Heartfelt

Julistan heti alkuun, että Heartfelt on kaunein neulomani neuletakki ikinä! Takki on Veera Välimäen suunnittelema, ja se on osa Veeran ja Joji Locatellin Interpretations vol. 3 -kokoelmaa.

Kaikki alkoi siitä, kun joulunpyhien jälkeen raahasin perheeni Snurreen lankaostoksille. Snurreen oli tullut Hedgehog Fibresin lankoja ja olin jo pariin otteeseen missannut koko jutun. Tällä kertaa olin ajoissa ja pöytä notkui ihania väriherkkuja, joita sitten koko perheen voimin ihastelimme (pl. mies). Yllätys, yllätys mukaan tarttui vain harmaata Hedgehog Fibres Sockia, mutta onhan tämä grafiittikin upea - eikös vaan?

Instassa mietiskelin, mikä olisi näille langoille sopiva projekti. Veeralla oli ratkaisu ongelmaan ja pääsin neulomaan Heartfeltin. Ihastuin malliin heti. Se on monikäyttöinen neuletakki, joka on astetta siistimpi töissä pidettäväksi, mutta menee hyvin vapaallakin.

Heartfelt aloitetaan keskeltä takaa niskasta luomalla silmukat pitsikaitaleeseen ja neulomalla sitä sopivan mittainen pätkä. Sen jälkeen poimitaan aloitusreunasta silmukat ja neulotaan vastaava toiselle olkapäälle. Pitsikaitaleen pitkältä sivulta poimitaan lisää silmukoita ja loppu neuloutuukin yhdessä osassa helmaan asti.

Heartfelt on sopivan mielenkiintoinen neulomus, jossa etuosan pitsin lisäksi pitsiä neulotaan keskelle selkäosaa. Sen verran sujuvasti neule eteni, että tämä sopi telkkarineuleeksikin. Muut neuleet jäivätkin vähäksi aikaa unholaan, sillä oli kiirus saada tämä ihanuus valmiiksi ja päälle.

Lopputulos on ihana jokaista yksityiskohtaa ja langan väriä myöten. Tässä vaiheessa olisi helppo unohtaa pienet haasteet langan kanssa, mutta nurisen kuitenkin. Langasta nimittäin lähti neuloessa paljon väriä. Erittäin hyvin se tarttui pakkasen kuivattamiin käsiini, ja niitä sai pestä jokaisen neulekerran jälkeen useampaan otteeseen. Ravelrystä ymmärsin, että ongelma ilmeisesti koski vain tätä grafiitin sävyä ja on kyllä värjääjällä tiedossa.

Mutta tässä vaiheessa en muistele pahalla, sillä en olisi halunnut neuloa tätä mistään muustakaan väristä. Neuloin takin vyyhti kerrallaan, enkä huomaa mitään eroa vyyhtien välillä. Värinvaihtelu on juuri niin hienovaraista kuin minun makuuni pitääkin, eikä tarvinnut kikkailla neuloessa tai katsella valmiissa työssä epämääräisiä laikkuja. Uusi kokoelma loi myös muita tarpeita, joten nyt sitten miettimään, mitä seuraavaksi puikoille!