Casual Lace

Hiukkasen on ollut viileää tänä kesänä, mutta uutukaisessa pitsineuletakissa se ei tunnu enää ollenkaan niin pahalle! Malliksi valikoitui pitkällisten pähkäilyjen jälkeen Justyna Lorkowskan Casual Lace.

Hullaannuin ajatuksesta, että kaksi vyyhtiä Louhittaren Luolan Tuulen Tytärtä riittäisi S-kokoon. Aika pian kävi kuitenkin selväksi, että tiheys ei täsmännyt ja lankaa kului enemmän kuin piti. En kuitenkaan päässyt panikoimaan langan riittävyyden takia, sillä olin jo hamstrannut tätä ihanaa smaragdin vihreää lankaa pari vyyhtiä toista projektia varten. Ja parempi näin! Ohjeen mukainen koko olisi ollut liian tiukkis, mutta tästä tuli varsin sopiva. Hiukkasen kyllä ihmettelen, miten tässä nyt näin onnistuneesti kävi.

Itse ohje on selkeä ja todella perusteellinen. 16-sivuinen ohjepumaska säikäytti aluksi, mutta aika monet sivut sai karsia jo heti alkuunsa. Haastavin osuus oli yläosa raglan-lisäyksineen, mutta pitsikaavion lukutaito riitti tähänkin. Sen verran työläs tuo pitsiosuus oli, että kerrankin hihojen neulomista oikein odotti. 

Pakko vielä mainita uskomaton tuuri nappien suhteen. Ostin vuosi sitten yhdeksän vihreää nappia Menitasta (toinen projekti mielessä). Ne napit sopivat tähän loistavasti, mutta kaksi jäi puuttumaan. Kävin Menitassa uudestaan, ja nappipurkilosta löytyi yksi nappi sekä yksi mallinappi. Enempää en olisi tarvinnutkaan! 

Ensimmäistä kertaa neuloin Tuulen Tytärtä ja pidin kovasti. Väinämöiseen verrattuna tässä on mielestäni vähän enemmän kiiltoa. Kastelun ja pingotuksen jälkeen odotin pehmeämpää neuletakkia, mutta tuntuma on hiukkasen natiseva. Ei se tosin muuta lopputulosta mitenkään - ihan huippu neuletakki tästä tuli!