Ikeasta

Meillä on tällainen pörröinen lampun varjostin. Ei mikään kaunotar, mutta esillä pidetään, kun se on itse tehty. Aiemmin siinä oli sellainen metallinen lampunjalka, jota olen hampaat irvessä katsellut vuoden. Nyt se meni vaihtoon, kun kissat saivat lampun vähän väliä kumoon. Ikeasta kympin jalka.

 Eikös tämä nyt ole ihan siedettävä?

Kuvausassari Kosti.



Kissoista parasta on piiloleikit pahvilaatikossa.

Ai niin, yläkuvassa näkyy muistivihko, jonka vihdoinkin hommasin kaikenmaailman suunnitelmia varten. Jatkuvasti tulee mieleen uusia ideoita ja sellaisia juttuja, jotka on pakko tehdä, mutta välillä yksinkertaisesti unohdan ne. Lehtien ohjeet on omassa pinossa, Ravelryssä omat jutut, tietokoneen suosikeissa jotain ja sitten kirjavia post-it lappuja siellä täällä. Nyt yritän ihan tällaista perinteistä keinoa ja kirjata kaikki yksiin kansiin.

Billnäs ja pajut

Vähän aikaa mietin, jaksanko lähteä Billnäsin Kädentaito -tapahtumaan tyttöjen kanssa. Epäilin, että se on sitä samaa, mitä parina edellisenäkin vuotena. Onneksi jaksoin, sillä mukaan oli tullut paljon uusia käsityöläisiä. Tänä vuonna ihastuin erityisesti  Valtimon Kukkavalinnan pajulastuihin. Takana ammattilaisten työnäyte, joka oli tyttöjen mielestä saatava kotiin.

Esikoisen kanssa valittiin useista värivaihtoehdoista turkoosi...

...ja violetti. Käpyjä oli parvekkeella jo entuudestaan. Olihan niitä kerätty joku aika sitten kotiin aarteiksi pyöräretkellä.

Käpy, violetteja lastuja ja vähän liimaa, niin syntyi tällainen harjoituskappale. Oli muuten hauska tehdä ja tytöt tykkäsi myös. Vähän pelkään, että kissoista nämä vasta hauskoja ovatkin. Tarkoitus olisi tehdä näitä parvekkeelle. Vaihtelua virkkaamiselle ja neulomiselle :)

Pussukka

Huomasin, että tarvitsen pikkupussukan meikeille. Piipahdimme pikaisesti Turussa. Esikoinen innostui Turun linnasta ja nuorimmainen Muumeista. Minä virkkailin pussukkaa aina, kun auto liikkui.

Ihan peruskiinteillä, paitsi nappien kohdalla pitkiä pylväitä. Vaikka luulisi, että osaisi jo tällaisen nopeasti väkertää, niin piti purkaa pariin otteeseen. Ensin tuli liian iso, sitten tuo läppä ei toiminut kun tein siihen erilliset renksut napeille.

Napit ostin samalla matkalla Lankabaarista. Ja kun olin ihan Turussa asti lankakaupassa, niin mukaan tarttui pari lankakerääkin. Odotin Lankabaarin olevan vähän isompi liike, kun onhan siitä ollut juttua lehdissä ja telkkarissa. Se oli kuitenkin muuttanut jossain vaiheessa pienempään tilaan, eikä siellä hirveästi ollut valikoimaa.

Pussukan toiselle puolelle virkkasin tällaisen kuvion. Ohje löytyy täältä, tosin tein tähän vain kolme kerrosta. Pussukan okrankeltainen väri on mielestäni tosi kaunis. Tätä väriä tulee ehdottomasti lisää kotiin, ja miksei itsellekin.

Lahjaksi

Pieni lahja uuteen kotiin. Samalla idealla kuin aiemminkin.

Kesäkassi

Kesäkassi itselle, samaa ohjetta muokaten kuin tytöillekin. Tällä kertaa käytin puuvillalankoja kaksinkertaisena. Langat löytyi Nurmeksesta kaapin perukoilta, jotain saksalaista.

Virkkasin laukkuun myös vuoren, ettei avaimet tipu rakosista. Joku näppärämpi olisi ommellut vuoren, mutta minä välttelen viimeiseen asti ompelukoneen käyttöä. Vihreä vuori näkyy aavistuksen verran pylväsryhmien välistä myös etupuolelle.

Ihan nätti kesäkassi siitä tuli. Taidan ottaa huomenna mukaani Tampereelle.

Moda 4/2011

Reilu viikko sitten innostuin siivoamaan lankavarastoja, kun etsin sopivia jämälankoja Sanna Vatasen pyörylöihin. Entiset patalaput on toimivia, mutta niin tylsän värisiä. Tätä ohjetta oli siis pakko kokeilla.

Hyvä jämälankatyö, mutta pitäisi varmaan tehdä vielä taakse toinen tiiviimpi kerros. Tällaisenaan menee paremmin pannunalusena.

Toinen ihanuus oli tämä neulottu matto. Minulla on ilmeisesti joku pakkomielle näihin mattoihin, kun samantien unohdin langanostolakon ja lähdin Menitaan ostamaan villamattolankoja. Makkarissa on vielä yksi nurkka, jonne tämä mahtuu.

Olisi varmaan parempiakin tapoja aloittaa kirjoneuleet kuin tällainen paksu matto. Tulee tosi epätasaista pintaa ja kaikki silmukat ei edes näy kokonaisina tässä vaiheessa. Kai ne tasoittuu sitten kun pingoittaa valmiin maton mittoihinsa?

Peiton palasia

Joku aika sitten valmistunut tuolinpäällinen oli tosi hauska tehdä, joten rohkaistuin aloittamaan uuden ikuisuusprojektin. Mille makes -blogin ohjetta noudattaen valmistuu vähitellen näitä kukkapalasia torkkupeittoon.

Tällä viikolla olen istunut paljon autossa, ja näitä on tullut muutamia. Just sopiva virkkaustyö mukaan otettavaksi ja muutenkin ihania, kun ei todellakaan jää muita lankoja pääteltäväksi kuin viimeinen langanpää. Eikä tarvitse myöskään miettiä väriyhdistelmiä, sillä päätin tehdä jokaisen kukan yksivärisenä.

Mikä parasta, tähän on taas uponnut monta jämälankanöttöstä tai yksittäistä kerää. Yksi kukkanen kyllä vie enemmän lankaa kuin osasin odottaa, mutta kyllä noita keriä tuossa vielä vähäksi aikaa on.

Sitten joskus, ehkä vuoden (?) päästä, voin jo miettiä, miten näitä sijoittelisi peittoon. En siis aio ottaa paineita sen valmistumisesta. Kunhan nyt suht säännöllisesti jaksaisi tehdä. En ole vielä uskaltanut tarkkaan laskea, monta palasta tarvitaan.

Tässä vielä vilaus toisesta kissanpennusta. Eihän nämä paikallaan suostu olemaan kuin nukkuessaan, joten ehkä joskus vähän parempia kuvia. Se on jo huomattu, että käsitöistä ovat nämäkin innoissaan. Onneksi eivät ole vielä keksineet, miten kivaa lankakori on sotkea.