Taulu

Vanha taulun kehys muutti naapurista meille jo viime kesänä. Virkkasin kesän aikana Anchorin Metallic -langasta "taustakankaan". Sen kiinnittäminen tauluun kuitenkin hieman epäonnistui, sillä niittipyssyn niitit tulivat taulun toiselta puolelta läpi. Into taisi lopahtaa siihen, vaikka aika hyvin sain jäljet peitettyä pitsinauhalla.

Taulun aiheiksi oli parikin vaihtoehtoa, mutta päädyin lopulta perhosiin. Perhoset on virkattu ohuella luonnonvalkoisella virkkauslangalla 1,5 mm koukulla. Ohje täältä.

Perhoset on kiinnitetty hakaneulalla, joten jos uusi, parempi idea tulee niin vaihtaminen on helppoa. Tai jos teen lisää perhosia, niin uudelleen sommittelu onnistuu helposti. Jään nimittäin vielä miettimään, ovatko nuo kaksi pikkuista liian vähän tämän kokoisiin kehyksiin. Mutta muuten olen tosi innoissani, että sain tämän vihdoin tehtyä ja vielä seinällekin ripustettua.

En ikimaailmassa tykkää siitä -mekko

Jos 3-vuotiaan asenne tästä mekosta on jo alkuun se, että "en ikimaailmassa tykkää siitä", niin ei voi odottaa, että neiti suostuisi innoissaan kuvattavaksi uudessa mekossaan.

Lopulta yksi kuva, jossa näkyy kivasti nuo alta tulevat Noro-värit.

Ja toinen, jossa näkyy mekon mitta.

Fuksianvärinen lanka Cascaden 220 Heathers ja kirjava Noron Ayaa. Ideana oli käyttää lankakorin lankoja, ja näillä mentiin.

Noro pääsi yllättämään ja langan paksuus vaihteli miten sattuu. Lisäksi lanka oli paljon vihreämpää kuin odotin ja tuntui, että ne parhaat värit jäi vielä kerään.

Saattaa siis olla, että tämä molemmin puolin pidettävä mekko on vain yksipuolinen. On nimittäin liikaa vihreää neidin mielestä toisella puolella. Ohje on Picklesin ja ne puikot 4,5 mm.

Itse olen mekkoon tyytyväinen. Helman puolipatentti oli hidasta neuloa, mutta oli jännä seurata, millaiseksi mekon värikäs puoli muodostuu. Vaatii kyllä totuttelemista tuo vihreän määrä minultakin, joten en taida väkisin sitä puolta tyrkyttää. Pidetään siis mekko pinkkinä, niin kyllä kelpaa. Eskarilaisen kanssa on jo todettu, että toppahaalarin alla nämä neulotut mekot on parhaita.

Tervetuloa myös kaikille uusille lukijoille ja kiitos kaikille ihanista kommenteista! Olen löytänyt monta uutta blogia ja taitavaa käsityölaistä kommenttien kautta.

Minisydämiä

Huomenna askarrellaan tyttöjen kanssa ystävänpäiväkortteja. Virkkailin jotain pientä korttien mukaan annettavaksi. Yhden tällaisen söpön minisydämen virkkaa alle minuutissa, joten näitähän tuli sitten muutama.

Pinneiksi nämä pikkuruiset sydämet lopulta muotoutuivat.

Ohje: Simple Little Heart by Cheryl Murray

Lankana puuvillanöttösiä ja koukku 2,5 mm

Olen myös saanut haastetehtävän Sannalta Pehmeitä paketteja -blogista sekä Johannalta Made by Johanna -blogista. Kiitos teille! Tehtävään kuuluu listata 4-5 ihanaa blogia, joilla on alle 200 lukijaa.

Aakkosjärjestyksessä:

- Aavan nurkka: lämminhenkinen virkkaublogi Mörkö-kissan seurassa

- Kottby: kauniita neuleita hyvin kuvattuna ja kerrottuna

- Nova Melina: kirkkaita värejä ja ihania ompelutöitä (nyt jo himpun yli 200 lukijaa, mutta ei ollut viikko sitten, kun haastetta aloin miettimään:))

- Villaseni: värikkäitä käsitöitä ja kauniita väriyhdistelmiä

Laittakaahan haastetta eteenpäin:)

Harmaata raitaa

Olisiko tämä nyt viimeinen talviasuste itselleni? Tuli vielä tarve kaulahuiville, jonka saa kiedottua tiukasti kaulan ympäri ja takin alle piiloon.

Dream Stripes ohjeessa (by Cailliau Berangere) oli sopivasti raitaa ja vähän pitsiäkin. Kaunis malli ja pidän huivista tosi paljon. Lankana BC Garnin Semilla kahdessa eri harmaan sävyssä ja puikot 4 mm. Ravelrystä löytyi onneksi apua huivin pitsiosuuteen. Ohjeen englanninkielinen versio on nimittäin hieman typistetty alkuperäiseen ranskalaiseen verrattuna.

Huivilla on mittaa n. 41 x 140 cm. Sopivan kokoinen, mutta tekisi kyllä mieli tehdä toinenkin. Pikkaisen isompi ja eriväristä raitaa. Jätetään ajatus hautumaan, sillä ei ihan heti jaksa toista samanlaista aloittaa.

Tällä hetkellä kesken olisi neulemekko, josta 3-vuotiaalla olikin napakka palaute annettavana: "En ikimaailmassa tykkää siitä".

Säärystimet

Villaiset säärystimet valmistuivat juuri sopivasti viime viikon pakkasille. Kävelen työmatkat, joten lämmikettä tarvittiin ja nämähän lämmittävät juuri sen verran kuin pitääkin.

Ohje on monille tuttu Some cloudy day (by Tiny owl knits), jonka olin printannut valmiiksi jo vuosi sitten. Vasta nyt huomasin, että lankakoristahan löytyy säärystimiin sopivat langat, joten ei ollut enää mitään syytä lykätä neulomista.   

Langat on mummolta saatuja, suomalaisen lampaan villaa 80-luvulta. Säärystimiin kului yksi vyyhti per säärystin. Huomasin vasta jälkikäteen, että vyyhdit olivat eri sävyä, mutta ei se käytössä erotu. Kaunis, yksinkertainen malli ja siihen sopiva lanka, joten olen tyytyväinen.

Tuhottu patalappu

Kissaveljekset ovat jo sen ikäiset, että piti käyttää pienessä operaatiossa nimeltä kastraatio. Kisut eivät saaneet ruokaa 12 tuntiin ennen leikkausta.

Järkytys ja nälkä taisivat olla melkoiset, kun patalappukin maistui pahimpaan nälkään.

Vähän pakon sanelemana virkkasin uudet. Onneksi löytyi kiva, uusi malli. Vohvelimainen pinta syntyi virkkaamalla osa pylväistä edellisen kerroksen pylväiden ympäri. Inspiraatio täältä ja ohje täältä. Tanskankielinen ohje kääntyi käännösohjelman avulla melko ymmärrettäväksi. Saatan joutua käyttämään sitä uudestaankin, sillä Lutter idyll -blogista löytyi myös ohje virkattuun hihattomaan tunikaan. Sellainen olisi aika ihana.

Kukkapeitto

Vihdoinkin otin itseäni niskasta kiinni, ja yhdistin kukkapeiton palat toisiinsa. Ihanaa - nyt se on tehty! Taisin aloittaa tämän jo kesällä. Alussa virkkailin paloja innoissani, mutta sitten vauhti hidastui. Viimeiset 50 palaa oli jo aika pakkopullaa.

Tarkoitus oli käyttää tähän jämälankoja ja yksittäisiä keriä, joita oli jäänyt tyttöjen peitoista ja muista projekteista. Suurelta osin siinä onnistuinkin. Ostin reunimmaisiin kerroksiin tuota valkoista 7 veljestä -lankaa muutaman kerän. Lisäksi ostin turkoosia ja okraa ihan vain sen takia, että olisi muutakin väriä kuin pinkkiä.

Yhdistin palat purppuran värisellä langalla. Tuntui, että tälle värikkäälle peitolle riitti yksinkertainen reunus, joten virkkasin yhden kerroksen kiinteitä purppuralla ja lisäksi valkoisella kerros pylväitä ja vielä rapuvirkkaus. Viikon olen katsellut tätä peittoa ja totutellut väreihin. Pidän kyllä, vaikka kaikki värit ei ihan niin omaan makuun olisikaan.

Tavoitteenahan oli saada väriä olkkariin ja nyt sitä tuli tällaisen kukkapeiton muodossa. Ohje Mille makes -blogista. 4 mm koukulla ja 192 palalla peitolle tuli kokoa 116 x 147 cm.

Mikähän näissä palavirkkauksissa viehättää? Aina alun innostuksen jälkeen iskee ahdistus ja kyllästyminen, mutta niinpä vaan uusi projekti on jo suunnitteilla.