Kun Veera Välimäki ja Joji Locatelli julkaisivat Interpretations vol. 3 -kokoelman, puikoille lähti lähes samantien molemmilta suunnittelijoilta yksi neule.
Veeralta Breathing Space ja
Jojilta Expressive (tämän valmistumista saatte kyllä odottaa pidemmän aikaa...). Molemmat upeita neuleita ja mikä parasta, molempiin löytyi suurin osa langoista omasta varastosta.
Monen muun tavoin ihastuin tässä Breathing Space -neuleessa raitoihin, epäsymmetriseen muotoon sekä varsinkin tuossa Veeran mallissa nerokkaaseen värien käyttöön. Ihan paras ohje tuollaiselle läikkälangalle, vai mitä se nyt onkaan suomeksi.
Paidan neulominen oli hauskaa alusta loppuun asti. Edes toisen hihan kohdalla vauhti ei hidastunut, mikä on jo sinänsä outoa. Hiukkasen säädin raglan-lisäysten kanssa, mutta ihan turhaan. Ei ollut ensimmäinen kerta, enkä usko, että viimeinenkään, kun hihan ja vartalo-osan erottamisen jälkeen tulee sovitusvaiheessa paniikki, että tuleeko tästä sittenkin liian tiukka. Tiedän kyllä, että Madelinetosh venähtää blokkausvaiheessa, mutta järkipuhe ei tuossa vaiheessa auta. Nytkin purin ja tein pari raitaa lisäyksineen yläosaan enemmän, vaikka hyvä olisi tullut ilmankin.
Lankana paidassa on sininen Tosh Merino Light ja vaalea Tosh Sock sävyssä Filtered Light. Vyyhdissä ja kerällä tuossa vaaleassa langassa oli kauniita pilkahduksia oranssista, pinkistä ja sinisestä, mutta neuloessa näin vain ruskeita läikkiä. Paita näyttääkin lähempää siltä, kuin olisin tiputellut suklaat rinnuksille. Neuloessa asia harmitti enemmänkin, mutta ei enää tässä vaiheessa. On mitä on, ja tykkään silti:). Jos olisin ostanut tähän raitavärin enkä tonkinut varastoani, olisin ehdottamasti valinnut Veeran tapaan värikkäämmän.
Mutta summa summarum, neuleiden määrä kasvoi taas yhdellä erittäin mieluisella ja käyttökelpoisella paidalla. #mehappy
