Kummipojan pakettiin sujahti myös tämä pupu, joka ei oikeasti ole niin kankea kuin kuva antaa ymmärtää. Virkattu lintu -blogissa oli esillä varsin ihana pupunen ja sitä kautta löysin linkin Anu Harkin Apupupun ohjeeseen. Apupupun tarina on koskettava, vaikka tämä pupu menikin erittäin onnekkaalle pikkupojalle rakastavaan perheeseen.
Tykkäsin neuloa pupua, jotenkin homma eteni nopeammin ja selkeämmin kuin virkatessa. Jos siis vertaan niihin pariin pehmoon, jotka olen virkannut aiemmin. Hankalinta oli naaman kirjailu, sitä kun en ole juurikaan harrastanut aiemmin. En usko, että lahjan saajaa haittaa se, että pupun silmät on eriparia ja huulet mutrulla.
Oleilu maalla jatkuu vielä vähän, villasukkia tarvitaan enemmän kuin muutama edellisenä kesänä:).
Oi, siitähän tuli ihana pupu! Kiva että pupuni oli osaltaan innostamassa :) Kirjailu on minustakin haastavin osa pehmojen teossa, paksulla langalla ja silmukkapintaan ei ole ihan helppoa saada hyvää ilmettä. Minusta sinä olet onnistunut hienosti!
VastaaPoista