Folkkityyny

Virkkuuinnostus ei ota laantuakseen! Tiilityynylle piti saada kaveri, koska parveketuolejakin on kaksi. Molla Millsin folkkilaukun ohjetta (Virkkuri 3) mukaillen syntyi tyyny, jossa seikkailee metsäneläimiä.

Tämän jälkeen jätän kalalangat vähäksi aikaa rauhaan. Pari juuttinaruprojektia olisi kesken ja toisaalta tekisi mieli neuloakin. Lankaa löytyy, mutta mitäpä sitä neuloisi?

Parvekepuuhia

Aiemmassa postauksessa mainitsinkin, että meillä on puuhailtu parvekkeen parissa. Dyykkasin roskiksesta muutamat metallihenkarit, ja yhdestä sellaisesta oli suorastaan pakko tehdä Molla Millsin yrttihenkarin ohjeella (Virkkuri 2) kukkahenkari. Säiliöstäkin kun oli jäänyt sopivasti juuttinarua jäljelle. Tosin juuttinaru loppui kesken toisen minikorin kohdalla, joten piti jälleen piipahtaa Snurressa (siellä oli muuten sellainen siililankameri, että kompastuin niihinkin).

Lopulle juuttinarulle oli myös suunnitelma, sillä sitruspuu tarvitsi kauniimman korin. Virkkasin kaiken jäljellä olevan narun tähän ja taittelin korin yläosasta sopivaan mittaan. Vihdoin muuten löytyi kasvi, joka ei kissoja kiinnosta sitten ollenkaan! 

Muitakin pikkuväkerryksiä olen tehnyt tarpeeseen. Parveke on aurinkoisina päivinä kuumempi kuin sauna, joten asensimme sinne Ikean pimennysverhot. Askartelin niihin vetonarut kalalangasta ja puuhelmistä. 

Lisäksi aurinkokennovalaisimet tarvitsivat lisämittaa, jotta aurinko oikeasti osuukin siihen kennoon. Virkkasin kalalangasta vain parin vuoden suunnittelun jälkeen Molla Millsin kettinkiä.

Pari muutakin kukkaa parvekkeelta löytyy. Nyt pitää tsempata, että saan pidettyä ne hengissä!

Tiiliseinää

Muutama vuosi siihen meni, että innostuimme sisustamaan parvekkeen viihtyisäksi kesähuoneeksi, jossa viihtyy koko perhe. Ja koska käsitöiden pitää näkyä ehdottomasti myös sisustuksessa, halusin parvekkeelle jotakin itse tehtyä.

Ensimmäisenä valmistui virkattu tyyny, jonka kuvio on napattu Molla Millsin Virkkuri 3:sesta. Lankana kalalankaa, koukku 1,75 mm ja kokoa tyynylle tuli n. 34 x 34 cm. Toinen samantapainen tyyny on jo tekeillä, ja muitakin ideoita olisi vaikka kuinka! Taitaa tämä juhannus mennä käsitöiden parissa parvekkeella istuen.

Oikein ihanaa Juhannusta kaikille! 

Säiliö

Täällä virkkausinnostus jatkuu ja koukku heiluu päivittäin. En muista, milloin näitä heti, tässä ja nyt  -toteutettavia virkkausideoita olisi ollut jonossa ihan ruuhkaksi asti. Ensimmäisenä lähdin purkamaan jonoa Molla Millsin Virkkuri 3:sen ohjeista.

Säiliö on hauska kannellinen kori, jonka jokainen yksityiskohta on tarkkaan harkittu ja lopputulos on viimeistellyn näköinen. Korin ylä- ja alareunaan sekä kanteen on virkattu piiloon metallirenkaat, jotka antavat korille tukea. Lisäksi kiinnityssysteeminä on hauska vyönsolki.

Lankana tässä on Snurresta ostettua juuttinarua, josta tuli samantien uusi suosikki näihin koriprojekteihin. Lopputulos on sopivan rouhea ja jämäkkä. Pakko vielä ylistää Mollaa siitä, että mielestäni näillä Mollan ohjeilla saa kotiin sekä kauniita että käytännöllisiä käsitöitä. Eli tykkään, tykkään (tästäkin)!

Moroccan tote

Eilen koulun kevätjuhlan jälkeen teimme retken Haagan Alppiruusupuistoon. Tänä vuonna osuimme paikalle juuri oikeaan aikaan, kun puisto oli kauneimmillaan. Mukana oli vihdoinkin valmiiksi virkattu Moroccan tote (ilmainen ohje). Sanoisinkos, että varsin työläs ja aikaavievä projekti. Aloitin tämän jo viime elokuussa, mutta into virkkaukseen lopahti äkkiä, kun valmista ei tullut millään eikä jälkikään ollut sellaista, miltä ohjeen kuvissa näytti.

Laukun ideahan lähti tuosta kauniista marokkolaisesta kuviosta. Päätin kuitenkin virkata laukun Molla Millsin vinoraitalaukun kokoiseksi ja malliseksi. Laukku on edelleen yksi suosikeistani ja kaikin puolin hyväksi todettu. Ja koska kalalanka on ehdottomasti paras lanka laukkuihin, virkkasin laukun Suomen Langan mustalla ja Novitan luonnonvalkoisella kalalangalla 2 mm koukulla.

Keväällä sain uutta intoa laukun virkkaamiseen, kun vihdoinkin huomasin, että olin virkannut kuviota "väärin". Jo alussa minua häiritsi, että mustalla virkattu kuvio oli reunoista epäselvä ja kaartoi selkeästi oikealle. Tämä johtui siitä, että olin ottanut uuden langan työhön edellisen langan edestä enkä takaa. Jälki parani tämän jälkeen huomattavasti, ja vaikka virkkaus oli edelleen työlästä ja langat koko ajan solmussa, virkkasin laukun päättäväisesti loppuun asti.

Edelleenkin välttelen ompelua, joten laukussa ei ole vuorikangasta. Se on hiukan löperömpi kuin vinoraitalaukku, koska silmukat on tässä virkattu takalenkkiin, mutta en koe sitä ainakaan vielä ongelmaksi. Virkkasin kyllä "pohjalevyn" kassin pohjalle peittämään sisäänotot. Nepparin laitto on suunnitteluasteella. Laukun hihnat on suosiolla ommeltu suutarilla, sillä vinoraitalaukun hihnat ovat menneet jo kaksi kertaa uusiksi. Lopulta kyllästyin vöiden metsästykseen kirpparilta ja vein laukun suutarille.

Tästä kaikesta varmaan heijastuu se, että en juurikaan nauttinut projektista. Tiesin kuitenkin, että pidän valmiista laukusta ja tällaisen työn jälkeen sitä osaa arvostaa ja paljon. Se on ihana! Niin ihana, että Alppiruusupuistossa kuvasin enemmän laukkua kuin ruusuja. Laitetaan kuitenkin loppuun muutama kuva eiliseltä.

Kiss-kiss -rasiat

Tytöt odottavat huomista kevätjuhlaa ja alkavaa kesälomaa malttamattomina. Tänä vuonna päätin virkata opettajille lahjaksi pienet kannelliset rasiat, ja täytin ne Fazerin Kiss-kiss -karkeilla. Nämä menevät vaikka korurasiana sitten, kun herkut on syöty.

Rasiat on virkattu kalalangasta 2 mm koukulla, ja kovetettu kevyesti liima-vesi -seoksella, jottei kannet kupruile ja reunat pysyvät ryhdikkäämpinä. Sen verran kiva lahjaidea, että saatanpa tehtailla näitä lisääkin.

Almaz

Toukokuussa osallistuin Meiju Knitsin mysteerineulontaan. Almaz-huivin ohje tupsahti Ravelryn kirjastoon neljässä eri osassa, ja lopputulosta sai jännätä viimeiseen asti. Nämä mysteerithän ovat varsin riskaabelia hommaa neulojalle, joka tykkää tutusta ja turvallisesta, ja mielellään vielä harmaasta. Päätinkin heti alkuun, että mikäli lopputulos ei miellytä, niin puran surutta koko huivin. Onneksi näin ei kuitenkaan käynyt!

Langoiksi valitsin The Uncommon Threadin Silky Merino Fingeringiä (tummanharmaa) ja Everydayta (keltainen) sekä uutta tuttavuutta Keesin Precious Sockia (hopeanharmaa). Langoista onnistuminen ei olisi ainakaan kiinni, sillä varsin luksusmaisia ovat kaikki. Pääväriksi valitsin tummemman harmaan ja värien asettelu onnistui kerralla kohdalleen, vaikka vähän sokkona sen saikin tehdä.

Alussa piti päättää, neulooko huivista ainaoikea- vai pitsiversion. Lähdin liikkeeseen ainaoikealla ja päätin muokata ohjetta sen verran, että neuloin lyhennetyillä kerroksilla muotoillut raitaosuudet myös ainaoikealla enkä sileällä. 

Ensimmäiset kolme osiota neuloi nopeasti ja hiukan jo huolestuin, tuleeko huivista riittävän suuri. Neljännessä vaiheessa saikin sitten neuloa enemmän ja varmuuden vuoksi tikuttelin vielä loppuun muutaman kerroksen lisää. Päättelykerroksen nirkot jätin suosiolla pois.

Pingotus teki jälleen ihmeitä, ja olen valmiiseen huiviin tyytyväisempi, kuin olisin alussa skeptisenä koskaan uskonut. Huivin epäsymmetrinen malli on kaunis ja se on pehmeän kiiltävä kaulalle kiepsautettava ihanuus!