Kiuru

Huivileikistä ensimmäisenä puikoille pääsi Kiuru. Tykästyin alkuperäiseen malliin ja sen lankaan niin paljon, että halusin ehdottomasti suomenlampaan käsittelemätöntä villaa myös omaan huiviini. Wanhan Sataman messuilta nappasin mukaan Rintalan tilan Vieno-lankaa, joka on rouhean karheaa, navetantuoksuista ja tuollaista harmaanruskeaa. 

Huivi aloitetaan neulomalla ensin ainaoikealla ja lyhennetyillä kerroksilla hieman epäsymmetrinen kolmio, jonka jälkeen poimitaan alareunasta silmukat pitsiosuuteen. Ostamani lanka on ohuempaa kuin ohjeessa mainittu, joten uskaltauduin hiukan muokkaamaan ohjetta. 

Yritin pysyä annetuisssa mitoissa, mutta pienemmillä puikoilla (4,5 mm) ja ohuemmalla langalla kerroksia ja silmukoita tuli luonnollisesti enemmän kuin ohjeessa. Tein huiviin lyhennettyjä kerroksia enemmän ja lisäsin alareunaan useamman pitsikaavion.

Tietäähän sen sitten, että lankaa kuluukin aiottua enemmän ja koko pitsireunuksen neulomisen ajan jouduin jännittämään riittääkö ostamani kaksi vyyhtiä vai ei. Sen verran stressasin, ettei todellakaan ollut mikään rentouttava neulomus. En malttanut laskea huivia käsistäni, sillä oli ihan pakko tietää, miten langan kanssa käy. Onneksi se riitti, tosin tiukille meni.

Valmis huivi onkin sitten kokoa järjettömän suuri. Siipien väli on 240 cm ja se on varsin muhkea kaulan ympärille kiedottuna. 

Mutta on se ihanan lämmin ja talvi tulee, parempi varustautua.