Hertta-pipo

Vähän hupsua neuloa näillä lämpöasteilla pipoa, mutta sitähän ei koskaan tiedä milloin taas viilenee. Tämä Hertta-pipo on sellainen ohut kevät/syyspipo ja menee kyllä kesälläkin kylmillä ilmoilla. Luulin, että neulon tämän nopsaan parissa illassa. Puikot olivat kuitenkin 2 ja 2,5 milliset ja tässä oli vaikka millaista silmukkaa, lisäystä ja kavennusta, että projekti kesti kyllä reippaasti yli viikon. Yhden illan aikana pipo eteni aina muutaman kerroksen. 

Huomaa, etten ole neulonut näin ohuilla puikoilla muuta kuin yhdet sukat. Tuntui niin kömpelöltä ja työn jälki on aika ala-arvoista. Pipon mallihan on aivan ihana ja tykkään noista sydämistä tosi paljon, mutta ei tainnut mun taidot riittää. Pipossa on reikiä ja löysiä silmukoita vaikka kuinka ja ne kaikki näkyy... Tyttöä ne ei häiritse ja kyllä kait minäkin kestän katsoa jossain vaiheessa. Purkaminen ja uudelleen neulominen ei tietenkään ollut vaihtoehto, koska vältän sitä viimeiseen asti... oli viisasta tai ei.

Tarkoitus oli, että olisin tehnyt myös nuoremmalle samanlaisen, mutta taitaa jäädä sinne syksyyn. Pitää pikkasen kerätä motivaatiota, vaikka toisaalta kiukulla voisi vääntää toisen, jos vaikka jotain olisin oppinut.

Lankana käytin sitä Hjertegarnin Blend Bamboota, jota on vieläkin iso kasa ja 3-4 vuotiaan koko menee hyvin tälle meidän 6-vuotiaalle. Malli on löysä ja ainakin mun jousinneuleosuus on sen verran löysää, ettei päätä kiristä. Kammoa ei siltikään jäänyt ohuista neulepuikoista. Ymmärrän hyvin, miksi osa haluaa neuloa mieluummin ohuilla puikoilla. Alussa pipo muistutti sellaista kaupasta ostettua ennen kuin ensimmäiset reiät ilmestyivät.