Olive basket

Minulta löytyy vaikka millaisia selityksiä sille, miksi joku neule tai virkkuu on jäänyt kesken. Niin kuin tämä Amy Millerin Olive Basket. Aloitin neuletakin melkeinpä päivälleen vuosi sitten. Olin ensimmäisen Still lightin myötä tykästynyt Dropsin Alpacaan. Siinä oli ihana kävellä talvipakkasilla töihin, kun ei koskaan paleltanut. Niinpä halusin samasta langasta myös neuletakin. Lanka on ohuempaa kuin ohjeessa, mutta uhkarohkeasti neuloin pienimmän koon mukaan. Still light venyi sen verran reippaasti, että pelkäsin samaa tämänkin kohdalla.

Takki neulottiin alhaalta ylöspäin ja kainaloiden kohdalla eroteltiin etukappaleet takakappaleesta. Siinä se ensimmäinen ahdistus tulikin, kun piti saada kaikki kädentiet samankorkuisiksi. Mittaaminen tympi niin paljon, että homma jäi siihen. Toinen stoppi taas tuli siinä vaiheessa, kun piti ommella hihat sekä kaulus niskan takana yhteen ja kiinni takakappaleeseen. Selityksiä, selityksiä, mutta niin vain homma kesti vuoden. Onneksi on Ravelry, josta kävin välillä tarkastamassa, mitä kokoa neuloinkaan.

Suuri helpotus, että sain tämän kuitenkin valmiiksi! Se on juuri sellainen kuin alunperin kuvittelin. Hiukkasen pieni, jos haluaisin pitää sitä kiinni, mutta oikeastaan pidän neuletakit aina auki. Neutraali vaaleanhailakka väri sopii muuhun vaatetukseen ja neuletakki on juuri niin lämmin kuin toivoin. Malli on muuten yksinkertainen, mutta kauluksen ja hihansuiden tuplahelmineule tuo takkiin vähän extraa. Nyt olen valmis viileisiin syysiltoihin ja tuleviin talvipakkasiin, tosin nyt vielä nautitaan elokuun auringosta.