Varjo

Varjo on ensimmäinen neulomani mysteerihuivi. Halusin ehdottomasti osallistua Titityyn järjestämään mysteeriin, kun huivin suunnittelijana oli Veera Välimäki.

Mielenkiinnolla odotin myös neulekokemusta Madelinetoshin Tosh Merino light -langoista. Langan värivalikoima on mielettömän ihana, mutta päädyin lopulta aika harmoniseen parivaljakkoon. Lähtökohtana oli, että toinen väri on briar (violetti), koska samansävyinen pipo odottaa neulomista talveksi ja tämä huivi olisi sitten niin kuin sävy sävyyn siihen. Yhdistin violettiin turvallisesti harmaan (tern). Jos olisin tiennyt mallin etukäteen, olisin halunnut enemmän kontrastia värien välille. Tosin tyytyväinen olen näinkin, vaikka raidat hiukan heikosti erottuvatkin.

Huivin ohje tuli kolmessa osassa. Ja oli kyllä sellainen mysteeri, että en vielä kolmannen vihjeen aikanakaan ihan täysin ymmärtänyt, millainen huivista loppujen lopuksi tulisi. En taida olla ainoa, joka ymmärsi huivin ihanuuden ja monikäyttöisyyden vasta nähtyään Veeran valokuvat valmiista huivista.

Malli ei ole perinteinen, ja sen voi pyöräyttää ympärilleen usealla eri tavalla. Pidän siitä, että huivia voi pitää hyvin hartioilla lämmikkeenä. Mutta tärkeää on myös se, että voin käyttää sitä takin alla tiukasti kaulaa vasten. Niin, ja tuo lanka. Sen ihanuuden huomaa parhaiten valmiissa neuleessa. Niin pehmeää, että voisin olla koko ajan kääriytyneenä huiviin.

Kukkavalot

Ei taida olla yllätys, että pidän koriste-/tunnelmavaloista. Niitä on meillä useammassa huoneessa ja vuoden ympäri. Laitan niihin valot heti, kun vähän hämärtää.

Makkarin koristevalot vetelevät viimeisiään (kissojen mielestä niiden riepottelu on varsin hauska leikki). Virkkasin uudet valot silläkin uhalla, että kohta nämäkin ovat entiset.

Ravelryn kautta törmäsin tähän ideaan, joka oli pakko toteuttaa. Virkkasin 20 kukkasta ja kiinnitin ne kuumaliimalla valojen ympärille. Onpahan kissoilla enemmän haastetta.

Lankana pääasiassa Noron jämiä sekä muutama keltainen Alivia-huivin jämistä.  Koukku 3,5 mm.

Kauniit valot tuli ja tuolla ne nyt roikkuu katonrajassa valaisemassa pimeää makkaria. Vielä tekisi mieli tehdä tytöillekin omat valonsa!

Soft Light

Halusin neuloa vielä yhden pipon ekaluokkalaiselle. Syksy on ollut niin lämmin, että villaiset pipot on vielä liian paksuja eikä niitä sopivia ohuempia löytynyt millään. Villavyyhdistä ostin Geilskin lankaa, jossa on villaa ja puuvillaa. Ihanan tuntuista ja väri tietenkin houkutteli ostamaan.

Pipomalliksi valitsin Suvi Simolan Soft Lightin. Kaunis malli, ja kuvio on tuttu lapasista ja huivista, jotka olen neulonut jo aiemmin. En vaan osannut laskea oikein silmukkamäärää, ja 3,5 mm puikoilla neulominen kesti sen verran, etten jaksanut kokonaan purkaa. Tuli siis hiukkasen reilu ja taitaa sopia paremmin minulle. Tykkään kyllä mallista paljon ja on just sopiva tähän alkusyksyyn. Onneksi lankaa jäi sen verran, että voisin tehdä toisenkin:).

Neliapila

Ekaluokkalainen toi alkusyksystä kotiin suuren aarteen, neliapilan. Neiti löysi sen koulun pihalta, taitteli paperin sisään ja piti jemmassa taskun pohjalla koko päivän. Innoissaan esitteli ruttuiset neljä lehteä kotiin tullessaan, ja minä keksin vihdoinkin, mihin käytän Pinterestissä monta kertaa vastaan tulleen idean. Tuli niin hieno, että taidan tehdä muutamalle kortille uuden elämän tällä idealla, ja jos jossain vaiheessa oikein innostaa, askartelen pakettikortteja tähän tyyliin.

Samalla vilaus leivinpaperi-siima -valaisimesta, joka on jo pitkään roikkunut ekaluokkalaisen huoneessa. En edes muista milloin sen aloitin, mutta on siis vieläkin kesken. Edistyy silloin tällöin, kun intoa riittää. Olen miettinyt ideaa, miten piilottaa solmut, joilla siimat roikkuu valaisinkehikossa. Ja ehkä nyt vihdoinkin olen keksinyt jotain, mitä kokeilla. Mutta eihän tällä kiire ole, antaa ideoiden syntyä rauhassa :).

Rintakoru

Japanilaisissa virkkaus- ja neulekirjoissa on jotain sellaista, mikä vetoaa minuun. Selailen ja ihastelen niitä pieniä, värikkäitä ja pikkutarkkoja käsitöitä, jos kaipaan uutta inspiraatiota. Joku aika sitten tilasin kaksi uutta kirjaa Etsyn kautta. Toisessa on ohjeita virkattuihin koruihin ja toisessa vaatteisiin. Tuosta korukirjasesta tein ensimmäisen kokeilun edellisen postauksen jakun rintapieleen. Virkkasin pellavalangasta rintakorun, vaikka en mikään rintakoruihminen olekaan.

Vaatekirjasta löytyisi useampikin kiva virkkaus. Yhtä jo aloitin, mutta menee purkuun, kun tulee liian pieni. En oikein tiedä, auttaako isompi koukku vai pitäisikö alkaa muokkaamaan ohjetta. Ja se taas kuulostaa jo liian vaikealle. Ehkä minä vielä ihastelen näitä jonkin aikaa, ja kerään uutta intoa ennen kuin aloitan uudelleen.

Tsemppiä uuden viikon alkuun ja tervetuloa uudet lukijat!

Jaqueline

Tästä villatakista olen enemmän kuin innoissani. Kyseessä Dropsin Jaqueline ja vähänkös olisi houkuttanut tehdä tuo ohjeen sinapinkeltainen versio! Langanostohetkellä Soukan Menitassa Karisman värivalikoima oli rajallinen ja toisaalta olin jo päätynyt mielessäni väriin, joka on ajattomampi.

Virkkuu oli useampaankin otteeseen telakalla. Vaikka virkkauksen perusteet onkin hallussa, niin saan helposti samalla langalla ja koukulla monta erikokoista kappaletta. Niinpä mittailin tarkkaan, onko alahelmasta tulossa ollenkaan sellainen leveydeltään kuin pitää. Jouduin tekemään alun kolme kertaa ja päädyin lopulta pienempään koukkuun (4 mm). Koukun vaihdosta johtuen pituus ei täsmännyt pylväsryhmien jälkeen ja työ jäi vähäksi aikaa hautumaan.

Päätin kuitenkin jatkaa ohjeen mukaan purkamatta ja ihmeellistä kyllä yläosasta ja hihoista tuli varsin sopivat. Lisäksi pituutta tuli hieman lisää, kun muotoilin työn kosteana. Ainut miinus on kaulus. Jos olisin tiennyt, miten se läsähtää pylväsryhmien kohdalta, olisin jättänyt ne kokonaan pois. Mutta eipä se juuri käytössä näy. Takaa jätin läpän pois, mielestäni parempi näin. Niin, ja lankaa meni hurjat 14 kerää.

Uskoisin, että tätä tulee pidettyä ja paljon! Tämä taitaa olla ensimmäinen näin iso virkkuu itselle ja onnistumisesta innostuneena aloittelen jo toistakin virkattua nuttua.

Syysmyssyt

Wanhan Sataman messuilta ostin Hopeasäikeen Merinoa, molemmille tytöille pipolangat lempiväreissä. Lanka itsessään on niin kaunista, että neuloin perusmyssyt. Ohjeena Caroline Hossmannin Autumn Hat, isommilla silmukkamäärillä tosin ja puikot 4 mm. Nyt sitten odotellaan kylmempiä ilmoja, jotta saadaan uudet myssykät käyttöön:).