Fairy SnowCap

Minun ei pitänyt neuloa pipoa, tai ylipäänsä aloittaa uutta neuletta, sillä keskeneräisiä on liikaakiin. Koti on kuin keskeneräisten töiden hautausmaa. Mikähän mättää, kun into lopahtaa heti alkuunsa? Aloitan neuleita ja virkkuita, mutta ne jää kesken heti alkumetreillä. Poikkeuksena kuitenkin tämä pipo, jonka neuloin hetkessä ja sain jopa valmiiksi. 

Ravelryssä törmäsin Rosemary (Romi) Hillin The Great Oddments Knitdown -projektiin. Ostamalla e-kirjan saa tipotellen 15-18 ohjetta pieniin projekteihin, jotka voi toteuttaa yksinäisistä, epämääräisistä keristä, joita jokaiselta neulojalta varmasti löytyy. Pikaisella vilkaisulla totesin, että Romi Hillin muut neuleohjeet ovat kauniita, joten silloinen hinta, reilu 7 euroa, ei tuntunut pahalta sijoitukselta, vaikkei tiennyt mitä tuleman pitää. 

Ensimmäinen ohje oli Fairy SnowCap -pipo, johon löytyi oranssinväristä Dropsin Nepalia. Ilmeisesti joskus ajattelin perustavani kettuhuivitehtaan, sillä tuota ketunoranssia on edelleen jäljellä (edelleenkin vaikka tämä söi kaksi kerää). Pieni neule, mutta opin paljon uutta. Ensimmäistä kertaa loin väliaikaisen aloituksen i-cordin avulla ja neuloin pipon ylhäältä alas. Pari kerrosta vähemmän olisi riittänyt, jos olisin päässyt sovituspuuhiin. Siistimmän ja viimeistellymmän ilmeen takia silmukat pääteltiin neulan avulla silmukoimalla. En ole ihan varma, onnistuinko niin kuin piti, mutta uusi tekniikka sekin. 

Tästä ensimmäisestä pikkuprojektista jäi todella positiivinen fiilis, sillä ohje oli huolella suunniteltu ja pääsin oppimaan uuttakin. Jään innolla odottelemaan, mitä seuraavaksi Ravelryn ohjekirjastoon ilmestyy :).

Lahjaneulomuksia

Syksyn aikana on valmistunut pari pientä lahjaneuletta. Naapurissa asuu meidän viisivuotiaan paras kaveri, ja hän on toivonut kissahuivia jo viime talvesta. Neuloin silloin nuorimmaiselle kissahuivin ja molempien isosiskoille kettuhuivit. Olihan se varsin epäreilua, ettei yhdellä ollut minkäänlaista elukkaa kaulassa.

Alkuperäiseen ohjeeseen en enää löytänyt toimivaa linkkiä, mutta erilaisia käännösversioita löytyy Ravelryn kautta. Omani tein kuitenkin ottamalla mallia aikaisemmista.

Isänpäivälahjaksi neuloin miehelle Hugo-kaulurin. Mies ulkoilee talvella paljon lasten kanssa, eikä koskaan käytä kaulaliinaa. Koska kaulaliinat jää kaappiin, päätin neuloa kaulurin. Hugo on yksinkertainen ja mitä paras tv-neule. Kaulus on erittäin joustava. Vaikka kuvan mukaan kauluri olisi sopiva minulle, se venyy niin, ettei kiristä miehenkään kaulaa. 

Lankana Titityyn klubilankaa, The Uncommon Threadin Lush Sportia. On muuten upeat ruskean sävyt langassa, melkein voisin pitää itsekin.

Beanie

Tästä ei pipo yksinkertaisemmaksi muutu. Pari talvea lempparipiponi on ollut harmaa Rikke, mutta nyt halusin sille kaverin. Olen kyllä neulonut muitakin pipoja, mutta värikkäät jää käyttämättä ja minun oudonmalliseen päähäni ei ihan mikä tahansa pipo istu. Niinpä innostuin Kalastajan Vaimon beaniesta, kun sitä kehuttiin kovasti useissa blogeissa. Eikä turhaan ole kehuttu, tästä tuli uusi suosikki!

Tampereen messuilta ostin perjantaina kerän Dropsin Alpaca Silkiä. Vähän epäilyttävän näköinen kerä, sellainen pieni oksennuspallo, mutta niin vain siitä sai pipon neulottua. Neulottu pintakin miellyttää silmää ja jos vastaan tulee samaa lankaa jossain muussa kivassa värissä, ostan ehdottomasti ja teen toisen. Tämän beanien neuloin Prosessineulojan ohjeella, puikot 4 mm.

Pink dreams

Viikonlopppuna juhlittiin ystävien häitä. Halusin ehdottomasti jotain värikästä piristämään mustaa kotelomekkoa. Väri määräytyi sen mukaan, minkä väriset korkkarit lähimmästä ostoskeskuksesta löytyi ja millaista lankaa lankakorissa oli jo valmiina. Suht vaivattomasti päädyin asustamaan mekon pinkillä. Sävy on oikeasti tummempi, enemmän fuksiaan taittava kuin neoniin. En vaan saanut kuvattua väriä oikein ja nyt silmiä särkee kun näitä kuvia katsoo :).

Aloitin neulomaan huivia saman tien, kun sain idean ja löysin sopivan ohjeen. Olin jälleen kerran viime tipassa liikkeellä ja pelkäsin, etten saa valmista ajoissa. Tämä pikkuinen Boo Knitsin Sweet Dreams on kuitenkin niin nopea neuloa, ettei siihen mennyt kuin muutama ilta. Päättelyyn taisi mennä saman verran aikaa, sillä päättelykerroksella reunaan tehtiin nirkkoja.

Lankana huivissa on The Uncommon Threadin Posh Fingering. Juhlavuutta varten halusin lisätä huiviin ohjeessa olevat helmet (kokoa 6/0). Soukan Menitan helmivalikoima oli rajallinen, mutta lopulta vaaleanpunaisia helmiä löytyi sopiva määrä. Tosin laskujeni mukaan ohjeen vaatimat 300 helmeä ei tähän huiviin riittänyt. Niinpä viimeisellä kerroksella tiputin helmien määrää melkein puolella.

Varsin juhlava pikkuhuivi siitä lopulta muotoutui ja nyt on asusteet valmiina vaikka ensi kesänkin juhliin. Jos joku vaikka sellaiset järjestäisi :).

Hihan jatkeet

Ensimmäiset pakkaset muutama viikko sitten säikäyttivät tämän vilukissan siihen malliin, että piti neuloa käsille lämmikettä. Toimiston lämpötila laski niin alhaiseksi, että tietokonetta sai nakutella sormet jäässä. Jospa näistä rannekkeista olisi siihen apua. Ainakin ajatuksen tasolla tällaiset rannekkeet tuntuvat toimistoon kätevämmiltä kuin kämmekkäät (vai mikä nyt onkaan oikea sana niille, joissa on peukaloille oma paikkansa?).

Ohje on Picklesin. Helppo kuin mikä, mutta ei minun makuuni. Nuo langankierrot silmukoiden ympäri koettelivat hermoja. Tykkään kuitenkin lopputuloksesta ja Rowanin Felted Tweediä on ihana neuloa. Jos tämä pari menee toimistoon niin toiset pitäisi neuloa kotiin. Kaapista löytyy muutama paita vajaamittaisilla hihoilla eikä niillä tarkene talvella millään. Seuraavia rannekkeita varten voisikin kaivella jämälangat esille.

Taskutakki

Taistelu Taskutakin kanssa on viimein ohi, ja pakkohan tässä vaiheessa on tuulettaa, kun sain neulottua epäilyistäni huolimatta sopivankokoisen ja pidettävän neuletakin! Taskutakki on yksi suosikeistani Veera Välimäen Lankaleikki-kirjassa ja päätin panostaa kirjan hengen mukaisesti käsinvärjättyihin lankoihin. Ostin loppukesällä Titityystä The Uncommon Threadin Merino Sportia ja pian sen jälkeen loin silmukat 4,5 mm puikoille.

Takki aloitettiin neulomalla ensin kaulus, taskut ja suurin osa etukappaleesta. Ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin luottaa ohjeeseen, niin hämärästi neule muotoutui takiksi. Tämän jälkeen vaihdettiin numeroa pienempiin puikkoihin ja aloitettiin kaarroke ja raglan-lisäykset. Neule oli jo pitkällä ennen kuin sitä pääsi ensimmäistä kertaa kunnolla sovittamaan.

Yritän yleensä välttää purkamista viimeiseen asti ja niinpä nytkin ummistin silmäni selkeältä ongelmalta. Aloitin jo ensimmäistä hihaa, kun oli pakko todeta, että kainalo kiristää todella epämukavasti ja hiha on aivan liian kapea. Ei auttanut kun purkaa lähes koko takakappale ja vaihdoin puikot 3,5 millisistä nelosiin.

Kuvittelin, että ongelma korjaantuu ja jatkoin neulomista helmaan asti. Tässä vaiheessa jouduin myöntämään, että kainalo kiristää edelleen ja uutena ongelmana oli pussittava takaosa. Onneksi purettavaa oli tällä kertaa vain hihoihin asti. Päätin tehdä vielä yhdet raglan-lisäykset ja vaihtaa sen jälkeen takaisin 3,5 mm puikkoihin. Takaosa pussittaa edelleen hiukan, mutta ei enää niin häiritsevästi. Lankaa oli tässä vaiheessa vielä reippaasti jäljellä, joten päätin tehdä hihoista kokopitkät.

Taskutakista tuli ehdottomasti uusi suosikkini. Se ei ole täydellinen, mutta ei se haittaa. Kainalossa on kurtut, joille ei voi mitään. Taskuja en osannut taaskaan ommella huomaamattomasti, ja etureunat tahtovat nousta ylöspäin. Takin väri on kuitenkin kauniin sininen, lanka upeaa ja tämä on todella mukava päällä. Takki on ihana kietoa ympärille kylmällä ja se menee niin mekon kuin farkkujenkin kanssa. Ja ei voi kuin ihmetellä, että tälläkin tavalla voi neuloa neuletakin. Ehdottomasti mielenkiintoinen projekti, ja kyllä kannatti purkaa ja yrittää uudelleen, vaikka kuinka kiukutti :).

Olohuoneen pitsiset

Olohuoneen valaisinprojekti osoittaa, että joidenkin asioiden suhteen olen hyvinkin kärsivällinen. Tämä projekti käynnistyi jo pari vuotta sitten, jolloin hankin tarvittavat osaset lamppujen seinäkiinnitystä varten. Ostin Bauhausista putkenpätkiä, joiden läpi päätin pujottaa lampun johdon. Kotijoukot olivat kuitenkin ideaa vastaan, joten niinpä se jäi pitkäksi aikaa hautumaan. 

Samaan aikaan moni muukin käytti vastaavanlaista ideaa ja putkia alkoi tulla vastaan Pinterestissä ja blogeissa. Esittelin niitä kotona ja viimeinkin kesän lopussa (kun valoa oli pakko saada lisää) mies kiinnitti putket seinään.

Lamput olisivat olleet minun makuuni ilman varjostimiakin, mutta pakkohan sellaiset oli virkata kun olin pari vuotta pyöritellyt erilaisia ideoita mielessäni.

Lopulta päädyin ohjeeseen, joka löytyy vuoden 2011 Interweave Crochetin Accessories-numerosta. Langaksi halusin ohuinta valkoisen sävyä mitä kotoa löytyy, eli DMC Petraa (nro 5). Kakkosen koukulla varjostimista tuli sopivan kokoiset ensimmäisellä yrityksellä.

Varjostimessa on kuusi virkattua palaa, jotka kiinnitettiin toisiinsa viimeisellä kerroksella. Ylimmäisen palan keskelle jätettiin tilaa valaisimen kannalle virkkaamalla ensimmäiset kerrokset tasona. Tässä vaiheessa olisi pitänyt mittailla ja mallailla, että kanta varmasti mahtuu aukosta. 

En myöskään ymmärtänyt, missä vaiheessa tasona virkatut kerrokset olisi pitänyt ommella yhteen. Kovettamisen jälkeen varjostinta oli mahdoton muotoilla enää mitenkään, joten yläosan palanen on edelleen aukinainen. Onneksi se ei tuolta seinää vasten näy minnekään.

Kaksi suht samankokoista palluraa löytyy nyt sohvan molemmin puolin. Kylläpä kelpaa iltaisin istua sohvalla ja neuloa tai virkata. Seuraavaksi lähtee muuten tuo lehtikoriste, sillä uusi virkkausidea on seinälle jo valmiina.

Tässä vielä illan pimeydessä napattu kuva kovetusvaiheesta. Käytin taas samaa liima-vesiseosta kuin jossain aikaisemmassakin lamppuprojektissa. Napakat varjostimet tuli, mutta eihän nuo ihan ohuimmat narunpätkät mitään kovaa kohtelua kestä. Toivotaan, että lapset ja kissat kohtelee varjostimia hellästi:).