Oikein nurin

Piti saada jotain nopeaa puikoille. Lankaleikin (Veera Välimäki) Oikein nurin -lapaset pelasti tilanteen. Lankakin oli ostettu jo viime talvena näihin, joten puikot vaan heilumaan.

Joudun jälleen kerran toteamaan, että kyllä yksinkertainen on kaunista. Langastakin tykkään -  nurmeslaisen värjärin suopursulla värjäämää villaa. Jos jotain muuttaisin, niin peukalokiilan lisäykset tekisin joka toisella kerroksella enkä jokaisella. Muuten täydelliset käyttölapaset ja tarvittaessa sormikkaatkin mahtuu alle.

Hiutaleköynnös

Olen ahkeroinut harvinaisen tiiviisti yhden projektin kimpussa viimeisen viikon aikana. Niin vain hiutaleköynnös valmistui ja sitähän oli hauska tehdä! 

Hiutaleen oppi hetkessä virkkaamaan ulkomuistista ja kun yhden hiutaleen virkkasi alle 10 minuutissa, niin näitä virkkautui sitten jokaisessa sopivassa välissä. Samalla innolla pingotin hiutaleet ja ompelin kaksi hiutaletta vastakkain. Köynnökseen tarvittiin 40 hiutaletta ja led-valot. 

Niin kuin kuvista näkee hiukka eri sävyistä valkoista on kaapin perukoilta löytynyt. Tuo vihreään taittuva ei taida edes valkoinen ollakaan, mutta hyvin sopii muiden joukkoon.

Hiukan piti etsiä sopivaa paikkaa tällä valonlähteelle, mutta lopulta ripustin sen keittiöön kaapin reunaan. Hiutaleköynnöksen ohje löytyy uusimmasta Ihana-lehdestä (4/2014). Lankana Cataniaa ja muita samanvahvuisia puuvillalankoja (koukku 3 mm).

Jämäkaulaliina

Kaikenlaisia suunnitelmia oli koululaisen kaulahuiviksi. Merinojämäkerien houkuttelemana päädyin kuitenkin perinteiseen, pitkään kaulaliinaan. Jos koululainen olisi innokas neuloja, osaisi tehdä tämän itsekin. Ainaoikeaa, helmineuletta ja tuplahelmineuletta tikuteltuna aina silloin, kun muutama minuutti sopivaa neuleaikaa liikeni.

Mutta miten tuo ainaoikeinneulos (ja varsinkin merinosta) pääsee aina yllättämään? Tälläkin kertaa varsin maltillisen mittainen huivi venähti 170 senttiin. Ja epäilen, että pituutta tulee käytön myötä lisää.

Huivin päihin virkkailin tuollaiset perhoset (ohje täältä) ihan vain sen vuoksi, että halusin kokeilla ohjetta. Onko ne sitten perhosia vai kukkasia, niin sillä ei taida olla väliä.

Ja ei, mallina toiminut eskarilainen ei halua tälle talvelle äidin tekemää kaulaliinaa. Seuraavaksi neulotaan sitten lapasia.

Lumihiutaleita

Täällä on käsityöt hiukka jumissa. Mikään keskeneräinen ei etene, vaikka kovasti yritän. Sitten olisi ne pakolliset (tytöille kaulaliina, lapaset ja sukat), jotka pitäisi saada edes aluilleen. Saatikka sitten joulujutut. Ne on ihan vaiheessa.

Pakenen tukalaa tilannetta ja virkkailen lumihiutaleita. Tästä tulee kyllä ihana - sitten kun saan nämä joku päivä valmiiksi! Toivottavasti innostus ei katoa, sillä olisi vielä reilu 30 hiutaletta tekemättä. Onneksi on viikonloppu.

Kiuru

Huivileikistä ensimmäisenä puikoille pääsi Kiuru. Tykästyin alkuperäiseen malliin ja sen lankaan niin paljon, että halusin ehdottomasti suomenlampaan käsittelemätöntä villaa myös omaan huiviini. Wanhan Sataman messuilta nappasin mukaan Rintalan tilan Vieno-lankaa, joka on rouhean karheaa, navetantuoksuista ja tuollaista harmaanruskeaa. 

Huivi aloitetaan neulomalla ensin ainaoikealla ja lyhennetyillä kerroksilla hieman epäsymmetrinen kolmio, jonka jälkeen poimitaan alareunasta silmukat pitsiosuuteen. Ostamani lanka on ohuempaa kuin ohjeessa mainittu, joten uskaltauduin hiukan muokkaamaan ohjetta. 

Yritin pysyä annetuisssa mitoissa, mutta pienemmillä puikoilla (4,5 mm) ja ohuemmalla langalla kerroksia ja silmukoita tuli luonnollisesti enemmän kuin ohjeessa. Tein huiviin lyhennettyjä kerroksia enemmän ja lisäsin alareunaan useamman pitsikaavion.

Tietäähän sen sitten, että lankaa kuluukin aiottua enemmän ja koko pitsireunuksen neulomisen ajan jouduin jännittämään riittääkö ostamani kaksi vyyhtiä vai ei. Sen verran stressasin, ettei todellakaan ollut mikään rentouttava neulomus. En malttanut laskea huivia käsistäni, sillä oli ihan pakko tietää, miten langan kanssa käy. Onneksi se riitti, tosin tiukille meni.

Valmis huivi onkin sitten kokoa järjettömän suuri. Siipien väli on 240 cm ja se on varsin muhkea kaulan ympärille kiedottuna. 

Mutta on se ihanan lämmin ja talvi tulee, parempi varustautua.

Kolikkopussukat

Virkkasin tytöille pienet, somat kolikkopussukat. Ohje pussukoihin löytyy täältä. Hiukan muokkasin näitä isommiksi, kun oli suuremmat kukkaronkehyksetkin. 

Lankana Cataniaa, koukku 2,5 mm ja ommeltavat kukkaronkehykset Menitasta. Ratkaisematta on, kumpi saa kumman. Meni nimittäin tappeluksi. Olisi ehkä pitänyt kysyä väritoiveita ennakkoon.

Upper East Side

Ei siitä montaa viikkoa ole, kun lämpötila käväisi lähellä nollaa. Jonosta löytyi Joji Locatellin Upper East Side ja edellisen projektin jämänöttönen pyöri vielä pöydällä (Seam on Seam, Wollmeise Merino dk). Onhan se hauskempaa neuloa uusi pipo kuin kaivella vanhat varastosta.

Mallikuvion ansiosta varsin mielenkiintoinen ja joutuisa pikku neulomus. Neuloin m-koossa, mutta pingotuksen jälkeen pipo venähti hiukkasen enemmän kuin etukäteen kuvittelin. Viikonlopun projektina voisi sitten olla niiden vanhojen pipojen ja lapasten etsiminen, oli nimittäin sen verran kirpsakka ilma aamulla.