lauantai 18. marraskuuta 2017

Suomen Kädentaidot -messut 2017


Euroopan suurimmat käsityömessut on taas taputeltu. Tein perjantaina pikaisen päiväreissun blogistina Tampereelle, ja melkeinpä väittäisin, että paikalla oli enemmän väkeä kuin koskaan. Siellä väenpaljoudessa yritin löytää ne ihanat lankakaupat ja  Taitokujan tekemispaketit, jotka  houkuttelevat minut paikalle vuosi toisensa jälkeen. 

Titityy ja Hedgehogit
Liloun lankoja Snurressa
Lankakauppojen kojut olivat täynnä herkkulankoja, mutta tänä vuonna olin päättänyt, etten osta mitään sellaista, mitä en oikeasti tarvitse. Niinpä jätin herkut muille, sillä mielessä ei ollut mitään tiettyä ohjetta, johon olisin lankaa tarvinnut. Muutama koju jäi suosiolla myös käymättä yksinkertaisesti siitä syystä, että jonottamatta ei sekaan mahtunut. Tyydyin ihailemaan väriloistoa kauempaa, ja jatkoin matkaani kohti seuraavaa kojua.

Rintalan Tilan villalankaa
Sanna Vatasen Bää! lankalaboratorio
Bää! Villan tie valmiiksi tuotteeksi
Sanna Vatasen virkatut moottorisahat
Sanna Vatasen Bää-kirjan innoittamana halusin kuitenkin ostaa suomalaista villaa, ja päädyin Rintalan Tilan pehmeään kainuunharmakseen. Sanna Vatanen oli muutenkin messuilla hyvin esillä. Sieltä löytyi Bää! lankalaboratorio, jossa oli esillä uusimmassa kirjassa käytetyt langat sekä itse mallitkin. E-hallissa oli myös näyttely "Bää! villan tie valmiiksi tuotteeksi", jonka Sanna Vatanen oli koonnut yhdessä valokuvaaja Sami Revon kanssa. Messuaulassa sai ihailla Sanna Vatasen virkkaamia moottorisahoja.

Taito Keski-Pohjanmaan Kide-himmeli
Likizin tuotteita ja ihana Vaanija-kissa
Taitokujasta on muodostunut yksi messujen suosikkikohteistani. Kujalta löytyvät eri alueiden Taitokeskukset, joiden tuotteet ovat näyttävästi esillä molemmin puolin katua. Joka vuosi löydän sieltä uusia, kivoja tekemispaketteja, jotka on yksinkertaisesti pakko ostaa. Tänä vuonna mukaan tarttui virkattava valoamppeli ja Kide-himmeli.

Messusaalis

Valmiita tuotteita ostan harvemmin ja harkiten. Tällä kertaa päätin vihdoinkin ostaa itselleni puiset sukkaplokit, joista olin haaveillut jo pidempään. Lisäksi Likizin söpö Vaanija-pussukka oli suorastaan pakko ostaa tuon hassunhauskan kissan takia.

Tänä vuonna messuilla vietetty aika kutistui 3,5 tuntiin. Liiallinen väkimäärä alkoi ahdistamaan, ja kiersin kojut vauhdilla. Paljon jäi varmasti näkemättä, mutta parempaan en olisi pystynyt. Ostoksiini olen kuitenkin tyytyväinen. Mopo ei lähtenyt käsistä ja alkujaankin suhteellisen matala budjettini ylittyi vain 20 eurolla. 

8 kommenttia:

  1. Kiva messuraportti, kiitos. Tuo vaaniva kissa on kyllä ihana, hauska, varmaan olisin itsekin ostanut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä sorrun helposti kaikkiin kissa-aiheisiin juttuihin:) Mutta tälle pienelle pussukalle oli oikeasti tarvekin, joten mukaan lähti.

      Poista
  2. Ihan oikeessa olet, messuilla tehtiin kävijäennätyksiä joka päivä. Perjantain lukema taisi olla 15 000 kävijän kieppeillä, huhhuijjaa! Erinomainen messusaalis ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaahan se tietysti on, että messut kiinnostaa! Huomaa myös, että esimerkiksi lankakauppiaita on tullut vuosittain lisää messuille ja tarjontaa on vaikka kuinka. Kunpa olisikin rajaton budjetti:)

      Poista
  3. Houkuttelevia lankoja, kivoja ideoita ja tuotteita! Kiva saada vilkaisu messuihin postauksesi kautta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Houkutuksia kyllä riitti! Helposti olisi voinut sortua vaikka mihin, mutta pitää ehkä ensin keskittyä varastolankojen neulomiseen:)

      Poista
  4. Lyhytkin katselmus on parempi kuin kokonaan väiin jääneet messut. Ajatus rajattomasta messu- tai lankabudjetista ylipäätään on itse asiassa aika hurja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Parempi tehdä huolella mietittyjä ostoksia, ettei mitään turhaa tartu mukaan :) Yritän kovasti ostaa lankoja tällä hetkellä vain tarpeeseen ja johonkin tiettyyn ohjeeseen. Niitä epämääräisiä vyyhtejä on ihan tarpeeksi...

      Poista

Kiitos kommentistasi! ♥

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...