Indigo

Ennen neulejumia kerkesin testineuloa Veera Välimäelle eilen julkaistuun Interpretations vol. 5 -kokoelmaan Indigo-villapaidan, joka on oikein muhkea a-linjainen palmikkopaita korkealla kauluksella. Ihastuin paitaan saman tien valokuvat nähtyäni.

Lankakaapista ei tietenkään löytynyt sopivaa dk-vahvuista lankaa, joten suuntasin Snurreen lankaostoksille. Poistokorista löytyi entuudestaan tuntematonta Adriafilin WoCaa, joka on 70% villaa ja 30% hamppua. Muutaman kerran manailin neuloessani lankavalintaani, sillä tuntui, että lanka oli sen verran takertuvaista sorttia, että sitä kului paljon enemmän kuin suositus oli. 

Lopputulokseen olen kuitenkin enemmän kuin tyytyväinen. No, väri nyt tietenkin on minun makuuni ja pinta eläväinen, mutta jotenkin palmikot näyttävät kauniilta tästä langasta neulottuna. Ja vaikka olen villapaitoja neulonut jo useampia, minulta edelleen puuttui sellainen, joka pitää lämpimänä kylmemmälläkin ilmalla. Ei paljoa ole pakkaset tällä viikolla haitanneet, sillä olen asustanut tämän paidan sisällä. (Valokuvia en kyllä lähtenyt ulos ottamaan tuuliseen -20 asteen pakkasilmaan.)

Mutta itse neuleeseen, joka on tuttua Veeran tyyliä saumattomasti ylhäältä alaspäin. Kaikki koot alkavat samalla silmukkamäärällä ja oikeastaan lopullisen koon voi päättää aikalailla vasta siinä vaiheessa, kun on aika erottaa hihasilmukat. Jotenkin ihanaa, ettei ihan heti tarvitse tietää, mihin lokeroon sitä itsensä laittaa. Palmikot pitivät neuloessa mielenkiinnon yllä, eivätkä yllättäen tuntuneet ollenkaan työläille, vaikka alussa niin pelkäsinkin. Palmikoiden määrä lisääntyy vähitellen ja lopputulos on upea. Lisäksi se on supermukava päällä - suosittelen!