisia huiveja. Ne ovat edelleen olleet kovassa käytössä, joten ajattelin tehdä samalla idealla kummipojille sekä kissan että Haisulin. Haisulin naaman kanssa oli haasteita, mutta kyllä se Haisuliksi tunnistettiin. Näissäkin molemmissa Dropsin Alpacaa. Kissassa kaksinkertaisena ja Haisulissa Alpacan kaverina pörröistä Schachenmayrin Braziliaa.

The First Light

Veera Välimäki julkaisi tänään ohjeet kolmeen upeaan huiviin (klik, klik ja klik). Sain testineuloa niistä yhden, The First Lightin, joka on sellainen minun vaatekaapistani puuttuva palanen. Siinä toimii yksinkertaisesti kaikki: lyhennetyt kerrokset, ainaoikea, pitsineule sekä yksivärisen ja roiskevärjätyn langan yhdistelmä. Sopivat langatkin odottelivat lankakorissa.

Tällaisen huivin neulominen on hauskaa alusta loppuun asti. Suorastaan harmi, että se valmistuu niin nopeasti! Koko ajan tapahtuu jotakin, joka pitää mielenkiinnon yllä, ja roiskevärjättyjen lankojen kanssa on aina jännä seurata, miten värit neuleessa käyttäytyvät.

Savunharmaa Louhittaren Luolan Kipinätär pitää huolen siitä, ettei lopputulos ole liian hurja. Vaikka onhan tuo Hedgehogin Skinny Singles värissä Teacup niitä maltillisimpia roiskevärjättyjä. Tämä kaunokainen on minulla lähes päivittäin kieputeltuna kaulan ympärille. Ihan parhautta!