Virkkuri

Olen jo pitkään odottanut Virkkuria kirjakauppoihin. Odotukset korkealla Molla Millsin blogin perusteella, enkä joutunut pettymään. Pitkästä aikaa käsityökirja, jota olen kärsimättömänä joutunut odottelemaan kuukausia. Vaikka meiltä löytyykin kotoa virkattuja mattoja, lampunvarjostimia, tyynyn- ja rahinpäällisiä sekä lukemattomia koreja, antaa kirja uutta inspiraatiota kauniiden kuvien, värien ja graafisten muotojen kautta.  Kirjan kansi kertoo jo paljon! 

Kirjan ohjetta hieman muokaten virkkasin turkoosia väriä perushopearenkaisiin. 

Makuuhuoneeseen on myös tulossa uusi matto. Lisäksi tehtävälistalle päätyivät ainakin pari virkattua laukkua, muutama koru ja olkkarin valaisinsuunnitelmat vaihtuivat saman tien. Kalalanka on lisätty ostoslistalle ja nyt on pakko kaivaa ompelukone esille, sillä sitä tarvitaan parissakin houkuttelevassa projektissa. Upea kirja, suosittelen!

Rintakoru

Japanilaisissa virkkaus- ja neulekirjoissa on jotain sellaista, mikä vetoaa minuun. Selailen ja ihastelen niitä pieniä, värikkäitä ja pikkutarkkoja käsitöitä, jos kaipaan uutta inspiraatiota. Joku aika sitten tilasin kaksi uutta kirjaa Etsyn kautta. Toisessa on ohjeita virkattuihin koruihin ja toisessa vaatteisiin. Tuosta korukirjasesta tein ensimmäisen kokeilun edellisen postauksen jakun rintapieleen. Virkkasin pellavalangasta rintakorun, vaikka en mikään rintakoruihminen olekaan.

Vaatekirjasta löytyisi useampikin kiva virkkaus. Yhtä jo aloitin, mutta menee purkuun, kun tulee liian pieni. En oikein tiedä, auttaako isompi koukku vai pitäisikö alkaa muokkaamaan ohjetta. Ja se taas kuulostaa jo liian vaikealle. Ehkä minä vielä ihastelen näitä jonkin aikaa, ja kerään uutta intoa ennen kuin aloitan uudelleen.

Tsemppiä uuden viikon alkuun ja tervetuloa uudet lukijat!

Rusetti

Tämä rusettikoru oli vain pakko tehdä, tykkään kovasti.

Korvikset

Siitä japaninkielisestä kirjasta löytyi kiva ohje tällaisiin pyörylöihin. Kirjassa lanka oli paksumpi ja näistä oli tehty ikkunaan koristeverho. Ohuemmasta langasta virkattuna niistä tuli kauniit korvikset. Koukku oli 1,75 mm, enpä ole tainnut niin pienellä koukulla ennen virkata...

Liima-vesiseoksella kovetus ja sitten taustapahviin kiinni. Hieman tuo kovetus vei korviksilta siroutta ja kiiltoa. Aiemmin olen kovettanut liimalla paperinarua ja kokeilin sitä tähänkin. Viimeksi vedellä ja sokerilla tärkkääminen meni vähän säätämiseksi.

Korvikset kirjekuoreen ja lahja eteenpäin ystävälle.

Aiheeseen hieman liittyen tässä kohta 6-vuotta täyttävälle esikoisellemme synttärikortti. Hän on muutaman kerran maininnut, kun aina muille tehdään kortteja, muttei hänelle. Toivottavasti tämä ei ole unettavan tylsän värinen 6-vuotiaan prinsessan mielestä.

Vaivaa näin tuon kissan kanssa (pitää ehkä vähän siristellä silmiä, jos ei heti tunnista kissaksi...). Ohje täällä, Japanista tämäkin. Kissa-aiheinen sen takia, että se oli tuolla sivustolla niitä harvoja, jotka osasin tehdä. Ja eihän me ilman kissaa osata elää, joten kohta meille muuttaa pienet kissaveljekset. Idean näihin korttien virkattuihin koristeisiin sain Aavan nurkasta.

Kukkasia

Viikonlopun laivareissulla oli muumien ja muun ohjelman välissä sen verran aikaa, että virkkasin tytölle kukkakorun. Ohje on ihana siinä mielessä, että koko juttu virkataan yhteen putkeen. En kuitenkaan tehnyt tästä huivia, kuten ohjeessa, vaan yhdistin huivin päät koruksi.

Lankana jotain kiiltävän pinkkiä puuvillaa jämälankakorista.

Neulottu koru

Tämä koru on kummitellut mielessä siitä asti, kun näin Tyttö kylmän maan blogissa linkin Olga Jazzyn tekemään neulottuun kaulakoruun. Kaunis, yksinkertainen koru ja niin monia erilaisia versioita voisi tästäkin neuloa. Tein rannekorun testimielessä, mutta kyllähän tästä ehdottomasti voisi tehdä myös tuon kaulakorun - yksivärisenä tai sitten kahdella värillä.

Lankana on kahta Katian Boleroa (hopea) ja Brisaa (tummempi harmaa), jotka olin joskus ostanut ihan tarkoituksella tällaisiin pikkuprojekteihin. Tässä kuvassa koru toiselta puolelta. Voisi pitää kummin päin vaan.

Nappina on se, mitä purnukasta löytyi. Alussa tämä kohta tuntui rumalle muuhun koruun verrattuna, mutta loppujen lopuksi tykästyin tähänkin.

Pitkään pyörittelin korua ja mietin kummin päin aion sitä pitää. Päädyin samaan kuin alkuperäisessä ohjeessa, eli nurjat silmukat näkyville. Tein kyllä gallupin kotiväelle, kun oli niin vaikea päättää.

Korupaja

Tänään olen ollut kotona vanhemman tytön kanssa. Kuume alkaa olla jo poissa, mutta yskä on edelleen kova. Jossain vaiheessa tehtiin kumpikin koruja oman maun mukaan. Tein kaksi kaula- ja rannekorua. Pääasiassa puuhelmistä. Alimmainen kaulakoru näyttää kuvassa sinertävältä, mutta on täysin violetti.

Koruja

Tämä koru herätti hilpeyttä perheen muissa jäsenissä, ja kissa luuli sitä lelukseen. Olen pitkään suunnitellut käyttäväni korussa huovutettuja palloja. Nyt kokeilin, kun oli sopivan väristä Huopasta. Saa nähdä tuleeko käytettyä. Seuraavan teen puuhelmien kanssa.

Tässä on siniharmaiden puuhelmien seassa sellaisia violettejä "kivipalloja". Oikeaa termiä en tiedä enkä kysynyt. Tärkeintä oli, että oli kauniin värinen. Tosi painavia ne on, joten toivotaan että naru kestää eikä pallukat leviä työpaikan lattialle.

Se tunika valmistuu muuten hyvää vauhtia. Voi olla, että pari kiloa pitää tiputtaa ennen kuin mahtuu päälle.