Olive basket

Minulta löytyy vaikka millaisia selityksiä sille, miksi joku neule tai virkkuu on jäänyt kesken. Niin kuin tämä Amy Millerin Olive Basket. Aloitin neuletakin melkeinpä päivälleen vuosi sitten. Olin ensimmäisen Still lightin myötä tykästynyt Dropsin Alpacaan. Siinä oli ihana kävellä talvipakkasilla töihin, kun ei koskaan paleltanut. Niinpä halusin samasta langasta myös neuletakin. Lanka on ohuempaa kuin ohjeessa, mutta uhkarohkeasti neuloin pienimmän koon mukaan. Still light venyi sen verran reippaasti, että pelkäsin samaa tämänkin kohdalla.

Takki neulottiin alhaalta ylöspäin ja kainaloiden kohdalla eroteltiin etukappaleet takakappaleesta. Siinä se ensimmäinen ahdistus tulikin, kun piti saada kaikki kädentiet samankorkuisiksi. Mittaaminen tympi niin paljon, että homma jäi siihen. Toinen stoppi taas tuli siinä vaiheessa, kun piti ommella hihat sekä kaulus niskan takana yhteen ja kiinni takakappaleeseen. Selityksiä, selityksiä, mutta niin vain homma kesti vuoden. Onneksi on Ravelry, josta kävin välillä tarkastamassa, mitä kokoa neuloinkaan.

Suuri helpotus, että sain tämän kuitenkin valmiiksi! Se on juuri sellainen kuin alunperin kuvittelin. Hiukkasen pieni, jos haluaisin pitää sitä kiinni, mutta oikeastaan pidän neuletakit aina auki. Neutraali vaaleanhailakka väri sopii muuhun vaatetukseen ja neuletakki on juuri niin lämmin kuin toivoin. Malli on muuten yksinkertainen, mutta kauluksen ja hihansuiden tuplahelmineule tuo takkiin vähän extraa. Nyt olen valmis viileisiin syysiltoihin ja tuleviin talvipakkasiin, tosin nyt vielä nautitaan elokuun auringosta.

Lieka kaulaan

Neiti tokaluokkalainen taisi olla aamulla enemmän kuin yllättynyt, kun löysi uuden kännykkäpussin olkkarin pöydältä. Tilaus kännykkäpussista kun tuli jo vuosi sitten. Ilmeisesti odotus palkittiin, sillä sen verran innolla pussukka otettiin vastaan. Ihan peruspussukkahan tämä on nepparikiinnityksellä ja pikkutaskulla, eikä tekemiseenkään mennyt kauan. Kimalteleva kaulanauha löytyi Tigerista. 

Enemmän olen tainnut tuskailla sitä, että pitäisi tehdä. Etsiä langat, koukku ja ottaa mitat. Nyt en voinut enää vitkuttaa, kun neidin reviiri on kasvanut ja joku pussukka sille kännykälle tarvittiin. Sen verran hieno pussukasta tuli, että nyt olisi jo uusi tilaus jonossa. Onneksi aikaa tekemiseen annettiin puoli vuotta.

Tarhatossut

Pari vuotta sitten yritin virkata silloiselle eskarilaiselle tarhatossuja. Jostain syystä en saanut millään aikaiseksi kahta samankokoista. Kun lopulta onnistuin, tossut oli liian pienet. Siinä vaiheessa into lopahti, ja hautasin tossun raakileet keskeneräisten kasaan. 

Tänään minulla oli muutama tunti omaa aikaa, kun muu perhe oli Huimalassa. En todellakaan käyttänyt harvinaista vapaatani siivoamiseen tai edes lenkkeilyyn, vaan kaivoin pari keskeneräistä työtä esille. Parissa vuodessa nuorimmaisen jalka on kasvanut sen verran, että tossut mahtuvat hänelle. 

Valmiina oli itse tossut ja virkatut lintukoristeet, mutta nilkan ympärille virkattu kuminauha puuttui ja nahkapohjat. Jos nyt virkkaisin tossut uudelleen, valitsisin pienemmän koukun ja varmaan toisen värinkin. Mutta näillä mennään, enkä mitään pura:). Teen toiset joskus, jos intoa löytyy ja jos nämä toimivat käytännössä.

Tossujen ohje on japanilaisesta virkkauskirjasta Pretty Color Crochet ja linnun ohje löytyy täältä. 

Maalattu pitsi

Omakoppa-blogissa pitsiset sateenvarjot tulivat ensimmäisen kerran vastaan, ja sitten Outi sai vakuuttuneeksi, että tällaisen tekemisessä onnistuu kuka vaan. Niinpä pakkasin sateiseen Itä-Suomeen viikonlopuksi mukaan valkoista spray-maalia, pitsiliinan (vain yksi löytyi, vaikka olevinaan joskus keräsin näitä kirppareilta) ja mustan sateenvarjon.

Hieno tuli, vaikka tein varmaan kaikki aloittelevan spray-maalaajan virheet. Ilma oli sateisen kostea ja tuulinen, maalisuihku ei juurikaan ollut tasainen ja pitsiliina tippui tuulessa muutaman kerran paikaltaan. Pari itikkaa on myös suihkautettu maalin alle. 

Mutta kaikesta huolimatta tästä tuli astetta upeampi sateenvarjo! Taitaapa olla projekti, jossa ei voi epäonnistua. Sateenkestävyyskin on testattu.

Hoje

Neulekerhoasialla jälleen... Kevään yksi paketeista piti sisällään Hopeasäikeen Sukkaa ja Mari Muinosen huiviohjeen. Hoje-huivia oli kiedottu mallin ympärille useammalla eri tavalla. Sen verran houkuttelevasti, että tuli tunne, etten tule toimeen ilman tuollaista huivia. Huivi on noin pari metriä pitkä ja sen päässä on napit, joten sitä voi pitää myös tuubina kaulan ympärillä. 

En ole pitkään aikaan neulonut tällaista pitkää ja kapeaa huivia. Aika äkkiä touhu kävi puuduttavaksi. Alussa mielenkiintoa piti yllä nuo pampulan 5 oikein yhteen kavennukset. Ohjeessa oli kyllä selitetty, miten se kuuluisi tehdä, mutta en vaan ymmärtänyt/osannut. Joka kerta tuli hiukkasen erilainen ennen kuin löysin tavan, jolla sain kavennukset tehtyä ilman suurempia reikiä. 

Koko kesä tämän neulomiseen menikin. Välillä oli pakko pitää taukoa. Ja voi pettymys, kun huivi oli valmis ja pingotettu. Yritin kieputtaa sitä kaulan ympärille eri tavoin, mutta pitsi jäi piiloon ja koko huivi meni ryttyyn. Jos sen haluaa asetella kauniisti, tarvitaan peili ja aikaa. Minä taas haluan, että huivi on sellainen, jonka voi vauhdissa kietaista kaulaan ja lähteä. Piti ihan (käyttö)ohjeesta katsoa, miten huivi pitäisi kaulaan laittaa. Yrityksistä huolimatta ei onnistunut. Huivin turkoosi väri on ihana, mutta jään vielä miettimään tämän huivin kohtaloa. 

Pari pitkäveteistä

Välillä sitä ajautuu projekteihin, jotka tuntuvat loputtoman pitkäveteisiltä. Sitä ajattelee, että lopputulos palkitsee, mutta eihän se koskaan varmaa ole. Olen ihaillut jo pitkään Nuvemia, mutta ajattelin, että ei minusta ole sellaista neulomaan. Snurren alekorista löytyi kuitenkin Malabrigo Yarn Lacea, ja niin vain loin silmukat puikoille. 

Näinkin isossa projektissa olisi paras miettiä mieluinen väri jo etukäteen, mutta minä lähdin sillä värillä liikkeelle, minkä sai mukaan edullisesti. Onkohan tämä loistavaa ennakointia? Sitähän ei tiedä, jos tämä oranssinpunainen onkin parin vuoden päästä uusi lempivärini. Se on siis arvioitu valmistumisaika tämän hetkisen neulomisvauhdin perusteella.

Tällä toisella projektilla onkin deadline jo reilun kuukauden kuluttua. Tämä on yhdistelmä Virkkurin lempilaukkua ja mitoiltaan Marimekon Matkuria. Meillä ei ole ehjää weekender-laukkua ja seuraavaan reissuun haluan mukaan sellaisen, jossa vetoketju toimii ja tavarat pysyvät laukun sisällä. Lähin Prisma on tyhjennetty keltaisesta Hanko-langasta (muuta väriä ei jäljellä ollutkaan) ja nyt virkataan pakkomielteisesti kiinteää silmukkaa kerros toisensa jälkeen.

Lankaleikki

Eilen postiluukusta kolahti Veera Välimäen kirja Lankaleikki. Iltapäivä menikin sitten ihastuksesta huokaillen ja tulevia projekteja suunnitellen. Tyylikkäitä, yksinkertaisia neuleita ja upeita käsinvärjättyjä lankoja. 

Jos Virkkuri on inspiroiva virkkauskirja, niin Lankaleikki puolestaan on neulekirja, josta haluaisin tikutellla lähes kaikki neuleet. Itselleni löytyy useampikin mieluisa neuletakki, tytöille tunika ja pipo ja miehelle lapaset. Ohjeita on 22 ja niihin voi tutustua vaikka Ravelryn kautta. 

Tässä muutama oma suosikki:

Edestakaisin

Pilvenpiirtäjä

Lippapipo

Taskutakki

Hupputakki

En vaan osaa vielä päättää, mistä aloittaisi. Tällä hetkellä Taskutakki tai Pilvenpiirtäjä houkuttelee eniten. Sopivia lankoja ei kotoa tietenkään löydy, joten lankakaupassakin pitäisi vierailla siellä käsinvärjättyjen lankojen hyllyllä. Onneksi kirja on täynnä ajattomia malleja, joten mikään kiire näitä ei ole neuloa vuoteen tai pariinkaan. Ehdottomasti ostamisen arvoinen kirja!