Joku aika sitten valmistunut tuolinpäällinen oli tosi hauska tehdä, joten rohkaistuin aloittamaan uuden ikuisuusprojektin. Mille makes -blogin ohjetta noudattaen valmistuu vähitellen näitä kukkapalasia torkkupeittoon.
Tällä viikolla olen istunut paljon autossa, ja näitä on tullut muutamia. Just sopiva virkkaustyö mukaan otettavaksi ja muutenkin ihania, kun ei todellakaan jää muita lankoja pääteltäväksi kuin viimeinen langanpää. Eikä tarvitse myöskään miettiä väriyhdistelmiä, sillä päätin tehdä jokaisen kukan yksivärisenä.
Mikä parasta, tähän on taas uponnut monta jämälankanöttöstä tai yksittäistä kerää. Yksi kukkanen kyllä vie enemmän lankaa kuin osasin odottaa, mutta kyllä noita keriä tuossa vielä vähäksi aikaa on.
Sitten joskus, ehkä vuoden (?) päästä, voin jo miettiä, miten näitä sijoittelisi peittoon. En siis aio ottaa paineita sen valmistumisesta. Kunhan nyt suht säännöllisesti jaksaisi tehdä. En ole vielä uskaltanut tarkkaan laskea, monta palasta tarvitaan.
Tässä vielä vilaus toisesta kissanpennusta. Eihän nämä paikallaan suostu olemaan kuin nukkuessaan, joten ehkä joskus vähän parempia kuvia. Se on jo huomattu, että käsitöistä ovat nämäkin innoissaan. Onneksi eivät ole vielä keksineet, miten kivaa lankakori on sotkea.
Ihana peitto tulossa!
VastaaPoistaHieno tulee! Ja aivan upea on sinun jakkaranpäällisesi tuolla aiemmin. kerrassaan. terv. Outi harmaasta arjesta
VastaaPoistaVoi että kun teet ihania juttuja! Nuo edelliset laukutkin aivan ihania. Voi kumpa itsekin pystyisi virkkaamaan autossa ilman että tulisi huono olo...
VastaaPoistaKiitos, kiitos:) Tällä kertaa tämä palasten virkkaaminen tuntuu just oikealta, eikä mitään pakkopullaa parin ensimmäisen palasen jälkeen. Kovasti odotan valmista peittoa, vaikken mitään kiirettä aiokaan pitää. Heidi, harmi juttu tuo pahaolo. Neulominen voisi olla helpompaa kun ei tarvitse joka silmukkaa tuijottaa.
VastaaPoista