sunnuntai 25. lokakuuta 2015

Flying North


Kaikenlaista harmaata olen neulonut, mutten ainuttakaan kokoharmaata sukkaparia. Tämä puute on nyt korjattu. Mallina Maria Montzkan Flying North, lankana Kraft Hand-dyedin BFL Sock ja puikot 2,5 mm.

(Kärjestä aloitettuihin sukkiin suosittelen kokeilemaan Turkish cast on -menetelmää - tästä tuli ainakin mun suosikki!)

tiistai 20. lokakuuta 2015

Oikeaa & nurjaa


Vihdoinkin tyttö valitsee ulos lähtiessään mieluummin neulomani lapaset kuin kaupasta ostetut. Tästä innostuneena tikuttelin viimevuotiset suosikkilapaseni pienemmässä koossa. Kyseessä siis Veera Välimäen Lankaleikki-kirjasta löytyvät Oikein nurin -lapaset. Lankana Hailuodon tuliaisia, käsinvärjättyä suomalaista villaa.

(Paita mummon neuloma - Alicia Plummerin Petite Polished)

keskiviikko 7. lokakuuta 2015

Dominoneule-lapaset


Viikko sitten olin Snurressa dominoneulekurssilla. Siellä opeteltiin porukassa dominoneuleen perusteet ja ensimmäinen lapanen pääsi hyvään alkuun. Ensimmäiset palat vaativat sen verran keskittymistä, etten uskonut saavani näitä ihan heti valmiiksi. Mutta sitkeästi neulomalla näidenkin tekemiseen löytyi lopulta se oikea rytmi.


Lapaset aloitetaan kärjestä neulomalla ensimmäinen neliö. Seuraaviin paloihin poimitaan silmukat edellisen / edellisten palojen reunasta ja lopuksi neulotaan peukalo. Värien kanssa voi leikitellä usealla eri tavalla tai sitten neliön voi tehdä yksivärisenäkin. Minä päädyin raitoihin ja tykkään hurjasti lopputuloksesta. Aika loistava tapa tuhota vaikka jämälankoja ja jos kärsivällisyyttä riittäisi, dominopalasista tulisi kiva peitto. Nämä lapaset on neulottu kahdesta kerästä Semillaa, jotka kuuluivat kurssin hintaan.

lauantai 3. lokakuuta 2015

Prisma Loop


Vaikka syksy on ollut lämmin, meidän perheen vilukissa on kaivannut jo useana aamuna lämmikettä kaulalleen. Inspiraation tuubihuiviin sain täältä, mutta taisinpa neuloa sen eri silmukkamäärällä ja omien mittojen mukaan. Lankana Dropsin Alpaca ja Noro Kureyon Sock.

maanantai 28. syyskuuta 2015

Keskeneräisten kätköstä


Sieltä keskeneräisten korista kaivelin seuraavaksi viittä vaille valmiin puuvillaisen pitsipaidan. Kolme vuotta sitten neuloin 9 mm puikoilla ja paksulla Novitan Hanko-langalla etu- ja takakappaleet sekä hihat. Seuraavana kesänä suunnittelin palojen pingotusta ja yhdistämistä, mutta vasta vuosi siitä sen toteutin. Melkein. Tälle vuodelle jäi vielä pari viimeistä saumaa ommeltavaksi.


Paljon tekisin nyt toisin. Hanko on hyvä virkkauslanka, mutta paidaksi neulottuna raskas ja joustamaton. Ohje on nuoren amerikkalaisneitosen käsialaa, ja jostain syystä se poistettiin netistä ennen kuin sain palat neulottua. Hihat neuloin ulkomuistista, sillä ohjetta en ollut printannut / tallentanut minnekään. Erittäin helpottunut fiilis, kun paita on vihdoinkin valmis ja ihan kivalle se näyttää päällä. Hiukkasen hihasaumat kiristää, mutta voinen elää sen kanssa.

keskiviikko 23. syyskuuta 2015

Stay the Same


Veera Välimäen Stay the Same singahti saman tien jonoon, kun ohje tuli vastaan Ravelryn kautta. Tiesin heti, että paidan väriblokkiin saisin käytettyä jonkun yksinäisen lankavyyhdin omasta varastosta ja ostettavaa jäisi vain päävärin verran. Ei paha ollenkaan! Taisi kuitenkin mennä loppukesään ennen kuin pääsin Snurreen Madelinetoshien äärelle. Värivalinta on tuttu ja turvallinen tummempi harmaa (TUTin Uncommon Everyday) & vaaleampi harmaa (Madelinetoshin Tosh Sock).


Paita neulotaan yhtenä kappaleena ylhäältä alas, mutta väriblokin kohdalla neulotaankin etu- ja takakappaletta edestakaisin. Hiukkasen liikaa nurjia silmukoita minun makuuni, mutta selvisin urakasta. Helmasta muotoillaan kaareva sekä etu- että takaosassa lyhennetyillä kerroksilla. Alaosaan ommellaan vielä yksityiskohdaksi feikkinapit, jotka ovat siis ainoastaan koristeena.


Merinohan on siitä jännä neulottava, että saan sen jotenkin aina venähtämään pesussa. Paita oli sellaisenaan just täydellinen, kun sain viimeiset silmukat pääteltyä. Kastelun jälkeen tuo vaaleampi harmaa venähti ja lähenteli polvitaivetta, joten purin takaosan joustinneuleen sekä lyhennetyillä kerroksilla tehdyt helmamuotoilut. Sitten neuloin joustimen uudelleen, ja mielestäni helma on ihan ok ilman takaosan muotoiluja.


Hihatkin tietysti venähti hankalaan mittaan. En oikein tiedä, ovatko ne nyt liian pitkät ollakseen vajaamittaiset vai liian lyhyet ollakseen pitkät. Jätin hihat tämän takia päättelemättä ja mietiskelen, josko neuloisin niihin muutaman sentin lisää.


Ei varmaan tule yllätyksenä, että mielestäni tämä on ihan huippu paita! Tykkään tuosta a-linjaisesta mallista ja värivalinta onnistui nappiin. Menee farkkujen ja hameenkin kanssa, joten ehdottomasti suosikkineuleainesta!

lauantai 19. syyskuuta 2015

Aaltoillen


Kaikenlaisia uusia projekteja on taas aloiteltu, mutta keskittymiskyky yhteen kerrallaan on olematon. Tässä taustalla olen kuitenkin (mielenrauhan vuoksi) kaivellut esille muutamia vanhempia keskeneräisiä tavoitteena saada ne vihdoinkin valmiiksi.


Viime vuoden Tampereen messuilta mukaan tarttui Snurren osastolta yksi kerä pitsivahvuista Lamana Piuraa, jonka mukana sai ohjeen Aaltoillen-huiviin. Aloitinkin huivin jo heti marraskuussa, mutta jostain syystä se eteni takkuillen. Puikkokoko oli minun käsialalleni liian pieni ja pätkissä kun etenin, joka kerta piti aloittaessa miettiä, mitä olikaan neulonut ja mitä vuorossa seuraavaksi.


Pari viikkoa sitten päätin purkaa koko työn ja aloittaa uudelleen isommilla puikoilla (4 mm). Eikä siinä mennyt kuin viikko ja huivi oli valmis. Tuntuu, että olisi tehnyt suurenkin työn, sillä sen verran kauan tätä huivia on keskeneräisenä katseltu!


Tämä herkkä pitsihuivi päätyi syntymäpäivälahjaksi äidilleni. 
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...