Expressive

Kun Interpretations 3 -kokoelma ilmestyi, tiesin heti, että aion neuloa siitä Joji Locatellin suunnitteleman Expressive-huivin. Vuosi sitten neulomastani Bridgewaterista jäi yksi vyyhti vaaleanharmaata Malabrigon Silkpacaa, joten huivista ei puuttunut kuin pääväri. Ei kovin yllättävää, että päädyin tummanharmaaseen.

Huivin neulominen kesti puoli vuotta ja voin sanoa, että tämä on työläin huivi, minkä olen koskaan neulonut. Riittääkö selitykseksi kierretyt silmukat ja nirkkoreunus? En pidä yhtään nurjista kierretyistä silmukoista, ja varsinkin näin ohuella langalla ne takkuavat pahasti. En päässyt koskaan vauhtiin huivin kanssa, koska se hautautui vähän väliä keskeneräisten pinon alimmaksi.

Tuskailin niin paljon kierrettyjen silmukoiden kanssa, etten ajatellut ollenkaan seuraavaa silmukkaa pidemmälle. Niinpä nirkkoreunainen päättelykerros tuli yllätyksenä, vaikka kyllähän sen kuvista selkeästi näkeekin. Luin Ravelrystä, että jollakin oli mennyt kahdeksan tuntia huivin päättelyyn, mutta minulla taisi mennä tuplasti enemmän. Ainakin se tuntui siltä. En saanut pingotettua huivin reunaa ihan niin kuin pitäisi, joten nirkot tuppaavat vähän kasautumaan tässä minun versiossani.

Expressive oli siis työläs eikä mitenkään nautinnollinen neulottava, mutta jaksoin sen kaiken, koska tiesin, että huivista tulee upea. Bridgewater oli viime talvena ja keväällä lähes päivittäisessä käytössä, ja uskoisin, että tälle huiville käy samoin. Malabrigon Silkpaca on yksi suosikkilangoistani - hiukan kiiltävä ja ihoa vasten pehmeä. Pidän myös huivin modernista ja ajattomasta tyylistä. Huivista riittäää iloa vuosiksi, joten eiköhän tässä jäädä kokonaisuudessaan plussan puolelle.