Beeswax

Veera Välimäki kysyi elokuussa, josko minulla olisi aikaa neuloa villapaita tai pari suhteellisen kiireisellä aikataululla. Kyseessä on yhteistyö amerikkalaisen Primrose Yarns co:n kanssa Sheep and Wool festivaaleille, jotka pidetään New Yorkissa 20.-21.10.2018. Iloisena yllätyksenä Primrose Yarns lähetti muutamalle testineulojalle projekteihin langat, joten enpä keksinyt ainuttakaan syytä, miksi kieltäytyisin kunniasta.

Lankapaketti matkasi Suomeen viikon, ja sisälsi kuusi vyyhtiä Marquess MCN dk:ta ja Rose Sportia. Veera välitti väritoiveet eteenpäin, joten värimaailma oli omaan makuuni. Itse olisin helposti päätynyt johonkin perusharmaaseen väriin, joten oli virkistävää neuloa annetuista langoista.

Ensimmäisenä puikoille pääsi ihana hunajakennopalmikkoinen Beeswax Marquess MCN:stä. Paidassa on korkeahko kaulus ja palmikot kulkevat etu- ja takakappaleessa sekä hihoissa. Paidan sivuista löytyy ainaoikeinneuletta. Vaikka palmikkopuikko oli ahkerassa käytössä, paita eteni vauhdikkaasti aikataulussa 4,5 mm puikoilla. Ohje oli selkeä ja lanka aikalailla unelma neuloa. Oikea luksusneule, johon ei lankojen puolesta oma budjetti ehkä riittäisi. Kovasti kehujakin olen tästä paidasta kuullut.

Eilen ilmestyi myös toinen Veeran suunnittelema Wildflowers-neuletakki. Tästä testineuleesta kerkesin jättää kommentit, mutta itse neule jäi kesken. Palataan siihen siis myöhemmin!

Heijastin-työpajalta päivää!

Kerroinkin pari viikkoa sitten ihanasta lauantaipäivästä Prymillä. Saimme sieltä materiaalit heijastavien koristeiden tekoon, ja ensimmäisen tasseliheijastimen kerkesinkin askarrella paikan päällä Keravalla. Samalla kaavalla tein kaksi tasselia kotona lisää.

Näissä viimeisissä käytin kahta eri vahvuista heijastinlankaa, ja tasselit on askarreltu näppärästi tuollaisen apulaitteen avulla, jolla syntyy helposti tasseleita kolmessa eri koossa. Hauskat, hopeiset hatut tekevät heijastimesta viimeistellyn näköisen. Tytöt ihastuivat näihin heijastaviin tasseleihin, joten ne menevät koristamaan heidän koulureppujaan.

Itselleni tein pienen koristeen laukkuun tai takin pieleen pujottelemalla heijastinlankaa pienen pieneen kirjontakehikkoon. Siitä tuli oikein söpö, vaikkei taida kauas heijastaa. Kovin läheistä tarkastelua se ei kuitenkaan kestä, sillä tuo heijastinlanka, varsinkin kaksinkertaisena, on jäykkä materiaali tällaiseen projektiin.

Hovera

Aikalailla samoihin aikoihin, kun helteinen kesä alkoi kääntyä kohti syksyä, otin puikoille paksuhkon villaneuleen. Snurresta kysyttiin, josko haluaisin neuloa heille mallineuleen syksyn uutuuslangasta, the Fibre Companyn Loresta. Lore on rouheaa dk-vahvuista 100 % englantilaista lampaanvillaa, ja värikartasta löytyy 16 upeaa sävyä. 

Eilen The Fibre Co. lanseerasi yhdessä tämän uutukaisen langan kanssa the Borrowdale Collectionin, jonka kaikki 21 ohjetta on neulottu Loresta. Hovera on yksi malliston neuleista, ja sen on suunnitellut Annie Lupton. Se on ryhdikäs, vähän ehkä jakkumainenkin villatakki, jonka etu- ja takaosassa kulkee pystyt palmikkoraidat ja paljon, paljon nyppyjä. 

Takki neulotaan alhaalta ylöspäin. (Tällä kertaa en voinut kiukutella ja jättää neuletta keskeneräisten pinoon, koska olin luvannut tämän valmiiksi syyskuuhun mennessä...) Olkasaumat silmukoidaan yhteen mattress stitch -tekniikalla, ja se tuo ryhtiä takin yläosaan. 

Tämä neulehan olisi valmistunut hetkessä, ellei olisi ollut niin paljon nyppyjä jarruttelemassa menoa. Tällä langalla neulottuna neuleen palmikot ja nypyt pääsevät kyllä oikeuksiinsa, ja suosittelen lankaa ehdottomasti erilaisiin pintaneuleisiin.

Neuloin villatakin ohjeenmukaisesti 4 mm puikoilla, mutta itse voisin helposti käyttää kyllä paksumpiakin puikkoja. Jonossa on talveksi parikin neuletta, johon Lore sopisi mitä parhaiten. Snurreen lanka tulee myyntiin ensi viikolla. 

Hay

Laine Magazine 3:sen kannessa komeilee Clare Mountainin suunnittelema Hay - yksinkertainen, sileällä neulottu paita, jonka molemmissa reunoissa kulkee pystyt, pitsiraidat. Ei ole ensimmäinen kerta, kun tällainen yksinkertainen malli pienellä jujulla vetoaa minuun. 

Lehden paita on neulottu sport-vahvuisesta langasta, mutta toisten neulojien Ravelry-projekteja selatessani huomasin, että moni oli neulonut paidan onnistuneesti hieman ohuemmasta fingering-langasta. Hedgehog Fibresin graffitinharmaata Sockia löytyi sopiva määrä, ja jotta paidasta tulisi mieluummin oversize kuin makkarankuori, päätin neuloa paidan hiukan ohjetta paksummilla puikoilla (4 mm).

Paita neulotaan alhaalta ylöspäin, mutta yhtenä kappaleena kuitenkin. Mallitilkku olisi tehnyt neulomisesta rentouttavampaa, sillä nyt jännäsin minkähän kokoinen paidasta tulee näillä pienillä muutoksilla. Varma keino saada projekti ufoutumaan on tällainen epävarmuus ja jännitys yhdistettynä aiemmin mainittuun neulomissuuntaan. Neulomisenhan pitäisi olla rentouttavaa!

Paita jäikin keskeneräisten joukkoon pidemmäksi aikaa, mutta keväällä päätin lopulta saada jotain valmiiksi neulerintamalla. Paita valmistui samaan aikaan kun toukokuun helteet tulivat Suomeen, joten tämä tummanharmaa neulepaita hautautui vaatekaapin perälle. Nyt kesän jälkeen paitaa katsoo taas ihan uusin silmin, ja sehän on mitä parhain vaate tulevalle syksylle ja talvelle.

Neulebloggarina Prymillä

Sain eilen tilaisuuden osallistua Prym Consumer Finland Oy:n neulebloggari-iltapäivään Prymin toimitiloissa Keravalla. Ohjelmassa oli työpajoja, tuotetestausta sekä tutustumista Prymin tuotteisiin ja Rowanin, Scachenmayrin ja Regian uutuuslankoihin.

Luulin jo tietäväni entuudestaan paljon Prymin tuotteista, mutta tarvikehyllyn laajuus yllätti täysin. Neulojalle löytyy jos jonkinlaista apuvälinettä. Ei taida sellaista ongelmaa löytyä, johon ei olisi ratkaisua keksitty. Lisäksi Prymiltä löytyy tarvikkeita askarteluun, kuten heijastinlankaa, tupsu- ja tasselikehikoita ja ristipistopohjia. Näistä pääsin lauantaina jo testaamaan tasselikehikkoa tasselityöpajassa.

Prymin Ergonomics-puikkosarja laajenee myös koko ajan. Taipuva Yoga-palmikkopuikko, joka toimii vaikka silmukkamerkkinä, on jotain ihan käsittämätöntä. Nyt on pakko selvittää, missä kaupoissa näitä myydään. Lisäksi odottelen, että myyntiin tulevat kiertymättömät pienemmän koon pyöröpuikot.

En tiedä teistä, mutta meidän perheessä tarvitaan taas syksylle ja talvelle lukematon määrä lapasia, pipoja ja huiveja. Syksyn uutuuslankoja ja värejä katsellessani huomasin, että viime vuosina olen lankaostoksissani päätynyt usein tuttuun ja turvalliseen. Ehkäpä nyt olisi aika katsella ympärille vähän laajemmin ja kokeilla jotain uutta. Ainakin syksyn värikartasta löytyy herkullisia värejä myös vaativamman teinin makuun.

Kiitos Prymille ihanasta, lämminhenkisestä päivästä! Mukana olivat myös Mehukekkerit, Hupsistarallaa, Raitalammas, Kototeko, Tuin kutomo, Kardemumman talo, Langan päästä kiinni ja Lankahelvetti - teitä oli kiva nähdä. Kotiinviemisiksi saimme runsaan tuotepaketin, josta löytyy puuhaa syksyn sateisille päiville. Nuo supersöpöt, keltaiset sukkasilmukkamerkit oli pakko napata heti käyttöön.

Huhuu - onkohan siellä enää ketään?

Tämä vuosi on ollut käsitöiden suhteen täysin erilainen kuin aikaisemmat. Alkuvuoden tahmeus on jatkunut koko kevään ja kesän. On ollut useitakin viikkoja, jolloin en ole neulonut ainuttakaan silmukkaa, ja unohdin jopa pakata langat mukaan lomareissulle. Vähitellen myös kaikki aikaisemmat "rutiinit" kuten Ravelryn selaaminen ja uusien ohjeiden etsiminen, blogin päivittäminen ja muiden blogien seuraaminen ja jopa lankakaupoissa käynti ovat jääneet vähitellen pois. Välillä olen saattanut innostua luomaan silmukat uuteen neuleeseen, mutta kaikki ne neuleet ovat hautautuneet keskeneräisten kasaan. Voisin jopa väittää, että päivästäni ovat kadonneet ne pari tuntia, jolloin pystyn harrastamaan käsitöitä. Sitä en tiedä mihin, sillä mitään muutakaan aikasyöppöä elämääni ei ole ilmestynyt. 

Toukokuussa olin kuitenkin harvinaisen aikaansaava, sillä sain valmiiksi edellisessä postauksessa keskeneräisenä esittelemäni paidan (kuvat ilmaantuvat ehkä blogiin, jos saan itseni ylipuhuttua mallin hommiin) sekä tämän virkatun maton. Vanhemmalla tyttärelläni oli jonkinlainen sisustuskriisi huoneensa suhteen. Pieni siivous ja uusi matto auttoivat pahimpaan ahdistukseen.

Maton ohje löytyy Virkkuri 4 -kirjasta ja on siis Molla Millsin käsialaa. Kuteena on ohjeenmukainen Lankavan Ministeri-polyesterikude, joka sopii mainiosti tällaiseen lapsi- ja eläinperheeseen. Matto on sen verran kevyt, että sen voi tarvittaessa nakata pesukoneeseen. Kuvassa näkyykin meidän perheen uusin tulokas - pieni touhukas riiviö nimeltänsä Sani.

Samasta kirjasta virkkasin myös tämän kuuloketaskun samaiselle neitokaiselle (silitysmerkki Nova Melinalta). Nopea pieni välityö, joka on ollut aktiivisessa käytössä siitä asti. Näitä tarvittaisiin parikin lisää tähän perheeseen. 

Tällä hetkellä näyttää, että pienen hiljaiselon jälkeen syksystä tulee taas käsitöiden suhteen vilkkaampi. Lupauduin neulomaan The Fibre Companyn villaisesta lankauutuudesta, Loresta, mallineuleen Snurrelle, joten puikot ovat olleet kiireisinä viimeiset pari viikkoa. Selkeästi tarvitsin neuleen deadlinella, jotta saan jotakin valmiiksikin asti:). 

Huhtikuun keskeneräiset

Kaipaan aikaa, jolloin energiaa riitti enemmänkin käsitöihin. Tai oikeastaan sitä innostusta, jolloin tuntui, että viikottain oli aloitettava joku uusi ihana projekti. Kaikki puikot olivat varattuina eri neuleille ja lankakaupassa piti pyörähtää vähän väliä. Onkohan siitä nyt jo neljä kuukautta kun viimeksi kävin Snurressa? Ei sillä, että tällä neulomisvauhdilla uutta lankaa tarvitsisinkaan.  

Jottei homma ihan kokonaan unohdu, olen virkannut yhtä isompaa tyynynpäällistä. Lattiatyynymme (kokoa 60x60) on kaivannut jo jonkun aikaa uutta päällistä. Molla Millsin kalenterista löytyy ohje tähän ihanaan kuvioon, jota virkkaan mustalla ja luonnonvalkoisella kalalangalla. 

Mittailin tarkasti aiemmin virkkaamiani tyynyjä, ja laskeskelin sopivan silmukkamäärän niiden perusteella. Tietysti mittailin vielä parin kerroksen jälkeen, että koko on varmasti oikea. Mutta jotain mystistä matkan varrella tapahtui. Nyt kun tyyny on reippaasti yli puolen välin, huomasin että leveydestä on kadonnut 20 cm. Lattiatyyny taitaa jäädä vielä odottelemaan omaa päällistänsä, ja tälle yksilölle pitää ostaa uudet sisukset.

Toinen aktiivinen keskeneräinen on Hay-neule Laine Magazinesta. Aloitin tämän jo loppuvuodesta, mutta se jäi muiden kiireiden jalkoihin. Paita neulotaan alhaalta ylöspäin, joten siinä vaiheessa kun etu- ja takakappale eroteltiin, oli jotenkin helppoa unohtaa koko neule. Neulon paidat mieluummin ylhäältä alaspäin, ja jotenkin tämä toinen tapa tuntuu niin työläältä. Paita on kuitenkin sen verran kaunis, ettei sitä voi keskeneräiseksi jättää. Otin itseäni niskasta kiinni, ja nyt mennään jo hihoissa. Näyttäisi siltä, että tästä tulee todella ihana. Ei mikään kevätpaita värinsä puolesta, mutta käyttöön tulee vaikka sitten loppuvuodesta.

Tätä paitaa neuloessa olen taas vähitellen innostunut neulomisesta. Mutta aiemmasta poiketen, tekee mieli ensin tehdä keskeneräiset valmiiksi ennen kuin aloitan uutta. Tavoitteenani on myös käydä lankavarastoni läpi ja aloittaa seuraavat neuleet varastolangoista.