Kirsikoita

Annoin itselleni luvan aloittaa uuden virkkaustyön heti, kun Evora-tyyny valmistui. Samalla koukulla (1,75 mm) ja langoilla (kalalanka) sekä ripauksella punaista puuvillalankaa sain virkata yhden tärkeän tilaustyön. Nuorimmainen tyttöni tarvitsi kouluun pientä pussukkaa, ja toiveena oli samanlainen Kirsikka-pussukka kuin Virkkurin Kuosikirjasta löytyy.

Kirsikoiden virkkaaminen oli varsin koukuttavaa puuhaa, ja pussukka valmistui muutamassa päivässä. Tällä kertaa muistin kiinnittää hieman huomiota viimeistelyyn, ja lisäsin vetoketjuun avaamista helpottavan nauhan. Saaja on tyytyväinen, ja niin minäkin. Ihanaa, kun neitokaiset osaavat arvostaa itsetehtyä ja malttavat aina odotella näiden töiden valmistumista, vaikka joskus toteutus kestääkin (tällä kertaa onneksi ei:)).

Tänä viikonloppuna suurin osa kässäilijöistä taitaakin olla Tampereella messuilla. Nauttikaa messuista, ja mielenkiinnolla odottelen messuraportteja! Minulta jää tällä kertaa messut tietoisesti väliin, vaikka ne ovatkin olleet jo useana vuonna marraskuun ihana piristys.

Evora-tyyny

Tällä viikolla valmistui yksi isohko virkkausprojekti, jota ei varmaankaan vielä ikuisuusprojektiksi voi kutsua, sillä se valmistui reilussa puolessa vuodessa. Meillä on olkkarissa 60 x 60 cm lattiatyyny, jossa kissat nukkuvat vuorotellen päikkäreitään. Aikaisempi tyynyliina oli jo nuhjuisessa kunnossa, joten maaliskuussa ajattelin virkata siihen nopsaan uuden päällisen.

Laskeskelin tarvittavat silmukat aikaisempien tyynyprojektien perusteella. Virkkauskäsialani kuitenkin näköjään vaihtelee miten sattuu, joten tyynystä tuli loppujen lopuksi vain 50 x 50 cm. Hieman harmitti, ja siinäpä syy, miksi virkkaus jäi muutamaksi kuukaudeksi keskeneräisten koriin. Lopulta päätin hyväksyä tosiasiat, ja virkkasin tyynyn valmiiksi sekä kävin ostamassa siihen sopivankokoisen sisustyynyn. 

Virkkauskuvio löytyy Virkkurin kalenterista 2018 sekä Molla Millsin Virkkurin Kuosikirjasta nimellä Evora. Lankana tässä on Suomen Langan 12-säikeistä Liina-kalalankaa, ja koukku 1,75 mm. Kalalanka on yksi ikisuosikeistani näihin tyynyihin, sekä laukkuihin että pussukoihinkin. Vaikka tyynystä tuli pienempi kuin oli tarkoitus, niin onhan se ihana. Kissojakaan ei pienempi koko näytä haittaavan. 

(Virkattu kissa on tehty aiemmin. Virkkasin näitä jossain vaiheessa useamman, ja yhdestä kissasta löytyy juttua täällä)

The Weekender

Enpäs muista, milloin olisin neulonut villapaidan viikossa valmiiksi. Andrea Mowryn the Weekender on ollut tehtävälistalla vuoden, ja moni neuloja on kerennyt tehdä jo useammankin Weekenderin tässä ajassa. En ollenkaan ihmettele miksi. Paksuhkolla langalla ja isoilla puikoilla paita valmistuu hetkessä, ja vaikka tämä on helppo laatikkoneule, sen jokainen yksityiskohta on mietitty tarkasti silmukoiden luomisesta niiden päättelyyn asti. Arvostan!

Neuloin oman versioni the Fibre Co:n Loresta. Ihastuin tuohon pehmoiseen villalankaan neulottuani siitä mallineuleen Snurreen. Silloin neuloin Hovera-takin 4 mm puikoilla, ja jäin miettimään, että jos tahtoisin rennompaa neulepintaa, Lorea voisi hyvin neuloa paksummillakin puikoilla. Niinpä kokeilin, onnistuisinko neulomaan dk-vahvuisesta Loresta Weekenderin, vaikka lanka onkin ohuempaa kuin ohjeessa. Muita muutoksia en ohjeeseen tehnytkään, ja puikkokoot vaihtelivat ohjeen mukaan 4,5 mm ja 5,5 mm välillä. Lankaa paitaan ei mennyt kuin kolme vyyhtiä, ja sävyltään tämä harmaa taittaa mielestäni aika paljon vihreään.

Lopputulos kastelun jälkeen on oikein käyttökelpoinen. Hieman jouduin totuttelemaan näin suurilla puikoilla neulottuun neulepintaan, missä pienempikin virhe näyttää massiiviselta. Mutta niitähän ei muut huomaa. Paita on tällä hetkellä yksi suosikeistani, ja olen päättänyt, että se sopii niin jäähalleihin kuin työpaikallekin. Lisäksi tulevaisuuden projekteja varten on muistettava, että viihdyn parhaiten paidoissa, joissa on tällainen vähän reilu 20 cm väljyys. Tämän paidan sisälle voisi jäädä koko talveksi.

Pörröpipo

Viime vuosina mohairlankoja on näkynyt useammankin neulojan puikoilla joko yksistään tai yhdistettynä johonkin toiseen lankaan. Jostain syystä itse olen neulonut vain yhden neuletakin mohairista, vaikka varsinkin mohairin yhdistäminen merinoon tai villaan houkuttelisi kovasti. 

Niinpä olin oikein innoissani, kun sain testattavakseni Adlibriksen Super Kid Silk Lace -lankaa, joka on 70 % mohairia ja 30 % silkkiä. Lanka on ihanan pehmeänpörröistä, ja miten sattuikin, että kerät olivat kauniin hohtavanharmaat. Lankojen mukana tuli Jonna Kivilahden (Mrs Jones / Glorian Koti) suunnittelema ohje joustinneulepipolle (2o2n), mutta lopputulos ei taida ihan muistuttaa sitä.

Ohjeen mukaan pipo olisi neulottu kolminkertaisella langalla tasona. Tiesin heti, etten halua ommella saumoja, joten aloitin pipon neulomisen pyörönä. Ensimmäisestä versiosta tuli liian suuri, vaikka puikkokoko oli numeroa pienempi. Toinen versio eteni pienemmällä silmukkamäärällä valmiiksi asti. Päätin kuitenkin neuloa joustimen jälkeen pipon yläosan pelkkää sileää, joka miellytti silmääni enemmän. Valitettavasti lopputulos oli jälleen liian suuri, joten purkuun vaan. Tämä kolmas versio on neulottu kaksi numeroa pienemmillä puikoilla (4,5 mm) ja 2o2n -joustin vaihtui vielä lennosta 1o1n -joustimeen. 

Kolmas kerta siis todensanoi, ja piposta tuli ihana. Liiankin ihana meidän kissanpennun mielestä, joka jostain syystä hullaantui tähän silkkimohairiin täysin. Jos haluan pipolle pitkää ikää, se on parempi säilyttää kissan ulottumattomissa.

Linho

Ravelryssä tuli joku aika sitten vastaan Joji Locatellin suunnittelema Linho, joka oli neulottu Tukuwoolista. Alkuperäinen malli on tehty pellavasta, ja tätä kesäistä versiota en aikoinaan rekisteröinyt mitenkään. Kiinnostus nousi kummasti, kun näin Tukuwool-version, ja tiesin heti, mihin lankavarastoni vaaleanharmaat Humut käyttäisin.

Tutkailin muiden neulojien projekteja, ja päädyin säätämään ohjetta hieman. Paita neulotaan ylhäältä alaspäin, ja siinä on reilu kaula-aukko. Jottei paita valahda olkapäiltä, päätin aloittaa neulomisen pienimmän koon mukaan, mutta tein raglan-lisäyksiä sen verran enemmän, että päädyin yhtä kokoa isompaan mitä normaalisti neuloisin. Sivuissa tein muutamia lisäyksiä, jotta paita olisi hiukan a-linjainen. Viidyn paremmin neuleissa, jossa on enemmän väljyyttä.

Nämä pienet muutokset toimivat loistavasti, ja olen erittäin tyytyväinen paitaan. Pidän valtavasti tuosta villan ja pitsin yhdistelmästä paidan etuosassa. Varsin toimistokelpoinen lopputulos tästä tuli, ja ehdottomasti sellainen paita, jonka voisin neuloa uudestaankin.

Virkkurin Kuosikirja

Kirjan kannessa komeilee Neulos-kuosi virkattuine silmukoineen

Useimmat teistä tietävätkin, että Molla Mills ja Virkkuri-kirjat kuuluvat suosikkeihini. Kirjahyllystä löytyy neljä aiemmin ilmestynyttä Virkkuria ja kotoa kaikenlaista kirjojen ohjeilla virkattua. Niinpä odottelin innoissani Virkkurin Kuosikirjan ilmestymistä.

Jäätelö - laukku ja aiemmin virkkaamani purnukat

Evora-matto ja samasta kuosista keskeneräinen tyynynpäällinen

Tähän viidenteen Virkkuriin on koottu Molla Millsin 35 kauneinta kuosia. Suurin osa kirjan ohjeista löytyy aikaisemmista kirjoista, mutta mukana on myös muutama uusi kuosi. Kieltämättä odotin enemmän uusia ohjeita, mutta toisaalta tämä on jatkossa ehkä se kirja, josta löytyy kaikki tarvittava. Jos aikaisempia Virkkureita ei kotoa löydy, ehkäpä tästä kannattaa aloittaa. 

Folkki-laukku ja -tyyny

Marayoor - pussukka

Joku näissä Virkkuri-kirjoissa inspiroi valtavasti. Saman tien tekisi mieli tarttua virkkuukoukkuun ja aloittaa uusi virkkuutyö. Kirjan ilme on raikas, ja aiemminkin ilmestyneet ohjeet on kuvattu uudestaan, jopa uusilla väreillä virkattuna tai erilaisissa töissä.

Kirsikka - laukku

Pieni Kirsikka - pussi

Kuten kirjan nimikin antaa vinkkiä, se rohkaisee kokeilemaan erilaisia kuoseja omaan tarpeeseen. Tarkoituksena on, että kukin voisi valita omaan työhönsä sellaisen kuosin, mikä inspiroi. Kutakin kuosia voi siis vapaasti käyttää erilaisilla langoilla erilaisissa töissä. 

Nelivärinen Rottinki - juliste

Vanilja - juliste

Tällä hetkellä kirsikkakuosit ja Marayoor -kuosi houkuttelevat sen verran paljon, että ainakin toinen niistä taitaa päätyä koukulle lähiaikoina. Kirjassa useampi kuosi on esitelty myös julisteena, ja sellainen tästä talosta vielä puuttuu. Mihinkähän seinälle sellaisen saisi viriteltyä? Kannen Neulos-kuosi sopisi ainakin aiheeltaan meille, ja onhan tuo Vaniljajäätelökin aika herkku.

Kirja on saatu arvostelukappaleena kustantajalta.

The Oslo Hat

Pakko tunnustaa, että viimeiset pari talvea olen viihtynyt parhaiten parikymmentä vuotta vanhassa pipossa, joka on ostettu kaupasta. Malliltaan se muistuttaa aikalailla Oslo-pipoa, jollaisia löytyy tällä hetkellä lähes jokaisesta vaatekaupasta. Samaiset pari talvea olen suunnitellut neulovani vastaavanlaisen, mutta niin se vain on jäänyt sopivan ohjeen puuttuessa. 

Tarvittiin siis valmis ohje, että pääsen korvaamaan akryylipiponi merinovillaisella. PetiteKnitsin the Oslo Hat on aikalailla täydellinen ohje koko perheelle. Meillä tästä innostui myös teini, jolle tein omansa. Voisin kuvitella, että tämä menee myös tarhaikäisille, joten tänä vuonna pukinkonttiin taidan neuloa pipoja.

Lankana pipossa on ohjeenmukainen Filcolana Arwetta Classic, jota neulotaan kaksinkertaisena. Toiseksi pienimpään ja toiseksi suurimpaan kokoon lankaa meni hiukkasen reilu kaksi kerää. Viidestä kerästä neuloutuu siis kaksi pipoa. 

Teini on tyytyväinen omaan pipoonsa, ja pipo napattiin käyttöön heti, kun sain langat pääteltyä.

Omani neuloin hieman vaaleammasta harmaasta. Pipotehtailu jatkuu täällä heti, kun pääsen täydentämään Arwetta-varastojani. Viime aikoina näitä Oslo-pipoja on neulottu vähän joka puolella. Tiedä vaikka tästä tulisi yhtä suosittu kuin Rikke-myssystä aikoinaan.