Rock Island

Jared Floodin Rock Island on yksi huivisuosikeistani. Valokuva mallista huivi kaulassaan jäi samantien mieleeni, kun näin sen Ravelryssa ensimmäistä kertaa. Huivi on roikkunut suosikeissani, mutta vasta alkusyksystä mietin tosissani, olisiko minusta neulomaan tällaista huivia. Pidin huivin neulomista vaikeampana, kuin se oikeasti olikaan.

Huivi aloitettiin neulomalla ensin reunus, josta poimittiin sitten silmukat ja edettiin keskemmälle. Juuri tuon reunuksen neulominen oli koko jutun puuduttavin osuus ja eteni todella hitaasti. Sen jälkeen loppu valmistuikin nopeasti, mutta en millään innostunut pingottamisvaiheesta.

Lopulta ostin Villavyyhdistä pingotussetin (en nyt sentään ihan vain tätä projektia varten) ja pingotin huivin sen avulla. Tämä ensimmäinen oli vähän harjoituskappale ja olisin voinut pingottaa huivin voimakkaamminkin. Oli se kuitenkin nopeampaa ja hauskempaa kuin nuppineulojen kanssa touhuaminen.

Lankana on Debbie Blissin Rialto Lace ja puikot 4 mm. Lopputulos on ihana ja unelmankevyt. Huivi jää kuitenkin odottamaan kevättä, sillä nyt tarvitaan jo paksumpaa kaulan ympärille. 

GAP-tastic Cowl

Lokakuun alussa tarvitsin jotain helppoa autoneuletta Espoo-Turku-Espoo -reissulle. Olin jo aiemmin ostanut Villavyyhdistä Cascade Yarnsin 128 -lankaa kaksi vyyhtiä kauluria varten. Ravelryn suosikeistani poimin neulottavaksi GAP-tastic Cowlin, johon upposi molemmat vyyhdit. 9 mm puikoilla tämän neuloi nopeasti. Päättely tosin kesti, mutta perjantain ensilumi vauhditti asiaa. 

Vaikka onkin ihan perustuubi, niin tykkään helmineuleesta ja eritoten tuosta ihanasta sinapinkeltaisesta. Tänä talvena ei ainakaan kaulaa palele, kun näitä huiveja ja kaulureita valmistuu koko ajan... 

Uusin neuleprojekti ei onneksi ole lähelläkään huivia. Tästä paperinarupallosta pitäisi neuloa sileää neuletta 7 mm puikoilla. Kuulostaa helpolle, mutta alku on ainakin ollut takkuinen. Raastavaa touhua sormille ja jälki on aika erikoisen näköistä. Ei ihan heti sileäksi neuleeksi tunnista.

POP

Näitä POP-palasia taisin näyttää blogissa jo kesä-heinäkuussa.  Neuloin kaikki tarvittavat 18 palaa valmiiksi kesän aikana. Näitä oli tosi kiva neuloa reissun päällä. Kerrankin opin neulomaan palat helposti ulkomuistista ja pari lankakerää ja sukkapuikot kulkivat näppärästi mukana. Lankana on Noro Kureyonia ja ihan perus Seiskaveikkaa luonnonvalkoisena. Tykkään tosi paljon siitä, miten Noron värit tulevat tässä mallissa esiin. Palat on neulottu 5 mm sukkapuikoilla keskeltä aloittaen.

Into loppui siinä vaiheessa, kun sain virkattua taustakappaleet ja yhdistin osat ensimmäiseen tyynynpäälliseen. Lopputulos ei miellyttänyt yhtään. Palojen yhdistäminen virkkaamalla ei onnistunut ja palojen väliin jäi ihmeellisiä rakoja. Lisäksi virkattu taustakappale kiristi neulottua etukappaletta kupruille.  

En jaksa kuitenkaan olla liian tarkka. Kun tyynyt oikein nätisti asettelee, niin kelpaavat hyvin. Tänään paikkailin pahimmat reiät ja yhdistin toisenkin päällisen kappaleet virkaten.

Taakse vielä pari nappia ja nyt vihdoinkin tämä keskeneräinen projekti on saatettu loppuun. Ihana helpotuksen tunne ja kyllä mä näistä pidänkin, kunhan en ala liian tarkkaan tiirailemaan. Niin, ja ohjehan löytyy täältä (POP Blanket by Tin Can Knits).

Mukavaa pakkasviikonloppua kaikille!

Varjo

Varjo on ensimmäinen neulomani mysteerihuivi. Halusin ehdottomasti osallistua Titityyn järjestämään mysteeriin, kun huivin suunnittelijana oli Veera Välimäki.

Mielenkiinnolla odotin myös neulekokemusta Madelinetoshin Tosh Merino light -langoista. Langan värivalikoima on mielettömän ihana, mutta päädyin lopulta aika harmoniseen parivaljakkoon. Lähtökohtana oli, että toinen väri on briar (violetti), koska samansävyinen pipo odottaa neulomista talveksi ja tämä huivi olisi sitten niin kuin sävy sävyyn siihen. Yhdistin violettiin turvallisesti harmaan (tern). Jos olisin tiennyt mallin etukäteen, olisin halunnut enemmän kontrastia värien välille. Tosin tyytyväinen olen näinkin, vaikka raidat hiukan heikosti erottuvatkin.

Huivin ohje tuli kolmessa osassa. Ja oli kyllä sellainen mysteeri, että en vielä kolmannen vihjeen aikanakaan ihan täysin ymmärtänyt, millainen huivista loppujen lopuksi tulisi. En taida olla ainoa, joka ymmärsi huivin ihanuuden ja monikäyttöisyyden vasta nähtyään Veeran valokuvat valmiista huivista.

Malli ei ole perinteinen, ja sen voi pyöräyttää ympärilleen usealla eri tavalla. Pidän siitä, että huivia voi pitää hyvin hartioilla lämmikkeenä. Mutta tärkeää on myös se, että voin käyttää sitä takin alla tiukasti kaulaa vasten. Niin, ja tuo lanka. Sen ihanuuden huomaa parhaiten valmiissa neuleessa. Niin pehmeää, että voisin olla koko ajan kääriytyneenä huiviin.

Kukkavalot

Ei taida olla yllätys, että pidän koriste-/tunnelmavaloista. Niitä on meillä useammassa huoneessa ja vuoden ympäri. Laitan niihin valot heti, kun vähän hämärtää.

Makkarin koristevalot vetelevät viimeisiään (kissojen mielestä niiden riepottelu on varsin hauska leikki). Virkkasin uudet valot silläkin uhalla, että kohta nämäkin ovat entiset.

Ravelryn kautta törmäsin tähän ideaan, joka oli pakko toteuttaa. Virkkasin 20 kukkasta ja kiinnitin ne kuumaliimalla valojen ympärille. Onpahan kissoilla enemmän haastetta.

Lankana pääasiassa Noron jämiä sekä muutama keltainen Alivia-huivin jämistä.  Koukku 3,5 mm.

Kauniit valot tuli ja tuolla ne nyt roikkuu katonrajassa valaisemassa pimeää makkaria. Vielä tekisi mieli tehdä tytöillekin omat valonsa!

Soft Light

Halusin neuloa vielä yhden pipon ekaluokkalaiselle. Syksy on ollut niin lämmin, että villaiset pipot on vielä liian paksuja eikä niitä sopivia ohuempia löytynyt millään. Villavyyhdistä ostin Geilskin lankaa, jossa on villaa ja puuvillaa. Ihanan tuntuista ja väri tietenkin houkutteli ostamaan.

Pipomalliksi valitsin Suvi Simolan Soft Lightin. Kaunis malli, ja kuvio on tuttu lapasista ja huivista, jotka olen neulonut jo aiemmin. En vaan osannut laskea oikein silmukkamäärää, ja 3,5 mm puikoilla neulominen kesti sen verran, etten jaksanut kokonaan purkaa. Tuli siis hiukkasen reilu ja taitaa sopia paremmin minulle. Tykkään kyllä mallista paljon ja on just sopiva tähän alkusyksyyn. Onneksi lankaa jäi sen verran, että voisin tehdä toisenkin:).

Neliapila

Ekaluokkalainen toi alkusyksystä kotiin suuren aarteen, neliapilan. Neiti löysi sen koulun pihalta, taitteli paperin sisään ja piti jemmassa taskun pohjalla koko päivän. Innoissaan esitteli ruttuiset neljä lehteä kotiin tullessaan, ja minä keksin vihdoinkin, mihin käytän Pinterestissä monta kertaa vastaan tulleen idean. Tuli niin hieno, että taidan tehdä muutamalle kortille uuden elämän tällä idealla, ja jos jossain vaiheessa oikein innostaa, askartelen pakettikortteja tähän tyyliin.

Samalla vilaus leivinpaperi-siima -valaisimesta, joka on jo pitkään roikkunut ekaluokkalaisen huoneessa. En edes muista milloin sen aloitin, mutta on siis vieläkin kesken. Edistyy silloin tällöin, kun intoa riittää. Olen miettinyt ideaa, miten piilottaa solmut, joilla siimat roikkuu valaisinkehikossa. Ja ehkä nyt vihdoinkin olen keksinyt jotain, mitä kokeilla. Mutta eihän tällä kiire ole, antaa ideoiden syntyä rauhassa :).