Satakieli

Minä lupaan ja vannon, etten enää osallistu mysteerineulontoihin. Koska haluan tietää jo heti aloittaessa, millainen neuleesta tulee ja miten värit kannattaisi sijoitella. Koska tuppaan olemaan vähän ylikriittinen mysteereitä neuloessani ja miettiessäni, tulenko varmasti tykkäämään lopputuloksesta vai en.

Tämä kaikki oli tiedossa jo joulukuussa ennen osallistumistani Satakielen mysteerineulontaan, mutta osallistuinpa silti. Odottelin kuitenkin aloituksen kanssa muutaman päivän, jotta näin millainen huivin alusta tulee ja toimisiko miettimäni värijärjestys. Tästä huolimatta ensimmäinen versio meni purkuun. Toinen toimi paremmin, mutta ei sekään täydellinen ole.

Satakieli on neulottu viidestä eri Tukuwoolin sävystä. Tukuvyyhdit näyttivät vierekkäin upeilta, mutta jostain syystä ne eivät näyttäneet aivan yhtä kauniilta ainaoikeaksi raidoittaen neulottuna. Ehkä olisin kaivannut huiviin enemmän symmentriaa ja loogisuutta. Huivin pitsiosiot toistuvat kauniisti, ja jotain samaa olisin kaivannut raitaosioihinkin.

Olen nähnyt blogeissa ja instagramissa upeita Satakieliä, joissa värivalinnat ovat osuneet oikein nappiin. Jätin omani vuoden vaihteessa muutamaksi kuukaudeksi odottelemaan pingoitusta, ja pieni etäisyys teki hyvää. Ei ihan sellainen kuin toivoin, mutta varsin toimiva huivi silti.

Carina

Joulukuussa vierailin Tampereella Lankaputiikki Silmukassa, josta mukaani tarttui alpakkaista Juniper Moon Farmin Herriot Finea. Lanka oli niin pehmeää, etten voinut laskea sitä enää käsistäni. Huomasin ehdottomasti tarvitsevani mustan neulepaidan - sellaisen ajattoman ja monikäyttöisen. 

Ohjeeksi valikoitui Isabell Kraemerin Carina, joka on v-aukkoinen ja kevyesti a-linjainen paita. Sileää oikeaa rikkoo nurjat pystyraidat edessä ja sivussa. Normaalisti en oikein välitä feikkisaumoista, mutta tässä mustassa neulepinnassa ne eivät juurikaan hyppää silmille. Hihansuihin ja helmaan neulotaan ainaoikeaa.

Herriot Fine on hieman ohjeen lankaa ohuempaa, joten tein mututuntumalla muutamia raglanlisäyksisä enemmän. Päätin jännittää lopputulosta siihen asti, kunnes olin päätellyt helman. Mikä onni ja autuus, että paita näytti soviteltaessa juuri oikean kokoiselle. Siitä saikin kummasti uutta intoa ja voimaa hihojen neulomiseen.

Carina kuuluu ehdottomasti mitä parhaisiin tv-neuleisiin. Mitä kiireisempi arki, sen todennäköisempää on, etten yksinkertaisesti kykene mihinkään vaativampaan. Riittoisasta Herriot Finesta tuli puolestaan yksi suosikkilangoistani. Tämä pusero on uskomattoman mukava päällä. Se on pehmeä, laskeutuva ja malliltaan aika imarteleva. Viimeisen viikon aikana en ole muuta paitaa pitänytkään!

Minityypeille

Joitakin tilaustöitä ei voi loputtomiin vältellä. Siitä pitää huolen vaativa tyttöseni, joka kyselee, milloin on valmista ja tarkkailee, miten projekti etenee. Maileg-pupu tarvitsi villaista ylleen, joten talvilomalla neuloin pupuselle pipoa, villatakkia ja säärystintä. Vielä olisi lapaset ja sukat tehtäväjonossa.

Uus Seiklus

Silloin kun Find Your Fade -huivini oli alkuvaiheessa, kuljetin sitä mukanani Turkuun asti. Siellä keskustelimme tyttöni kummitädin kanssa neulomisesta ja huiveista, ja siitä tekisinkö hänellekin ihan maksua vastaan huivin.

Tilaustyöt tuntuvat haastavilta, mutta lahjaksi on hauska neuloa. Varsinkin henkilölle, joka arvostaa käsintehtyä. Niinpä laitoin puikoille Justyna Lorkowskan Seiklus-huivin.

Neuloin Seikluksen pari vuotta sitten itselleni, ja olen käyttänyt sitä paljon. Huivin muoto on yhden vyyhdin ohjeeksi toimiva ja pitsineulos näkyy kaulalle kietaistunakin. Ainaoikean ja pitsin vuorottelu tekee huivista myös hauskan neulottavan, joten lahjahuivi oli nopeasti valmis. Postituksen kanssa kestikin vähän kauemmin, mutta sieltä Turun katukuvasta voi jatkossa yrittää bongata tämän Seikluksen.

Find your fade

Joulukuussa törmäsin instagramissa Andrea Mowryn Find Your Fade -huiviin, jonka värit vaihtuivat upeasti kullankeltaisesta vaalean kautta punaiseen. Ottaisin milloin tahansa tuon Andrean huivin itselleni! Ja juuri tuon värisenä! Mutta koska oma huivi oli neulottava pääosin langoista, jotka omasta lankavarastosta löytyivät, esittelen huivista valko-harmaa-mustan version.

Alkuperäisessä huivissa on käytetty seitsemää eriväristä lankaa. Mikäli sopivia jämiä tai lankoja ei entuudestaan löydy, huivin hinnaksi voisi tulla tuolla vyyhtimäärällä aika huikea summa. Tarkoitus oli siis pärjätä aiemmilla hankinnoillani. Olinkin oikein tyytyväinen hillittyihin väreihini siihen asti, kunnes instagram täyttyi muiden värikkäistä versioista.

Halusin väriä omaanikin, ja hädissäni tilasin yhden hiukan värikkäämmän speckled-vyyhdin Titityyltä. Aivan turhaan, sillä eihän se sopinut ollenkaan näiden muiden sävyjen joukkoon. Jatkoin alkuperäisen suunnitelman mukaan neljällä värillä (typewriter, vaalea harmaa, hieman tummempi harmaa ja tumma harmaa), kunnes tummin oli loppua kesken. Jälleen lankakaupan kautta kotia neulomaan viimeisintä osiota mustalla. 

Itse huivi on malliltaan varsin käyttökelpoinen, mutta hälytyskellojen olisi pitänyt soida viimeistään viimeisen värin kohdalla. Huivin koko on nimittäin valtava! Malli on hiukan vastaava kuin aiemmin neulomani Everyday Shawl. Näin jälkikäteen mietittynä olisin voinut katsoa sopivat silmukkamäärät vaikka tuosta huivista.

Lopputulos on kaukana siitä mielikuvasta, jota alunperin lähdin hakemaan. Väreissä pysyttelin tutussa ja turvallisessa. Lisäksi värien liu´ut eivät ole niin huomaamattomia, mitä halusin ja mikä oikeastaan tässä huivissa on "se juttu", johon ihastuin. Mutta toisaalta takin päälle puettuna huivin suuri koko ei ole haitaksi, ja näyttäisi siltä, että näihin väreihin en ole lähitulevaisuudessa ainakaan kyllästymässä. 

Amppeli

Jouduin viherkasviostoksille, sillä muutenhan makramee-amppelin solmuileminen olisi varsin turhaa puuhaa. Käyttämäni Paula-punoskude on sen verran paksuhkoa, että pystyin seuraamaan Kotivinkin ohjetta vain löyhästi. Valmista sain kuitenkin aikaiseksi, ja kukka ruukkuineen on pysynyt hienosti amppelissa.

Minimakramee

Ostin uusimman Mollie Makes -lehden (issue 75) makramee-tekemispaketin takia, mutta tietysti toivoin, että lehdestä löytyisi muutakin kivaa (eipä oikeastaan). Onneksi en kuitenkaan kokeillut makrameeta nyt ensimmäistä kertaa. Purin tekeleen niin monesti, että ilman aikaisempia onnistumisen kokemuksia, saattaisin jättää makrameet muille.

Kohosolmu tuotti minulle suuria vaikeuksia. Yritin edetä ensin lehden kuvallisten ohjeiden avulla, mutta lopulta oli etsittävä aiheesta youtube-video.

Vaikka tekniikka oli lopulta hallussa, lopputulos ei vastaa ihan sitä, mitä piti. Käsialani oli ilmeisesti sen verran löysä, että nauhojen pituus ei riittänyt kunnon hapsuihin. Purin vielä kerran kaiken, ja yritin tehdä tiukemmat solmut, mutta ei auttanut. No, tällä mennään. Tämä minimakramee (n. 11,5 x 13 cm) jää roikkumaan koristeeksi tytön huoneeseen, ja sinne se sopii mainiosti näillä lyhyilläkin hapsuilla.