Triad

Lupasin itselleni palkinnoksi osallistua syksyllä Villavyyhdin neulekerhoon kolmannen (?) ja viimeisen kerran. Palkinnon arvoinen suoritus oli se, että jaksoin silloin juosta 5 km lenkin kesän harjoittelun jälkeen. Ei mikään pikkujuttu entiselle sohvaperunalle:).

Syksyn aikana paketteja on tullut kolme ja viimeistä vielä odotellaan. Yhdistin neulekerhon toisen ja kolmannen paketin, ja neuloin Lanitium ex Machinan mielettömän upeasta, harmaasta mcn-langasta Veera Välimäen suunnitteleman Triad -pipon.

Pipon pintakuvio on tehty oikeilla ja nurjilla silmukoilla. Neuloessani muistin, että olen samalla idealla neulonut toisenkin pipon, jossa pintaneule elää omaa elämäänsä kasautuen ikävästi kurttuun. Sen vuoksi lopetin pintaneuleen hieman ohjetta aikaisemmin. Ainakin kuvittelen, että se pysyy paremmin muodossaan alaosassa, jossa pipo muotoilee tiukahkosti päätä. Loppuosan sileän nurjan korvasin sileällä oikealla.

Tämän jälkeen pipo olikin vähän aikaa tauolla. Tuntui todella vaikealle leikata tuota upeaa lankaa tupsuksi. Tupsu kuitenkin on mielestäni oleellinen juttu tässä mallissa, joten pyörittelin tupsun lopulta valmiiksi. Nyt opettelen käyttämään tätä pipoa Riken rinnalla. Langan väriä kyllä ihailen päivittäin. Voi kun tätä saisi lisää.

Alla vielä tietokoneen näytöltä napattu kuva alkuperäisestä mallista. Lisään ohjelinkin myöhemmin, kun Triad on lisätty Ravelryyn.

Monster High -kännykkäpussi

Naapurin tyttö esitti loppukesästä toiveen, että tekisin hänelle samanlaisen kännykkäpussin kuin meidän tokaluokkalaiselle. Yhdessä katsottiin väriksi vaalea omenanvihreä ja lupasin valmista viimeistään tammikuun alkuun syntymäpäivälahjaksi. Löysällä aikataululla mentiin, sillä kännykkäpussi on aika tylsää virkattavaa - varsinkin heti toisen samanlaisen perään.

Eilen sain idean Monster High -pussukasta, sillä monsterit ovat varsin suosittuja niin tuolla naapurissa kuin meilläkin. Etsin kaapista sopivan väriset jämäkerät ja virkkasin pussukan innoissani valmiiksi. En muista, että koskaan olisin ollut näin innoissani projektista, johon kuuluu näpertelyä, pikkuosia ja niiden yhteen ompelua. Yleensä hermo on mennyt jossain vaiheessa ja virkkuu on jäänyt tauolle. Jemmasta löytyi myös teemaan sopiva kaulanauha, jonka olin ostanut jo syksyllä kaiken varalle.

Synttärit on huomenna. Nyt sitten jännätään, mitä naapurin tyttö tykkää lahjastaan. Ei tullut ihan sellainen pussukka kuin tilattiin, mutta melkein kuitenkin:).

Vargavinter

Vaikka talvi ei ole kunnolla alkanutkaan, huomasin, että tarvitsen paksummat lapaset ulkoiluun. Maria Olssonin Vargavinter-lapaset ovat keikkuneet suosikeissa jonkun aikaa, joten päätin kokeilla, tulisiko virkkaamalla sopivan paksua ja lämmintä jälkeä. 

Ensimmäisen parin aloitin ennen joululomaa varastolangoista (Dropsin Nepalia), ja tein lapaset ohjeen mukaan 40 silmukalla. Lapasista tuli hieman liian leveät ja lyhyet, joten tein piparireunan pidentääkseni niitä.

Seuraavaan pariin ostin matkan varrelta langat lempiväreissäni ja virkkailin niitä nukuttaessani lapsia. Vähensin pari silmukkaa ja lisäsin varteen kerroksen. Tykkään molemmista pareista ja kylläpä vaan tuli lämpimät :). Toiseen mahtuu vielä aluslapaset tarvittaessa.

Lankaa meni yksi kerä per lapanen ja jos oikein keskittyy, niin ainakin yhden lapasen virkkaa illassa. Tällaiset voisin virkata tytöillekin, eikä ahdaisi yhtään virkata samaa mallia uudelleen. Suosittelen!

Toivottelen vielä onnellista uutta vuotta teille lukijoille! Ihanaa, että teitä on löytänyt tänne näinkin monta ja erityiskiitos teille, ketkä piristätte päivääni kommentilla!

Pyjamapöllöt

En yleensä tee itse joululahjoja, sillä tekisin niitä kuitenkin kauheassa paniikissa juuri ennen jouluaattoa. Tänä vuonna tein poikkeuksen ja tiesin jo ennen kesää, mitä meidän kolme kummipoikaa saavat jouluna lahjaksi. Toteutus jäi kyllä loppuvuoteen, sillä ostin vasta marraskuussa Tampereen messuilta pyjamapöllöjen tekemispakkaukset Tuulia Designilta.

Messuilta ostan lankoja ja sitten näitä tekemispakkauksia, jos joku ihana ihminen on valmiiksi miettinyt ohjeen ja pakannut mukaan kaiken virkkuukoukusta lähtien. Kutosen koukulla virkkasin kolme pöllöpussukkaa ontelokuteesta ja kudetta jäi vielä reippaasti ylikin.

Ripustuslenkissä on puuhelmiä ja pussukka suljetaan nokan alta magneettilukolla. Nokan alta löytyy myös pussukan aukko, jonne piilotin jo valmiiksi kummipojille yöpuvut. Näiden joululahjojen kanssa ei tullut stressi, ehkäpä kokeilen ensi vuonna uudestaan:).

Joulukuusia ja tähtiä

Yllätin muutkin kuin itseni tekemällä tänä vuonna joulukortit jo pari päivää ennen deadlinea. Innostuin joulukortti-ideasta, johon törmäsin Pinterestin kautta. Yksinkertainen ja kaunis, ja vieläpä sellainen, mihin löytyy materiaalit jokaisen askartelijan kaapista. En onneksi ollut yksin vastuussa korttien askartelusta, sillä tytötkin osallistuivat omilla tuotoksillaan.

Muutaman kortin mukaan kerkesin vielä virkata valkoisen tähden. Näiden virkkaaminen jäi kyllä viimeiseen yöhön ja kuvatkin on napattu puolen yön aikaan. Tähtien ohje löytyy täältä.

Nyt on joulujutut hyvässä vaiheessa ja pari lahjaakin on paketointia vaille valmiina. Niistä kuva sitten joulun jälkeen.

Virkattu ikkunakoriste

Ulkona ei vielä lunta ole, mutta meidän olohuoneen ikkunassa leijailee "lumihiutaleita". Innostuin virkkaamaan pari pyöreää koristetta siitä samaisesta Lea -virkkauslehdestä, josta virkkasin aikaisemmat joulupallotkin.

Kokeilin muutamaa eri mallia hieman soveltaen. Kun virkkuu oli sopivan kokoinen, kiinnitin sen viimeisellä kerroksella metallirenkaaseen. Lopuksi yhdistin renkaat siimalla toisiinsa ja lisäsin pari lasihelmeä koristeeksi. Saas nähdä, tuleeko niitä oikeitakin lumihiutaleita vielä ennen joulua tänne Espooseen.

Joulun sydämet

Joulujuhlakausi on jälleen alkanut. Lähes huomaamatta on muodostunut perinteeksi, että tarhantädeille teen joulukorttien mukaan joulukoristeen. Pari vuotta sitten koriste taisi olla virkattu, viime vuonna paperista ja tänä vuonna askartelumassasta.  

Ihana-lehden joulunumeroa selatessa tykästyin näihin sydänkoristeisiin. Massaan oli painettu pitsiliinalla kuvioita ja joulukoristeiksi massa oli muotoiltu piparimuoteilla. Nättejä tuli, vaikka pitsiliinaksi tuota kuviota ei taida erottaa kukaan. Kokeilin useampaakin liinaa, ja tämä oli parasta mitä niistä sain irti.

Innostuin tekemään näitä tyttöjen kanssa useamman. Tokaluokkalaisen opettaja taitaa saada omansa ja jäi näistä muutama myös siihen meidän tulevaan joulukuuseenkin.